Hauskaa vappua!

Vapun juhlinta on Artun osalta jo kovassa vauhdissa. Eilen illalla miesväki leipoi munkkeja äiskän ollessa lelukutsuilla (joilta Artulle on tuliaisena tulossa mahtavia palapelejä ja ruokalautanen jonka saa imukupilla kiinni pöytään ;-). Ihme ja kumma, sekä talo että leipurit olivat säästyneet palovammoilta.
Tänään sitten herkuttelimme vapun, sekä Setin ja Kentin synttäreiden kunniaksi munkeilla ja jätskillä. Ja herkut maistuivat kyllä erittäin hyvin! Sää on ollut ihan kesäinen ja Arttu onkin saanut ulkoilla suuren osan päivästä. Kuvassa hän ilakoi viipperänsä kanssa. Onneksi tuulta on ollut sen verran, että ropellit pyörivät hienosti. Vappu-päivänä olisi tarkoitus lähteä pyöräilemään ja katsastaa samalla ainakin 4H:n vapputapahtuma, sekä käydä jätskikiskan avajaisissa ;-) Perjantaina lähdemme sitten Reisjärven mummolaan mökkeilemään viikonlopuksi.

Taantumusta

Arttu-herra on hieman taantunut maidon juonnin suhteen. Maito kun ei enää meinaa maistua nokkamukista ollenkaan. Monta päivää meni niin, että maidon menekki oli tosi vähäistä. Sitten koitimme antaa maitoa tuttipullosta ja poikahan joikin maitoa vaikka kuinka! Toivottavasti Arttu ei seuraavaksi halua palata juomaan tisusta, se kun olisi jo vähän hankalampaa toteuttaa...
Kuvassa näkyy todistusaineistoa siitä, että jätski Artulle kyllä maistuu ;-)

Liian painavat kengät

Kuvassa Arttu esittelee uusia ensiaskel-kenkiään. Kävimme ne eilen ostamassa. Se ei ollutkaan kovin helppo juttu! Ensinnäkin kengän sovittaminen tuommoiselle "velttonilkalle" on melkoisen hankalaa. Sitten kun kengät on saatu jalkaan, ei uhri tietenkään suostu seisomaan hetkeäkään, jotta näkisi ovatko kengät hyvin jalassa. Luotimme sitten lähinnä jalan koon mittaamiseen tarkoitettun vekottimen antamaan lukuun ja ostimme kengät kokoa 22. Artun jalka kun näytti tällä hetkellä olevan koko 21. Toivotaan että noilla popoilla päästäisiin tämä kesä eteenpäin. Meidän oli tarkoitus ostaa myös saappaat, mutta luovuimme ajatuksesta, kun niitä vasta olikin mahdotonta saada Artun jalkaan.. Palataan saappaisiin sitten kun seisoskelu ja kävely onnistuvat pojalta paremmin.
Kenkiä testailtiin siis kaupassa ja kotosalla myöskin. Samoten ne puetaan nyt aina ulos, jotta kaveri tottuisi niihin. Näyttää nimittäin siltä, että ostimme aivan liian painavat popot ;-) Artun jalat kun menevät ihan makarooniksi heti kun kengät laitetaan jalkaan. Lopulta jos pojan saa houkuteltua ottamaan muutaman askeleen kengät jalassa, laahaa hän niitä kenkien kärkeä maata pitkin vetäen. Kaupassakin monet pysähtyivät oikein katsomaan miten kengät jalassa kävely sitten onkin niin vaikeaa :-D Eli melkoinen määrä reeniä lienee edessä ennen kuin Arttu käpöttelee pihalla kengät jalassaan. Kunhan nyt oppisi moisen taidon ensin sisällä ja ilman kenkiä.
Viikonlopun aikana olemme ulkoilleet paljon. Olemme käyneet pyöräretkillä, rakennelleet terassia, haravoineet, vaunuilleet, jne. Ja Arttu on tietysti ollut kaikessa innolla mukana.
Ai niin, kuvassa Artulla on päällään paita joka lisää huomattavasti hänen "katu-uskottavuuttaan". Paidassa kun on teksti: "My Dad is stronger than yours".

Askellusta

Kuvassa Arttu ja iskä vääntävät kättä. Arvatkaa kumpi voitti ;-)
Touhukas viikko alkaa olemaan lopuillaan. Ilmat ovat olleet todella keväiset ja olemmekin ulkoilleet paljon. Arttu viihtyy pihalla hyvin, varsinkin jos pääsee maahan konttailemaan. Silloin vauhti on niin kova, että vielä vähän flunssaisella pojalla alkaa hengitys vinkumaan ja tulee yskänpuuskia. Niinpä kaveri on täytynytkin aina välillä laittaa rauhoittumaan rattaisiin.
Iskän ja Artun harjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja Arttu on ottanut ensimmäiset askeleensa ilman tukea. Ennätys taitaa olla viisi pientä ja nopeaa askelta! Mutta yleensä askelia on 2-3, jonka jälkeen tapahtuu heittäytyiminen vastassa olevan syliin. Yhdestä kädestä taluttamalla Arttu kävelee jo hienosti.

Työnjohto tehtävissä

Arttu pääsi Minttu-serkun syliin kun Jupi-setä ja Minttu eilen meillä pikaseen poikkesivat. Yleensähän Arttu ei malta istua hetkeäkään sylissä, mutta se onkin näköjään sylistä kiinni, Mintun sylissä ukko viihtyi vaikka kuinka kauan..
Arttu oli viikonloppuna iskän kanssa miesten hommissa, kun äiskä paranteli itseään flunssasta. Pojat laittoivat Artulle ja hoitolapsille hiekkalaatikon valmiiksi ja rakentelivat takapihalle terassia. Arttu oli työnjohto tehtävissä, istui siis vaunuissa, viittilöi ja "ölisi'' :-D

Tarmokas tyyppi

Arttu on nyt sitkeää nuhaa ja yskää lukuun ottamatta tervehtynyt flunssastaan. Pari päivää potilaamme olikin tosi sairas, varsinkin öisin oli kuumekkin korkea. Ja voi että pieni olikin sitten säälittävä näky oikein kipeänä! Räkä vaan valui nenusta ja silmät olivat raasulla ihan "puolitangossa". Lääkkeen avulla Arttu sai onneksi yönsä jotenkuten nukutuksi. Ruoka ja juoma ei kipeänä meinannut maistua millään. Joka välissä yritimmekin tarjota Artulle maitoa tai vettä, että hän saisi nesteitä tarpeeksi. Sekin ihme nähtiin, että tämä elohiiremme istui sylissä! Sairaana ollessa hän saattoi istuskella puolikin tuntia sylissä ihan kaikessa rauhassa. Ja normaalioloissa sekuntikin tuntuu olevan liikaa ;-)
Nyt meno on taas normalisoitunut ja tuntuukin, että muutaman rauhallisemman päivän jälkeen tyyppi on ihan täynnä tarmoa. Koko ajan pitää olla menemässä ja tekemässä.. Ja aikas usein pitää tehdä vielä niitä kiellettyjä juttuja. Arttu on mm. oppinut aukaisemaan takan luukun. Sitä pitääkin auko sitten vähän väliä ja tänä aamuna oli myös täytynyt jo maistaa tuhkaa. Kaveri jäi kiinni kun body, kädet ja huulet olivat ihan mustia ;-)
Äiskää vielä flunssa vaivaa kovastikkin, toivottavasti myös äiskä parantuu ensi viikoksi. Päivät olivat melko raskaita, kun oli itse flunssassa ja piti vielä hoitaa sairasta lasta. Nyt viikonloppuna miesväki saakin viettää yhteistä "laatuaikaa", kun äiskä yrittää levätä flunssan pois.

Flunssassa

Seti ja Kent olivat maanantaina hoidossa tosi flunssaisia. Eilen he sitten olivatkin jo kotona kuumeessa. Ja kuinka ollakkaan, Artullakin alkoi illalla räkä valumaan nenästä. Tunteroisen nukkumisen jälkeen hän sitten heräsi huutamaan, eikä rauhoittunut millään, vaan meinasi tukehtua räkäänsä. Lopulta Artun sänky siirrettiin iskän ja äiskän makkariin ja sen pääpuolta kohotettiin kirjojen avulla. Siinä Arttu nukkui jotenkuten, välillä hän kuitenkin aina heräsi itkemään kun raasun nenä ja kurkku olivat ihan täynnä räkää. Kuumetta ei yöllä kuitenkaan ollut. Aamulla sitten selvisi, että myös Elias on sairastunut. Aamupalan jälkeen Arttu meni jo päikkäreille, kun oli huonon yön jäljiltä arvatenkin väsynyt. Laitoin hänet ulos vaunuihin, kun siellä on niin kivan kostea sää, jospa potilas siellä saisi hengitettyä vähän paremmin.

Kaupassa

Arttu pääsi kaupassa ekaa kertaa lasten auto-kärryihin ja kylläpäs oli mukavaa :-) Ennen kaveri on joutunut istuskelemaan tylsässä istuimessa normi kärryssä, josta ei edes näe kunnolla eteenpäin. Autolla ajeltiin sitten tietysti "luu ulkona". Jossain vaiheessa Artusta alkoi tuntumaan, ettei istuallaan näe tarpeeksi ja loppu kauppareissun hän sitten seisoskeli puoliksi tuulilasista ulkona roikkuen.

Heittäytymisiä

Arttu on keksinyt uuden hienon tavan osoittaa mieltään.. Jos kaikki ei suju niin kuin Herran mielestä pitäisi, hän heittäytyy tramaattisesti lattialle, huutaa sekä huitoo jaloilla ja käsillä. Jos tämäkään ei auta, hän kierii lattialla vartalonsa ympäri ja aina kierrosten välissä tarkistaa, että jokos nyt auttoi ;-) Äiskä ja iskä taitavat olla kertakaikkisen tyhmiä, kun eivät tämän jälkeenkään anna periksi! Kuvassa kuitenkin todisteita siitä, että joskus sinne kukalle on hyvinkin ehditty mussuttamaan multaa ennen kuin nämä "kaiken kivan kieltävät vanhukset" ovat ehtineet paikalle..

Energiaa ja kehitystä

Arttu on kyllä ihmeellinen energia pakkaus. Meno on aika lailla tauotonta koko valveilla olo ajan. Poika jaksaa puuhata kaiken aikaa, vaikka olemme täysin yksien päikkäreiden rytmissä. Tosin Arttu on melkoisen väsynyt lounaaseen mennessä ja ruokailun jälkeen hän sammahtaakin vaunuihin päikkäreille saman tien. Samoin illalla uni yllättää pikku ihmisemme heti kun hänet on pinnasänkyynsä saatu vietyä. Mutta silti, välillä kyllä tuntuu että meistä vanhuksista loppuu puhti ennen kuin tältä touhottajalta!
Arttu tuntuu kehittyvän huimaa vauhtia. Joka päivä huomaa että "vauvamme" on taas oppinut jotain uutta. Lelujen käsittelyssä Arttu alkaa olemaan jo melko taitava ja selvästi hän on jo hoksannut monen lelun "käyttötarkoituksen". Oveluuttakin tästä tyypistä löytyy vaikka muille jakaa.. Taas yhtenä iltana Arttu sai iskän harhautettua niin täysin, että pääsi kukalle mussuttamaan multaa suun täydeltä 8-) Artun luonnetta hyvin kuvaavasti vaikuttaisi siltä, että ensimmäinen ihan tarkoituksella lausuttu sana on "ANNA". Ainakin ukko on pariin kertaan sanonut ko. sanan hyvinkin vaativaan sävyyn kun hän on huomannut esim. että äiskä tekee voileipää eikä meinaa antaa hänelle mitään ;-) Kuvassa Arttu on taaperokärrynsä kanssa hommissa, nykyään hän osaa jo vähän kääntääkkin niitä esteen tullessa eteen.

Ilman tukea

Nyt se sitten todistetusti onnistuu Artulta, siis ilman tukea seisominen! Iskän ja pojan pienen reenauksen tuloksena Arttu selvästi eilen hoksasi miten seistään ilman tukea. Pikku ukko seisoskelikin pitkiä toveja itsekseen ja välillä intoutui oikein hyssyttelemään kuin tanssisi :-) Ja ihan onnessaan näytti kaveri itsekkin olevan tuosta uudesta taidostaan.

Yksin kotona

Äiskä ja iskä olivat niin julmia, että lähtivät ensimmäistä kertaa Artun elämän aikana yöksi pois kotoa. Noh, onneksi pojan ei sentään ihan yksin tarvinnut jäädä kotiin, vaan Reisjärven mummu ja pappa tulivat Arttua hoitamaan. Äiskä ja iskä kävivät Tampereella juhlimassa Pauli-kummin 30-vee juhlia ja samalla vähän omaa hääpäiväänsäkkin, joka tosin pääsi kaikessa hässäkässä molemmilta unohtumaan ihan täysin..
Kaikki oli sujunut oikein hyvin, samojen tuttujen rutiinien mukaisesti. Nukahtamiset, syömiset ja kaikki oli sujunut ilman ongelmia, eikä Arttu ollut turhia kiukutellut. Ilmeisesti riiviömme oli ollut hieman vieraskoreakin, sillä hän ei ollut tehnyt juuri ollenkaan ilkeyksiään 8-D Kun sitten sunnuntaina vanhukset palasivat kotiin, alkoikin illan kestänyt kiukuttelu.. Ja vielä maanantainakin Arttu oli aamupäivällä pahalla tuulella. Kai hän vähän meille kosti tämän julman "hylkäämisen" ja kertoi omalla tavallaan että vähän oli tainnut ikävä olla ;-) Eipä silti, kyllä äiskällä ja iskällä taisi kuitenkin olla kovempi ikävä tuota rakkauspakkaustamme!

Ilkimys

Me vanhukset on tultu siihen tulokseen, että tuo meitin Arttu on melkoinen viikari. Arttu jaksaa päivästä toiseen tehdä samoja ilkeyksiä, vaikka kuinka torutaan ja yritetään kiinnittää huomio muualle. Ja kovin itsepäinen tämä kaveri on myös, jannu kyllä tasan tarkkaan näyttää mitä mieltä asioista on. Pikkaisen jo kauhulla odotetaan sitä kun Arttu lähtee kävelemään, sittenhän poju vasta ehtiikin tekemään ilkeyksiään.. Ei vaan, ihana pakkaushan tuo pikkuinen on vaikka mitä vinkeitä keksisikin. Ja pystyypähän ainakin pitämään puolensa täällä pohojanmaalla ;-) Nyt on vain saanut hoitolasten myötä niin hyvin vertailukohteita muista lapsista, niin huomaa paremmin tuon oman tapauksen luonteenlaadun.
Arttu seisoskelee jo silloin tällöin ilman tukea huomaamattaan. 10 sekuntiakin hän saattaa seisoskella, kunnes huomaa tilanteen itsekkin ja laskeutuu äkkiä takaisin maahan.
Kuvassa Arttu poseeraa onnellisena tuttinsa kanssa, kun sen kerrankin päivällä sattui löytämään. Tuttiahan Artulle ei anneta muuta kuin nukkumaan menessä.

Pyöräilemässä

Avasimme eilen pyöräilykauden keväisen sään kunniaksi. Arttu nautti pyörän kyydistä, eikä pysähtyä olisi saanut ollenkaan. Kun pysähdyimme kirjaston pihaan siksi aikaa, että äiskä käy palauttamassa kirjat, niin Arttu oli alkanut hytkyä istuimessaan ja ynähdellä siihen tahtiin että iskän piti ajaa rinkiä kirjaston pihassa ;-) Taitaa siis pyöräilystä tulla mieluinen harrastus koko porukalle!
Olemme jatkaneet Artun kanssa yksillä päiväunilla. Vähän rytmi on vielä hakusessaan, koska kaveri ei päivällä nuku kuin 1-1,5 tuntia. Ainakin pariin tuntiin nuo päikkärit olisi hyvä saada venytettyä. Jatkamme siis harjoituksia, sisällä ja ulkona. Yöunille olemme alkaneet laittamaan pojan jo kasilta ja ylös hän heräilee seiskan maissa. Päiväunille Arttu menee puolilta päivin ja on siihen mennessä jo ihan kypsää kamaa, poju nukahtaa omaan sänkyynsäkin ihan hetkessä.
Tänään huomasin ensimmäistä kertaa, että Arttu osaa laittaa puupalikoita päällekkäin. Tähän asti riiviö on vain paiskonut niitä ympäriinsä, mutta tänään Arttu asetteli niitä hienosti päällekkäin :-) Liekö katsonut Eliaksesta mallia, joka rakentelee jo hienoja torneja.