Ensilumi

Aamulla meitä odotti melkoinen yllätys, kun avasimme verhot. Ensilumi oli satanut! Arttu katseli valkoista maisemaa aivan hämmästyksissään ja viittoili kovasti pihalle. Poju olikin melkein koko aamun liimaantuneena ikkunaan, kun piti ihmetellä ulkona tapahtunutta muutosta. Aamupalan jälkeen lähdimmekin heti ulos ihmettelemään tilannetta. Lunta tuiskutti vielä kovasti ja Artun naamaa terävä lumisade meinasi kipristellä kovasti. Ilmeet olivat kyllä mahtavia, kun lunta tuiskutti ukkelin silmiin ja naamalle, pikkuinen ei oikein tiennyt että miten päin nassuaan oikein mutristelisi. Mukavaa silti oli, kuten kuvasta voi päätellä! Tietysti me sitten heittelimme ja kierittelimme vähän lumipalloja. Arttua ihmetytti myös jäljet jotka jäivät kengistä lumeen. Mitä ilmeisemmin Artulla ei ole viime talvesta eikä lumesta mitään mielikuvia, joten ei ihme että ukkeli oli vähän ihmeissään. Toivottavasti tänä talvena tulee kunnolla lunta, että päästään ihan pihamme vieressä olevaan pulkkamäkeen jne. Tämä nyt satanut lumi tuskin tulee kauaksi aikaa maahan jäämään, koska sade on jo nyt muuttunut melko vetiseksi.

Nimpparit

Tänään vietellään Artun nimppareita! Kuvassa tunnelmia, kun sankarimme sai nimpparilahjansa :-D Arttu sai äiskältä ja iskältä Legon setin, jossa on heppa, kärryt, ratsastaja/kärrykuski ja ruokakaukalo hepalle. Kovasti oli lahja mieleen hevosmiehellemme. Ratsastusliikkeet olivat tosin niin voimakkaita, että ratsastaja ei meinannut pysyä kyydissä..
Aamulla äiskä lauloi Artulle onnittelulaulun heti kun poju heräsi. Niin ja pari onnittelukorttiakin poju sai postin mukana. Eilen illalla naapurin perhe oli meillä kylässä ja silloin Hanna-tyttö toi jo onnittelupiirustuksensa. Illalla vielä varmaankin herkuttelemme mehulla ja kekseillä. Eli kovasti on juhlahumua ilmassa ;-D

Pois pinniksestä

Kuvassa Arttu ja iskä tulossa poniajelulta ja taustalla näkyvät traktorit jotka myös olivat kovasti Artun mieleen.
Arttu on nyt sitten siirtynyt nukkumaan lastensänkyyn. Iskä sai lastensängyn kunnostettua ja päätimme tehdä siirron pinniksestä pois saman tien, että jää sitten vielä pelivaraa ennen vauvan tuloa, jos asiassa ilmenee jotain ongelmia..
No, ekoille päikkäreille Arttu ei meinannut rauhoittua millään uuteen sänkyyn. Poika vain huusi ja yritti päästä pois sängystä. Eikä auttanut vaikka äiskä istui vieressä ja silitteli ja lauloi ja vaikka mitä. Lopulta äiskän oli mentävä Artun viereen pötkölleen (iskän kunnostus oli ilmeisen onnistunut, koska sänky kesti moisen koettelemuksen ;-) ja sitten poju viimein suostui rauhoittumaan.
Illalla meitä vanhuksia vähän jänskätti, että miten nukahtaminen onnistuu. Mutta Arttu nukahtikin uuteen sänkyyn aivan kiltisti, kerran hänet täytyi käydä "palauttamassa" sänkyyn kun poju tuli ovelle kurkkimaan. Nyt nukahtaminen menee jo vanhalla rutiinilla, ukko viedään sänkyyn ja yleensä äiskä ja iskä palaa alakertaan ja laittaa portin kiinni. Yläkerrasta saattaa kuulua vähän aikaa tassuttelua kun Arttu käy kurkkaamassa onko ylhäällä ketään, mutta kiltisti poju palaa taikaisin sänkyynsä ja nukahtaa sinne. Aamulla Artun herättyä ei kuulu hiiskaustakaan, vaan poika tassuttelee iskän ja äiskän huoneeseen aivan hiljaa tutin ja lehmän kanssa. Vanhempien sänky on sen verran korkea että Arttu ei itse pääse sinne kiipeämään, vaan ukkeli joutuu herättämään äiskän päästäkseen keskelle. Arttu hoitaa herättämisen milloin mitenkin, esim. painamalla äitiä silmästä ;-)

Pelottava tyyppi

Kuvassa Arttu auttelee äiskää siivoushommissa.
Arttulla ei ole ollut tapana liikoja jännitellä ihmisiä, eläimiä tai tapahtumia. Yleensä ukko huutelee ja naureskelee vähän kaikille, välillä jopa hieman liikaakin ;-) Nyt kuitenkin sitten löytyi tyyppi jota Arttu pelkäsi. Nimittäin Joulupukki! Olimme sunnuntaina Kurkistus Jouluun -tapahtumassa. Kiertelimme siellä kaikessa rauhassa kojuja, kunnes Arttu suuntasi kohti erästä syvennystä joka näytti mielenkiintoiselta. No, Arttuhan pysähtyi syvennyksen eteen kuin seinään, vaikka oli niin innoissaan ollut sinne menossa. Ja pahimmasta järkytyksestä toivuttuaan rohkea pikku miehemme kipitti äiskän syliin turvaan. Syvennyksessä tosiaan istuskeli Joulupukki, jota Arttu ei uskaltautunut lähestymään senttiäkään vaikka häntä vähän yritettiin houkutellakkin. Ilmeisesti suuri ja tuuhea parta oli Artulle vähän liikaa ;-) No, jospa tuohon pukkiinkin vielä ehtisi ennen joulua tottua, niitähän alkaa kohta vilistä vähän siellä sun täällä.

Maataloushommissa

Eilinen aamupäivä kului maataloushommissa :-D Olimme maatalousoppilaitoksen avointen ovien tapahtumassa ja kylläpäs siellä riittikin tekemistä.
Aluksi menimme morjestamaan heppoja ja Arttu pääsi iskän kanssa ratsastamaan! Aika totisena Arttu ratsailla oli, mitä nyt pikaisen hymyn ehti väläyttämään kun häntä puhutteli. Eli aikas jänskää taisi homma olla, mutta kovin mieluisalta se myös näytti. Ratsailta siirryimme seuraamaan agilityä, jota eräs koira ohjaajineen meille näytti. Arttu seurasi koiran menoa hymyssä suin ja kun koira sai radan suoritettua, lähti Arttu etsimään aitauksen ovea että pääsisi itse seikkailemaan agilityradalle ;-)
Seuraavaksi kävimme tallissa ihmettelemässä vuohia, joista toinen esitteli meille kovasti sarviaan ja puskutaitojaan (seinää vasten tosin). Sitten tutustuimme pieneläimiin, joita oli koottu yhteen luokkaan. Esillä oli hiiriä, marsuja, kilpikonnia, käärme, pupuja, koiria ja kissoja. Ehdottomasti eniten Artun mieleen oli pieni kissanpentu, jota Arttu jaksoi silitellä vaikka kuinka. Myös iskä sylitteli kisua ja nuuski sitä, koska kissanpennut tuoksuvat kuulemma niin hyvälle ;-) Koiria Arttu ei pelännyt yhtään vaan silitteli niitäkin minkä kerkesi, näytillä oli mm. karvattomia kiinanharjakoiria.
Pieneläinten luolta jatkoimme matkaa navetalle, missä pääsimme opetusluokan ikkunasta kurkkimaan navettaan. Yritimme Artulle kovasti selittää että kesällä laitumella olleet lehmät olivat nyt menneet sisälle omaan kotiinsa. En sitten tiedä menikö homma yhtään jakeluun..
Sitten olikin vuorossa koneisiin tutustuminen. Arttu pääsi istumaan traktoriin ja puimuriin ja tietysti taputtelemaan kaikkia mahdollisia koneita. Ja arvatenkin Arttu oli yhtä hymyä. Kun olimme lähdössä koneiden luolta, tuli pihalla vastaan poni kärryineen ja Arttu halusi tietysti kyytiin. Perheen miehet kävivät sitten poniajelulla ja Artulle homma tuntui olevan kovasti mieleen, sillä heti kun hevosmies nostettiin pois kärryistä, olisi Arttu halunnut uudestaan kyytiin.
Tutustumiskierroksen lopuksi kävimme vielä syömässä koulun ruokalassa, Artullekkin maistui hyvin hernekeitto ja leipä. Aamupäivä koululla oli kyllä tosi mukava ja Artulle riitti elämyksiä vaikka kuinka. Jos tapahtuma järjestetään taasen ensi syksynä, täytyy Artun kanssa ehdottomasti mennä taas ihmettelemään eläimiä ja koneita.

Sormivärittelyä

Niin, kuva ei mitenkään liity sormiväreihin ;-) Kuvassa Arttu ei tunnusta syöneensä jätskiä..
Olimme eilen kerhossa ja siellä maalattiin sormiväreillä. Se oli Artulle aivan mahdottoman mieluisaa hommaa. Ilmeet olivat mahtavia, kun sormia kastettiin väreihin. Arttu ei olisi vain millään malttanut maalata sormilla paperille, vaan hän vain hieroskeli sormia yhteen.. Ilmeisesti sormivärit tuntuivat niin hassuilta sormissa. Lopulta saimme kuitenkin hienon taideteoksen aikaiseksi, kun äiskä vähän avusti. Täytyy kotosallakin kaivaa sormivärit esiin joku päivä, kun tosiaan puuha tuntui olevan Artulle niin kovin mieleistä.
Nyt taidamme alkaa Artun kanssa siivous hommiin, kun ulkona sataa niin kovasti ettei sinne oikein viitsi mennä. Äiskä imuroi keskusimurilla ja Arttu saa tavallisen imurin putken ja suulakkeen heiluteltavakseen, joten eiköhän tule puhdasta!

Ristiäisissä

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Satun ja Riston vauvan ristiäiset. Kastetilaisuus oli Kangasalan kirkossa ja Arttu sai siksi aikaa jäädä hoitoon Taina ja Pauli -kummien luokse. Arttu kun on totisesti liian vauhdikkaassa iässä tuommoisiin tilaisuuksiin, eikä äiskä ja iskäkään olisi ehtinyt juoksennella Artun perässä kun olivat vauvan kummeja. Arttu oli ollut helppo hoidokki, ukko nimittäin nukkuin päiväuniaan ;-) Artun tuleva leikkikaveri sai kasteessa nimekseen Nuutti Matias.
Kahvitilaisuus pidettiin seurakuntatalolla, mihin Arttukin sitten haettiin mukaan. Hienosti olivat Artun kummit saaneet pojun hereille ja vaatteet päälle. Juhlissa Arttu herkutteli aluksi pillimehulla ja muilla herkuilla (kuvassa nähtävissä osa Artun ruokalistasta ;-). Tankkauksen jälkeen alkoikin sitten tuttu touhottaminen. Arttu ehti mm. soitella pianoa. Eikä Arttu näytä paljon ujostelevan vieraita ihmisiä, sen verran reippaasti poika kuljeskeli muitten juhlissa olleitten seassa.

Matkoilla

Arttu oli viikonlopun matkoilla :-) Starttasimme lauantaina heti aamulla kohti Tamperetta. Miesväki kävi Puukeskuksella morjestamassa iskän vanhoja työkavereita, sekä kyläilivät Paulilla (vahvistettuna Terhillä&Samilla) sillä aikaa kun äiskä oli Tainan parturoitavana. Iltapäivällä huristelimme sitten vielä Hämeenlinnaan kyläilemään Artun Esko-sedän perheen luona.
Hämeenlinnassa Artulla olikin ihmeteltävää, kun serkut olivat leikkikavereina ja lelut olivat aivan erilaisia kuin kotosalla. Sunnuntaina Arttu pääsi aamupäivällä ulkoilemaan serkkujen kanssa. Erityisen mieluisaa oli ollut, kun esiin oli kaivettu Santun polkutraktori. Ennen puoltapäivää lähdimme sitten ajelemaan taasen kohti Tamperetta, josta jatkoimme illalla kohti kotia. Arttua tuntui vähän jänskättävän autossa kun tuli pimeää. Ei auttanut vaikka iskä meni Artulle kaveriksi takapenkille, vaan välillä oli pakko pitää pientä valoa päällä kun muuten ukkeli huusi täyttä kurkkua. Toivotaan että Arttu talven aikana tottuu tuohon pimeällä ajeluun..

Uni maistuu taas

Kuvassa Arttu on iskän puhelimen kimpussa. Arttu on tosi kova poika räpläämään puhelinta ja on aina hinkumassa sitä itselleen kun jonkun kanssa puhuu. Tosin jos pojalle sitten antaa puhelimen, hiljenee kaveri aivan täysin.. Puhetta Artulta saa puhelimeen ainoastaan jos toisesta päästä Arttua pyydetään sanomaan jotain tiettyä sanaa ja siltikin monesti ukko on ihan mykkänä ja vain kuuntelee. Sitten kun "puhelun" lopuksi sanoo Artulle heippa, ei suusta kuulu mitään mutta käsi kyllä heihättää ;-)
Aikaiset aamut näyttävät onneksi olevan taasen ohi! Arttu on vedellyt parina viime aamuna sikeitä kahdeksaan asti. Ilmeisesti Arttu vähän sisuuntui kun äiskä valitteli aikaisista aamuista ja päätti että nukutaan sitten :-) Pitkistä yöunista huolimatta päiväunet ovat maistuneet myös hyvin, tänäänkin Arttu vetäisi kolmen tunnin unet.

Varhainen aamu

Kuvassa Arttu on uuden autonsa kimpussa..
Arttu on taas omaksunut varsin varhaiset herätykset. Eilen ensimmäinen kiekaisu kuului kuudelta, tänään jo puoli kuudelta! Olemme sitten hakeneet ukkelin keskelle, mutta eihän se uni ole enää tullut puuhamiehen silmään. Keskellä Arttu pyörii ja ähistelee ja potkii ja puuhaa kaikkea muuta kuin nukkuu. Eli pakkohan siinä on sitten vähitellen nousta ylös ja päästää pieni tarmonpesä touhuihinsa. Olemmekin ehtineet aamuisin ulos jo puoli yhdeksän aikoihin, eli kohta saammekin ulkoilla sitten pimeässä. Puoleen päivään mennessä ukkeli alkaa olemaan melkoisen väsynyt ja siitä syystä yleensä myös varsin kiukkuinen. Äiskä ainakin kovasti toivoo, että tämä olisi taas ohi menevä vaihe ja kohta saataisiin taas nukkua edes seiskaan.

Ratastelemassa

Olimme Artun kanssa ratasajelulla ja se oli varsin onnistunut :-) Ensiksi Arttu sai pusun hepalta. Menimme katsomaan maatalousoppilaitoksen lehmiä ja heppoja ja yksi hepoista halusi tehdä Artun kanssa lähempää tuttavuutta. Heppa tuli nuuhkimaan Arttua ja antoipa jopa pienen pusun pojalle. Arttu oli aivan mielissään eikä pelännyt hepan lähentelyitä ollenkaan.
Seuraavaksi heittelimme puroon kiviä. Arttu on tuosta hommasta niin innoissaan, että ei varmasti lopettaisi ennen kuin puro olisi täynnä kiviä. Joten vähän väkisin on matkaa aina jatkettava purolta.
Lenkkimme kruunasi vielä puimuri. Pääsimme ihastelemaan aivan vierestä, kun puimuri pui pellolla. Arttu ei ennen ollutkaan nähnyt puimuria tositoimissa ja näytti siltä että laite teki Arttuun erittäin suuren vaikutuksen. Harmillista, että puimureita taitaa nähdä seuraavan kerran taas vasta vuoden päästä. No, se taitaa olla Artulle taas silloinkin ihan uusi tuttavuus ;-)

Sanat pitenee

Kuvassa pörröpäämme on juuri herännyt päikkäreiltä :-D
Arttu on oppinut sanomaan ensimmäisen kolmitavuisen "sanansa". Arttu sanoo heliko ja tarkoittaa helikopteri. Yhdessä kuvakirjassa oli kuva helikopterista ja se oli Artulle mieleen. Aina poju kaivaa tuon kuvan esille ja sanoo hienosti heliko! Tähän asti Artun sanat ovat olleet ainoastaan yksi- tai kaksitavuisia joten edistystä tapahtuu puherintamalla.

Syysflunssa

Kuvassa meitin pojat viettävät yhteistä lukuhetkeä. Monesti Arttu makoilee luettaessa myös iskän massun päällä, jos isä makaa selällään.
Tämä viikko on ollut meillä vähän kehno. Ensiksi äiskä oli kamalassa flunssassa, jonka takia mm. kerhot jäivät väliin ja ulkoilutkin vähemmälle kuin yleensä. Nyt sitten puolestaan Arttu on sairastunut. Pientä räkäisyyttä on ollut Artulla koko viikon, mutta eilen illalla Artulle tuli sitten lämpöä. Aamulla Arttu heräsi kuuden aikaan itkemään ja raukka hehkui aivan kuumana :-( Toivotaan nyt että kuume menisi pian ohi, säälittää niin katsoa tuota pikku potilasta joka yrittää kovasti puuhata vaikkei oikein jaksaisikaan. Arttu sai tänään lohdutukseksi MLL:n kirpparilta auton joka vilkuttelee valoja ja päästelee erilaisia ääniä. Sen kanssa poju tuntuu jaksavan leikkiä lattialla vaikka kuinka kauan.
Ensi viikolla täällä seudulla vietetään syyslomaa ja silloin kerhotkin ovat lomalla. Toivotaan että Arttu kuitenkin tervehtyy pian ja yritämme sitten kehitellä viikolle jotain muuta ohjelmaa, vaikka uimareissun..

Pulpetti

Iskä sai Artulle hankitun pulpetin kunnostettua. Iskä ja pappa kokosivat sen viikonloppuna ja nyt on sitten Artulla oma paripulpetti käytössä. Kuten kuvasta näkyy, on pulpetti ollut melko mieluinen. Arttu ei vielä itse osaa mennä istumaan pulpettiin, joten ukkeli pyytää monesti päivässä että hänet nostetaan siihen. Siinä Arttu sitten istuskelee tyytyväisenä, lukee kirjoja ja heiluttelee jalkojaan. Vähän isompana pulpetin ääressä on sitten mukava piirrellä ja askarrella. Artulle ei ole vielä ollenkaan näytetty, että pulpetin kannet avautuvat. Eipähän jää turhaan sormet väliin kun tietäähän sen että kansia pitäisi sitten paukutella..

Mummu ja Pappa kylässä

Arttu pääsi puuhommiin, kun mummu ja pappa tulivat viikonlopuksi kylään ja toivat samalla takkapuita.
Arttu oli viikonlopun ajan taas oikein kiltti ja reipas poika, kun mummu ja pappa olivat kylässä. Varsin pian vieraitten lähdön jälkeen Arttu näyttää kuitenkin löytävän takaisin ilkeyksiin.. Lauantaina ulkoilimme porukalla. Iltapäivällä Arttu oli mummun kanssa kahdestaan kotosalla, kun äiskä ja pappa kävivät katsomassa iskän jääkiekkopeliä. Hyvä olikin ettei Arttu lähtenyt mukaan, kyllä hallissa taitaa olla liian meluisaa Artulle. Arttu oli ollut mummun kanssa kiltisti, eikä ollut moksiskaan vaikka äiskä ja iskä häippäsivät. Illalla Arttu pääsi sitten vielä miesten kanssa saunaan. Sunnuntaina kävimme ravintolassa syömässä ja Arttukin sai oman annoksensa. Pienten alkuhankaluuksien jälkeen lohi ja muusi maistuivatkin tosi hyvin. Syömisen lomassa Arttu tosin ehti hyvin flirttailla tuttuun tyyliinsä tarjoilijoitten ja naapuripöydän asiakkaiden kanssa.

Virallinen sammuttaja

Arttu on meidän perheen virallinen sammuttaja. Ukon suurinta huvia kun on kaiken sammuttelu tai päälle laitto, tai sitten se että laitetaan eka päälle ja sitten sammutetaan... Suosikkeja ovat valot (ihan kaikkiin valokatkaisimiin ei vielä yletä ja niihin joihin ylettää, ylettää yleensä vain sammuttamaan), tietokoneen näyttö, tv, tiski- ja pyykkikone, jne. Arttu esim. tulee aina äiskän kanssa vessaan ja sammuttaa valot noin miljoonasti. Jos taas katsomme telkkaria ja lähdemme sitten johonkin muihin hommiin, Arttu kimpoaa heti pystyyn ja osoittaa tv:tä ja sanoo innoissaan "sammu", eli meillä on oma pieni virran säästäjä kun mitkään laitteet eivät jää turhaan päälle.
Kuvassa Arttu on sammunut itse :-) Äiskä räppäsi kuvan kun pikkuinen tuli viereen nukkumaan Jyväskylän reissulla.

Jyväskylässä

Ihan kuin Arttua olisi vähän jänskättänyt kuunnella Jussin kuulokkeilla... Vaikka niistä ei tainnut edes kuulua mitään ;-D
Olimme Artun kanssa äiti-lapsi retkellä Jyväskylässä, Jaanan ja Jussin luona. Äiskän jännittämät matkat menivät tosi hyvin, mennessä Arttu nukkui koko matkan ja takaisin tullessakin poju viihtyi hyvin vaikka heräili jo ennen Jalasjärveä.
Jyväskylässä ulkoilimme ja Arttu oli aivan onnessaan kun oli uusia ja erilaisia leikkipuistoja. Kävimme myös shoppailemassa ja Arttu jaksoi tuttuun tapaan lirkutella ja naureskella kassan tädeille ja tarjoilijalle. Jännittävintä oli, kun Arttu pääsi marketilla kolikoilla toimivaan autoon. Pelkkä autossa istuminen sai Artun suun muikeaan hymyyn ja sitten vasta jänskä ilme tulikin kun auto laitettiin liikkeelle ja se alkoi keikkumaan. No, alun pienen hirvityksen jälkeen Arttu olisi viihtynyt auton kyydissä varmasti pidempäänkin!
Jaanan ja Jussin kotosalla Artulla riitti puuhaa Iida-kissan perässä kulkiessa. Iida tosin vähän vältteli Arttua.. Ihmekkös tuo, kun Arttu heti ekana iltana oikein tähtäsi ja astui kissan hännän päälle.
Arttu sai Jaanalta myös ekan kerran Paula-vanukasta. Ja voi että Artun "kieli tykkäsi" vanukkaasta! Yöt menivät myös hyvin, Arttu nukahti mukisematta matkasänkyynsä. Tosin aamun ensi kiekaisut saatiin kuulla sitten jo kuuden aikaan..
Iskä tuumasi, että kotona on ollut ihmeellisen hiljaista ja rauhallista kun minimies ei ole ollut maisemissa. Eilen illalla elämää sitä vastoin taas riitti, kun Arttu veti kotosalle päästyään semmoiset iltavillitykset että ei mitään rajaa ;-D