Haaveri valokuvauksessa

Olimme eilen 1-vee valokuvauksessa. Perhepotretin otto sujui ihan mainiosti, kun Arttu sai olla meidän sylissä. Hankalampaa olikin sitten saada herra pysymään paikoillaan kuvissa joissa hän oli yksin. Pienessä lasten tuolissa Arttu ei malttanut olla yhtään. Isossa tuolissa viikari malttoi alkuun istua ihan hienosti, mutta sitten alkoi kiemurtelu. Ja niinhän siinä sitten kävi, että vaikka äiskä kuinka oli vieressä varmistamassa, kerkesi Arttu keikata tuolista alas maahan suoraan otsa edellä :-( Kova itkuhan siitä tietysti tuli. Onneksi Arttu kuitenkin rauhoittui suhteellisen nopeasti. Otsa alkoi punottamaan ja siihen nousi kuhmu. Äiskä halusi sitten varmistaa tilanteen ja kävimme päivystyksessä. Lääkäri antoi ohjeita mitä tulee illan ja yön aikana seurata, mutta ei muuten ollut huolissaan Artun kokemasta kolauksesta. Arttu olikin loppuillan jo ihan oma itsensä, meni mm. sairaalassa tonkimaan kukkaruukkuja ;-) Eikä hän onneksi vaikuttanut yhtään siltä että pää olisi kipeä. Yöllä herättelimme häntä varulta neljän tunnin välein, kuten meitä oli neuvottu. Aamulla sängystä heräsi kuitenkin Arttu joka oli oma pirteä itsensä ja otsassakin on vain hyvin haalea pieni mustelma. Eli onneksi selvisimme pelkällä säikähdyksellä koko sakki! Mutta kyllä tuo tapaus todellakin säikäytti, äiskä varsinkin oli huolesta ihan suunniltaan. Mutta niinhän nuo lapset taitaa olla suunniteltu, että kestävät hyvin pieniä kolauksia, joita luultavimmin on vielä edessäkin.. Mutta yhtään ei tarvi ihmetellä, miksei Arttua ikinä kotona nosteta lattialta muuta kuin syliin, syöttötuoliin ja pinnasänkyynsä. Parasta on pienen pysytellä vielä ihan maan tasolla. Niin joo, ensi viikon puolivälissä sitten selviää minkälaisia kuvia kuvaaja ehti Artusta saada.