Kyselyikä

Artulla on meneillään pahimman laatuinen kyselyikä. Kysymyksiä satelee jatkuvasti. Monesti poika on esittänyt jo kolme kysymystä, eivätkä vanhemmat ole vielä ehtineet vastata yhteenkään. Myös annetusta vastauksesta poju saa näppärästi kehiteltyä taas uuden kysymyksen. Välillä kysymykset ovat myös niin haastavia, että ei oikein tiedä mitä pojalle vastaisi.. Esim. kun kerran ajelimme TAYS:in ohi, kerrottiin Artulle että hän on syntynyt ko. sairaalassa. Arttu tietysti kysyi että mitä se syntyminen oikein tarkoittaa.. Eikä oikein tuntunut menevän jakeluun vaikka kuinka yritettiin selittää "Äiskän masusta poistulemiset, jne." Autoillessa Artulle tulee muutenkin erityisen paljon kysymyksiä, pitäisi aina tietää mihin jokainen auto on menossa, miksi se kääntyy mihinkin päin, missä sen koti on, minkä merkkisiä autot ovat, jne. Kerran kun miesväkemme meni huoltsikalle hakemaan bensaa, oli Arttu koko matkan kysellyt Iskältä, että miksi me ajetaan tällä puolella tietä ja nuo vastaantulijat tuolla toisella puolella. Iskä oli koittanut selittää Artulle asian oikein tarkasti ja yksinkertaisesti. No, kun tankkaus oli saatu suoritettua ja pojat lähtivät ajelemaan samaa reittiä takaisin kotiin, oli Artun ihmetys ollut valtava, kun nyt sitten olikin ajettu "sillä toisella puolella" ;-D

Isoveli ja pikkusisko

Arttu on alkanut esittämään oikeita kunnon isoveljen otteita. Hän kovasti huolehtii Ilonan touhuista ja kertoo aina Äiskälle ja Iskälle mitä pikkusisko milloinkin tekee. Kerran leikkipuistossa ollessa Ilona "karkasi" ja lähti kauas leikkipaikalta. Arttu juoksi ihan oma-aloitteisesti karkulaisen perään ja saatteli tämän takaisin kädestä pitäen. Tarvittaessa Arttu myös komentaa vanhempia katsomaan tytön perään jos hän huomaa että Ilona on menossa luvattomiin paikkoihin. Paljon sisarukset myös leikkivät yhdessä ja välillä heillä on ihan omat hauskat jutut joille he nauravat, mutta vanhukset eivät oikein pääse kärryille tästä hauskuudesta.. Toki kaksikko osaa myös tapella, eniten kinaa aiheuttaa edelleen se, että molemmat haluaisivat juuri saman tavaran samaan aikaan.

Poikien Ähtärin reissu

Toukokuun lopulla perheemme miesväki lähti seurakunnan järjestämälle reissulle Ähtärin eläinpuistoon. Matkaan lähdettiin linja-autolla ja sehän olikin ollut taas jännää ja mukavaa. Menomatka oli sujunut hyvin evästellessä ja maisemia katsellessa. Tulomatkan Arttu olikin sitten vedellyt sikeitä, vaikkei häntä kuulemma ollutkaan yhtään väsyttänyt..
Arttu odotti etukäteen eniten kirahvin näkemistä :-) Koitimme hänelle sitten selittää, että Ähtärissä on nähtävillä lähinnä kotimaisia eläimiä. Visenttiaitauksen luokse tultaessa Artun ensimmäinen arvaus oli ollut NORSU! Kun Iskä oli sanonut että kyseessä ei ole norsu, oli toinen arvaus ollut SARVIKUONO! Muita asiakkaita oli Artun veikkaukset hieman meinanneet hymyilyttää.
Mieluisin eläin Artulle oli ollut Metso, joka oli kovasti pörhistellyt ja "kalkattanut". Sitä poika oli jaksanut katsella kauan ja siitä hän kertoi heti kotiin päästyään. Kovasti Arttu oli kuitenkin tykännyt katsella kaikkia eläimiä. Mukavaa oli ollut myös välillä pidetyllä ruokatauolla, kun pojat olivat paistelleet makkaraa.
Seuraavana päivänä Jaana soitteli Artulle ja kyseli, oliko Ähtärissä sitä kirahvia. Artun tietäväinen vastaus oli: "No ei, kun kirahvi on kotieläin!"