Arttu on oppinut hienosti kommunikoimaan ja ilmaisemaan itseään. Jos hän huomaa jotain kiinnostavaa, kuuluu monesti "höö" tai jotain muuta yhtä valaisevaa ;-) Olimme tänään koko sakki käymässä pankissa ja istuimme siinä tiskillä, kun Arttu rupesi iskän sylissä kurkottelemaan ovelle päin ja samalla päästeli innostuneita "höö höö höö" -ääniä. Hetki meni, ennen kuin typerät äiskä ja iskä tajusivat mitä Artulla oli mielessä.. Oven vierässä oli pieni pöytä, jolla oli muutamia leluja, nehän ne tietysti olivat Artun mielenkiinnon heräättäneet! Ja kylläpäs kaveri oli mielissään kun pääsi pöydän ääreen tutkimaan leluja. Toinen tapaus sattui, kun olimme ulkona ja ohi meni rekka-auto. Taas kuului "hööhöö" ja Arttu seurasi rekan menoa suu naurussa.
Blogiarkisto
-
►
2011
(2)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2010
(74)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (11)
- ► toukokuuta (9)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (11)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (10)
-
►
2009
(166)
- ► joulukuuta (11)
- ► marraskuuta (11)
- ► heinäkuuta (13)
- ► toukokuuta (15)
- ► huhtikuuta (21)
- ► maaliskuuta (6)
- ► helmikuuta (10)
- ► tammikuuta (11)
-
►
2008
(167)
- ► joulukuuta (18)
- ► marraskuuta (11)
- ► heinäkuuta (12)
- ► toukokuuta (12)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (12)
- ► helmikuuta (16)
- ► tammikuuta (18)
-
▼
2007
(119)
-
▼
joulukuuta
(17)
- Synttäreiden kunniaksi liikeelle
- Kommunikointia
- Siristelyä ja levottomia öitä
- Halimista
- Joulun viettoa
- Hyvää Joulua!
- Jouluvalmisteluja
- Päivärytmi noin 10 kk:n iässä
- Saippuakuplailua
- Seisomaan
- Loukkaantumisia
- Kiiparointia
- Kovasti asiaa
- Ihana akvaario
- Aamuinen siistiytymishetki
- Ensimmäinen luukku auki
- Joulunavajaisissa
- ► marraskuuta (13)
- ► heinäkuuta (13)
-
▼
joulukuuta
(17)
perjantai 28. joulukuuta 2007
Kommunikointia
Arttu on oppinut hienosti kommunikoimaan ja ilmaisemaan itseään. Jos hän huomaa jotain kiinnostavaa, kuuluu monesti "höö" tai jotain muuta yhtä valaisevaa ;-) Olimme tänään koko sakki käymässä pankissa ja istuimme siinä tiskillä, kun Arttu rupesi iskän sylissä kurkottelemaan ovelle päin ja samalla päästeli innostuneita "höö höö höö" -ääniä. Hetki meni, ennen kuin typerät äiskä ja iskä tajusivat mitä Artulla oli mielessä.. Oven vierässä oli pieni pöytä, jolla oli muutamia leluja, nehän ne tietysti olivat Artun mielenkiinnon heräättäneet! Ja kylläpäs kaveri oli mielissään kun pääsi pöydän ääreen tutkimaan leluja. Toinen tapaus sattui, kun olimme ulkona ja ohi meni rekka-auto. Taas kuului "hööhöö" ja Arttu seurasi rekan menoa suu naurussa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti