Vilkuttelua

Arttu olisi ollut kovinkin innokas maistamaan "iskän saunalimpparia", kuten kuvasta näkyy ;-)
Arttu on oppinut hienosti huiskuttamaan kädellä "heihei"! Välillä vielä vilkuttava käsi heiluu kylläkin melko alhaalla, vyötärön tasolla, mutta näkee selvästi miten jannu yhtäkkiä keksi vilkuttelun taidon.
Viikko meni nopsaan lapsivilinän keskellä. Arttu näyttää sopeutuneen tilanteeseen aivan täysin, eikä mitään mustasukkaisuuskohtauksia ole ollut. Perjantaina Elias-poikakin oli jo muutaman tunnin hoidossa ilman vanhempia ja alun itkujen jälkeen homma sujui ihan hyvin. Elias ei tosin vielä uskalla laittaa muille vastaan ja niinpä Arttu kävi muutamaan otteeseen nappaamassa lelun hänen kädestään.. Ja isompia poikia Arttu kiskoi tukasta..
Satu ja Risto Tampereelta olivat meillä käymässä. Arttu sai ihanat 1-vee lahjukset, kirjan ja "eläinten päiden siirtelypelin". Kävimme laavulla paistelemassa makkaraa ja samalla Arttu sai varmaankin talven viimeiset pulkkakyydit, nyt kun näyttää siltä että sää lämpenee niin paljon että lunta tuskin enää pulkkailuun asti on. Nyt miesväki on parhaillaan tekemässä lähtöä uimaan. Tänään päätimme myös testata ensimmäistä kertaa Artun kanssa yksien päikkäreitten taktiikkaa, joten aamupäivän päikkärit jätettiin väliin. Saapa nähdä miten väsynyt pikku mies on uinnin jälkeen.

Vilskettä

Kuvassa olemme jälleen viilentelemässä Artun sormenpäitä, kun sitä takan luukkua piti taas käydä hiplaamassa, vaikka se oli kuuma. Jo kolmannen kerran! Milloinkahan tuohon pikku päähän tulee sen verran järkeä, että kaveri tajuaisi olla ottamatta takan kanssa matsia aina vaan uudelleen..
Viime päivät ovat sujuneet vauhdilla. Viikonloppuna olimme käymässä Pyhäjärven mummulassa. Reissu meni hienosti ja Arttu viihtyi kun Minttu-serkku leikki hänen kanssaan.
Tiistaina, joka oli siis näin pääsiäisen jälkeen ensimmäinen arkipäivä, meille tulivatkin sitten ensimmäiset hoitolapset. Seti ja Kent ovat sopeutuneet tilanteeseen odotettua paremmin, eikä ikäväitkuja ole ollut kovinkaan paljon. Mutta ovathan pojat jo "isoja", 3 vuotiaita ja heillä on tietysti tukea ja turvaa myös toisistaan. Ja Arttu ei ole ollut tilanteesta moksiskaan, touhottaa ihan vanhaan malliin joukon jatkona :-) Päivät menevät sikälikin mukavasti, että päiväunilla porukka on vähän vuorotellen, joten rauhallisiakin leikkihetkiä kaikkien kanssa riittää.
Tänään meille tulee sitten vielä tutustumaan Elias-poika, 1,5 vuotta, joka aloittelee hoidossa käymisen sitten pikku hiljaa. Jännä nähdä, miten hän sopeutuu mukaan tähän porukkaan. Mutta toistaiseksi kaikki on siis sujunut varsin mallikkaasti!

Ulkoilua

Meillä oli eilen Artun kanssa mukava ulkoilupäivä. Kävimme hakemassa pajunkissoja, joista Arttu oli vähän ihmeissään. Sitten kävimme moikkaamassa maatalousoppilaitoksella heppaa, jota Arttu katseli vähän hämillään. Erityisen kummastunut ilme kaverilla oli, kun heppa intoutui hirnumaan 8-) Retken lupuksi sitten vielä kiikuimme kotipihassa, joka edelleen on niin mukavaa että pitää oikein ääneen naureskella.
Illalla Arttu esitteli meille vielä uuden taidon. Pikku ukkomme käpötteli taaperokärrynsä kanssa pitkät pätkät aivan hienosti, eikä kärry enää karannut alta. Säikähdys tuli siinä vaiheessa, kun Arttu huomasi ettei hänen takanaan seurannutkaan kukaan, vaan matkaa oli tullut taitettua ihan itse.

Pisut pottaan

Eilen aamulla lattialle tulleitten kakan ja pissan innoittamana kaivoimme tänä aamuna potan esille. Sitä ei ollakkaan taas vähään aikaan testailtu. Yökkäri ja vaippa siis pois ja poju potalle... Tattadatattadaa, pisuthan sinne lirahti ekaa kertaa ikinä! Yritin kovasti Arttua kehua, josko poika innostuisi jatkossakin lorauttelemaan pottaan. Tai sitten tämä oli vaan täysi vahinko ;-) No, jospa ainakin joka aamu yritettäisiin pottaan totutella, niin jospa Arttu hoksaisi moisen istuimen tarkoituksen. Jos aamupisut saadaan hyvin pyydystettyä pottaan, voisi sitten alkaa laajentamaan potan käyttöä myös muihin ajankohtiin.
Kuvassa Arttu testailee uusia hienoja Adidaksiaan, jotka hän sai Terhiltä ja Samilta 1-vee lahjaksi. Vielä meinaa polvet mennä veltoksi kun kengät laitetaan jalkaan :-D

Kiikkumista

Arttu on ollut aivan onnessaan, kun asensimme pihalle vauvakiikun. Kaveri on oikein ääneen naureskellut, kun häntä on siinä kiikuteltu :-D Voipa olla, että kohta on pakko joka ulkoilukerralla päästä kiikkumaan, tai muuten Arttu esittää protestin.. Laitan kiikuttelukuvan blogiin kunhan sellaisen saan otetuksi. Kuvassa Arttu pörröpäänä ulkoilun jälkeen. Tuleekohan Artusta hyvä laulamaan, silmissä kun näyttää olevan kovasti Lauri Tähkämäisiä piirteitä, toinen silmä isommalla kuin toinen ;-P
Aamulla Arttu väsäsi sitten ekaa kertaa vessahätänsä lattialle. Otin ukolta yökkärin ja vaipan pois ja hetkeksi poistuin paikalta.. Eiköhän jannu löytynyt sitten olohuoneen nurkasta ja yhdellä ähkäisyllä pöyräytti sinne aikamoiset kääkylät ja pisut vielä päälle. Täytyy varmaan jatkossa yrittää istuttaa kaveri potalle, jos sinne sattuisi samanlainen vahinko.

Jyväskylässä

Kuvassa reipas apurimme.. Arttu kun on niin avulias, että repii meille aina valmiiksi vessapaperit rullalta, ettei tarvi itseään moisella rasittaa.. Vähemmälläkin tosin saattaisi pärjätä ;-)
Olimme viikonlopun Jyväskylässä, Jaana&Jussi-kummien luona. Matkat menivät hyvin, Arttu nukkui suurimman osan. Muutenkin Arttu oli oikein reipas kyläilijä. Lauantaina kävimme mm. Viherlandiassa ihmettelemässä kasveja ja siellä asustavia kakaduja. Kävimme myös ravintolassa syömässä, missä Artulle tilattiin omaan pulloon maitoa ;-) Eväänä hänellä oli myös Jaanan Cracotte-keksejä, jotka olivat Artulle suurta herkkua, vaikka ne eivät juuri millekkään maistu. Arttu oli koko ravintolassa olo ajan tosi reipas ja iloinen. Kun sitten lähdimme ravintolasta, nuukahti raukka ihan täysin. Oli ilmeisesti "ihmisten ilmoilla oleminen" ottanut tosissaan voimille.
Arttu tykkäsi jahdata Jaanan pitkää käärme-pehmoa ympäri kämppää. Myös Iida-kissa olisi saanut oman osuutensa Artun hellyydestä, mutta muutaman viiksestä nykäisyn jälkeen kisu osasi kyllä hyvin vältellä tätä ei niin varovaista silittelijää. Tuliaisiksi Arttu sai kummeilta kivan Puppe-kirjan, jonka lukemisessa poikaa täytyy kuitenkin vielä vähän auttaa.. Muuten kirjassa olevat kurkistusluukut olisivat varmaankin aikas lyhyt ikäisiä ;-)
Ensimmäisten hoitolasten tulo viivästyi nyt ainakin päivällä, koska kaksoset ovat olleet kipeinä..

Uusia kavereita

Kuvassa Arttu istuskelee Tarja-mummun kauppakorissa ja täytyyhän sitä tietty vähän maistaakkin. Huomaa myös hieno Jussi-paita, jonka mummu oli Artulle sopivassa koossa löytänyt. Pitäähän pohojalaasella nyt salmiakkipaita olla ;-)
Arttu on saamassa piakkoin uusia kavereita. Äiskä on nimittäin aloittamassa perhepäivähoitajan sijaisuutta. Meille on tulossa hoitoon ensi viikon tiistaina 3-vuotiaat kaksospojat ja siitä viikon päästä vielä 1,5-vuotias poika. Näillä näkymin hoidokit ovat meillä kesäkuun loppuun. Melkoinen jätkäjengi siis! Saapa nähdä miten arki alkaa vähän isommalla joukolla sujumaan. Ja mitähän Arttu mahtaa tuumata, kun joutuu jakamaan äiskän huomion muiden kanssa. No, se tekee kyllä varmasti ihan hyvää vaan.. Kaksospojat varmasti leikkivät paljon keskenään isompien poikien leikkejä. Niitä leikkejähän on sitten kiva tämän pienemmän kaksikon sekoittaa ;-) Hauska nähdä miten Arttu reagoi, kun noin puoli vuotta vanhempi poika varmastikkin jo kävelee ja puhuu jonkin verran. Voi myös olla, että jos tämä 1,5-vuotias poju nukkuu enää yhdet päikkärit, niin alamme sitten pikku hiljaa harjoitella samaa myös Artun kanssa. Olisi nimittäin kätevää, kun kaikki nukkuisivat päikkärinsä suht samoihin aikoihin.

Shoppailemassa

Kuvassa Arttu kirjottamassa mummun nimpparikorttia. VÄHÄN joutuu vielä iskä auttelemaan ;-)
Olimme eilen illalla koko poppoo käymässä Seinäjoella. Kiertelimme kaupoissa ja lopuksi kävimme syömässä. Arttu viihtyi reissussa jotenkin mahdottoman hyvin. Kaupoissa jaksoi naureskella kaikelle mitä hänelle näytti, oli se sitten lelu tai vaate. Erityisen hauskaa oli ollut urheiluvälineosastolla, kun iskä oli näyttänyt pojalle pesäpallomailoja, räpylöitä, palloja, jne. Suosikit olivat olleet kori- ja lentopallo :-D
Syömässäkin Arttu jaksoi kikkailla kiitettävästi. Hän kiljui ja huuteli naapuripöytiin ja nauraa rätkätti tekonauruaan. Toivottavasti tänään menee yhtä mukavasti, iltapäivällä kun olisi tarkoitus lähteä äiskän ja Artun kesken vähän asioille. Menemme tilaamaan Artun 1-vee kuvia, käymään apteekissa, postissa, jne.

Istuskelua

Nyt vuoden iässä Arttu lopulta hoksasi tuon istumisen.. Tai nyt hän ainakin jo malttaa istua hetken paikoillaan.. Nykyään Arttu istuskeleekin vähän väliä, milloin missäkin. Vanhusten mielestä se on niin hassun näköistä, kun ennen kaveri on leikkinyt aina mahallaan maaten ja nyt sitten istuskellaankin. Arttu oli aivan innoissaan, kun istuallaan vierittelimme palloa toisillemme. Selvästi hän huomasi kuinka kätevästi tuo homma kävi istualtaan.

Luistelun huumaa

Kuvassa Arttu edustaa sukkikset päässä, kovin oli taas mukavaa ;-)
Kävimme perjantaina luistelemassa. Tai siis iskä luisteli ja veti Arttua pulkassa jäällä vinhaa vauhtia. Se oli Artusta aivan ältsin kivaa! Sitten vasta mukavaa olikin, kun kossi pääsi iskän syliin ja he luistelivat yhdessä jäätä ympäri. Arttu nauroi oikein ääneen kun oli niin kamalan mukavaa :-D Ilmeisesti siis iskän geenit tuon luistelun osalta ovat periytyneet myös jälkikasvullemme.

Sekalainen viikko

Tämä viikko on sujunut vähän sekalaisesti. Maanantaina olimme kerhossa, missä Arttu viihtyi jälleen hyvin. Kerkesipä hän muutamaan kertaan jopa nappaamaan lelun ikäiseltään tyttölapselta ;-) Kerhon jälkeen meille tulikin sitten talvilomaansa viettänyt Tarja-mummu. Mummu oli Artulle tietysti mieluisaa leikki seuraa.
Tiistaina äiskälle tuli vatsatauti.. Onneksi mummu oli kylässä, niin riitti Artullekin seuraa. Arttukin tosin oli vähän kiukkuinen, nukkui huonosti ja nenä vaikutti taas oikein räkäiseltä. Ei siis ihan terve tainnut olla pikkuisemmekaan.
Keskiviikkona Arttu kävi mummun kanssa pulkkailemassa ja hauskaa oli ollut. Iltapäivällä mummu sitten lähti takaisin kotiinsa.
Eikä muistanut Arttu enää että takassa voi polttaa sormensa.. Eilen illalla tämä touhottajamme sitten läppäsi kätensä toistamiseen takan luukkuun kun siellä oli tulet :( Emme edes aluksi hoksanneet, että käsi olisi ehtinyt palaa, kun Arttu ei kovin kauaa itkenyt. Ja kun laitoimme käden kylmään veteen, se vain vähän punoitti. Iltaa kohti Arttu muuttui kovin itkuiseksi ja iltatoimia tehdessämme sitten huomasimme, että koko kämmen oli ihan punainen ja siihen oli tulossa vesirakkuloita sormenpäihin ja kämmeneen. Soitin päivystyksestä vielä hoito-ohjeita, mutta eipä tilanteessa ollut enää muuta tehtävissä, kuin antaa potilaalle särkylääkettä ja yrittää hoitaa kättä kylmällä. Mutta eihän Arttu oikein ymmärtänyt että miksi hänen kättään muka pitäisi viilennellä sekavihannespussilla.. Yöunille Arttu onneksi nukahti melko nopsaan.
Yöllä Artulle tuli kamala yskänpuuska, kun räkä varmaankin valui kurkkuun. Ja muutenkin poju oli kovin itkuinen. Otimme pikku potilaamme sitten loppu yöksi viereemme ja siinä Arttu nukkuikin melko hyvin. Aamulla poika tuntui olevan oma itsensä, joten ilmeisesti kättä ei särje kovin paljoa. Hienosti Arttu kuitenkin osaa varoa hellää kämmentä ja hoitelee kaikki hommat oikean käden osalta pelkällä ranteella. Eli hän konttaa kämmen ilmassa ja muutenkin varoo varaamasta painoaan kipeälle kämmenelle. Toivottavasti tämä toinen kerta nyt sitten opetti Arttua tarpeeksi, ettei takan kanssa enää kolmatta kertaa tarvitsisi ottaa matsia.. Kun taitaa tuo pikku ukko jäädä aina tappiolle..
Ai niin, eilen saimme myös koevedokset 1-vee valokuvista. Ihan hyvin olivat kuvat onnistuneet, joten pääsemme sitten niistä valkkailemaan mitkä teetämme valokuviksi.

Haaveri valokuvauksessa

Olimme eilen 1-vee valokuvauksessa. Perhepotretin otto sujui ihan mainiosti, kun Arttu sai olla meidän sylissä. Hankalampaa olikin sitten saada herra pysymään paikoillaan kuvissa joissa hän oli yksin. Pienessä lasten tuolissa Arttu ei malttanut olla yhtään. Isossa tuolissa viikari malttoi alkuun istua ihan hienosti, mutta sitten alkoi kiemurtelu. Ja niinhän siinä sitten kävi, että vaikka äiskä kuinka oli vieressä varmistamassa, kerkesi Arttu keikata tuolista alas maahan suoraan otsa edellä :-( Kova itkuhan siitä tietysti tuli. Onneksi Arttu kuitenkin rauhoittui suhteellisen nopeasti. Otsa alkoi punottamaan ja siihen nousi kuhmu. Äiskä halusi sitten varmistaa tilanteen ja kävimme päivystyksessä. Lääkäri antoi ohjeita mitä tulee illan ja yön aikana seurata, mutta ei muuten ollut huolissaan Artun kokemasta kolauksesta. Arttu olikin loppuillan jo ihan oma itsensä, meni mm. sairaalassa tonkimaan kukkaruukkuja ;-) Eikä hän onneksi vaikuttanut yhtään siltä että pää olisi kipeä. Yöllä herättelimme häntä varulta neljän tunnin välein, kuten meitä oli neuvottu. Aamulla sängystä heräsi kuitenkin Arttu joka oli oma pirteä itsensä ja otsassakin on vain hyvin haalea pieni mustelma. Eli onneksi selvisimme pelkällä säikähdyksellä koko sakki! Mutta kyllä tuo tapaus todellakin säikäytti, äiskä varsinkin oli huolesta ihan suunniltaan. Mutta niinhän nuo lapset taitaa olla suunniteltu, että kestävät hyvin pieniä kolauksia, joita luultavimmin on vielä edessäkin.. Mutta yhtään ei tarvi ihmetellä, miksei Arttua ikinä kotona nosteta lattialta muuta kuin syliin, syöttötuoliin ja pinnasänkyynsä. Parasta on pienen pysytellä vielä ihan maan tasolla. Niin joo, ensi viikon puolivälissä sitten selviää minkälaisia kuvia kuvaaja ehti Artusta saada.