Me vanhukset on tultu siihen tulokseen, että tuo meitin Arttu on melkoinen viikari. Arttu jaksaa päivästä toiseen tehdä samoja ilkeyksiä, vaikka kuinka torutaan ja yritetään kiinnittää huomio muualle. Ja kovin itsepäinen tämä kaveri on myös, jannu kyllä tasan tarkkaan näyttää mitä mieltä asioista on. Pikkaisen jo kauhulla odotetaan sitä kun Arttu lähtee kävelemään, sittenhän poju vasta ehtiikin tekemään ilkeyksiään.. Ei vaan, ihana pakkaushan tuo pikkuinen on vaikka mitä vinkeitä keksisikin. Ja pystyypähän ainakin pitämään puolensa täällä pohojanmaalla ;-) Nyt on vain saanut hoitolasten myötä niin hyvin vertailukohteita muista lapsista, niin huomaa paremmin tuon oman tapauksen luonteenlaadun.Arttu seisoskelee jo silloin tällöin ilman tukea huomaamattaan. 10 sekuntiakin hän saattaa seisoskella, kunnes huomaa tilanteen itsekkin ja laskeutuu äkkiä takaisin maahan.
Kuvassa Arttu poseeraa onnellisena tuttinsa kanssa, kun sen kerrankin päivällä sattui löytämään. Tuttiahan Artulle ei anneta muuta kuin nukkumaan menessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti