Kohta napsahtaa...

Kohta napsahtaa... Arttua nimittäin leukaan. Poju kun on alkanut masullaan ollessaan nostamaan ylävartalonsa käsiensä varaan ihan pystyyn. Mutta kun itsesuojeluvaisto on toistaiseksi tasan 0%, nostaa kaveri yhtäkkiä kätensä sitten irti maasta ja silloin ylävartalo keikahtaa kuin kiikun jalakset maahan. Ja leuka edellä tietty. Muutaman kerran on jo pikku itkut saatu aikaan, mutta onneksi leuan alla on sattunut olemaan joku pehmeä lelu. Jännityksellä odotellaan, että milloin sitä lelua ei satu olemaankaan tai se on kova.. Mutta minkäs teet, ei kai siihen leukaan voi mitään "turvatyynyäkään" teipata! Eikä kaverin puuhia pysty "tällä miehityksellä" joka sekunti vartioimaan. Kaippa ne kolhut kuuluvat asiaan. Kunhan vaan ei kieli sitten olisi terävien hampaitten kohdalla...