Unitouhuja

Kuvassa todistusaineistoa siitä, kuinka meillä käytetään lapsityövoimaa ;-D
Artulle on kehittynyt ihan omat unikuviot nyt lastensänkyyn siirtymisen myötä. Illalla äiskä tai iskä vie ukon sänkyyn ja Arttu jääkin sinne ihan kiltisti lehmän ja tutin kanssa pötköttelemään. Yleensä äiskä tai iskä palaa alakertaan ja kohta ylhäältä kuuluukin askelia kun Arttu tulee portille huutelemaan. Yleensä iskä sanoo Artulle sitten alakerrasta: "Mene Arttu omaan sänkyyn nukkumaan". Ja heti alkaa ylhäältä jälleen kuulumaan askeleet kun poika kuuliaisesti tassuttelee omaan sänkyynsä. Aika monesti Arttu tämän jälkeen sänkyynsä sitten nukahtaakin. Jos uni ei kuitenkaan jostain syystä pikku miehelle tule, saattaa sängyssä olla kuitenkin ihan hiljaista noin vartin. Jos sinäkään aikana uni ei tule, tassuttelee Arttu uudelleen portille huutelemaan, ihan kuin kertoisi vanhemmille että ei se uni millään nyt tule :-) Tämä saattaa toistua muutamaankin kertaan. Monesti vanhukset luulevat, että Arttu on jo nukahtanut ja menevät tarkistamaan missä asennossa sängyssä tällä kerralla ollaan. Mutta kun sänkyyn kurkkaa, makaa Arttu siellä ihan hiljaa ja hymyilee vaan leveästi kun häntä mennään katsomaan. Eli siellä poju vain odottelee unen tulemista hiljaa lehmäänsä räpläillen.
Yöllä Artun huoneesta kuuluu joskus tuskaisia ääniä ja silloin on parempi mennä antamaan pojulle lehmä ja tutti jotka ovat unenpöpperöiseltä kaverilta hukassa. Tämän jälkeen uni jatkuu taas normaalisti. Joskus Arttu tallustaa yöllä aivan hiljaa äiskän ja iskän huoneeseen ja haluaisi viereen. Yleensä vanhukset palauttavat nukkujan omaan sänkyynsä ja ihme ja kumma, Arttu jää kiltisti taas nukkumaan omaan sänkyynsä. Joskus kuitenkin Arttu tulee kohta (noin vartin päästä) uudelleen vanhempien huoneeseen ja tällöin tietää ettei uni ole omassa sängyssä yrityksestä huolimatta tullut. Tai sitten esim. tuulen humina nurkissa vähän pelottaa Arttua. Näissä tapauksissa monesti annetaan Artulle armahdus ja hän pääsee keskelle nukkumaan missä uni yleensä tuleekin pian. Ja vaikka näitä poikkeuksia on tehty, ei Arttu onneksi ole ottanut tuota tavaksi vaan tulee vanhempien luo vain silloin kun on jotain poikkeavaa. Lähes joka aamu Arttu kuitenkin tulee joskus kuuden paikkeilla äiskän ja iskän keskelle ja se onkin kaikista ihan mukavaa. Keskellä uni saattaa maittaa Artulle vielä parikin tuntia. Viime aikoina Arttu on myös muutaman kerran puhunut unissaan. Artun huoneesta on hiljaisuuden keskeltä kuulunut pariin otteeseen kirkkaalla äänellä AUTO, eli varsin tärkeistä asioista taitaa poika uneksia!

Ulkohommissa

Kuvassa Arttu hienossa "karvareuhkassaan" kun olemme lähdössä ulos kovemmalla pakkasella :-)
Kylläpäs ulkoilu onkin nyt mukavaa, kun on lunta ja pakkasta. Artullakin riittää puuhaa ihan eri tavalla. Pulkkamäessä olemme olleet päivittäin ja Artusta on lähes yhtä mukavaa kiivetä kukkulaa ylös ja alas. Tänään pääsimme lumipyryn jäljiltä kolaushommiinkin, missä Artusta olikin suuri apu ;-) Arttu ryömi kinoksissa, kolaili lapiolla ja heittäytyi äiskän kolaamiin lumikasoihin. Ratastelemassa käymme myös päivittäin, on mukavaa katsella traktoreita auraushommissa, oravia, fasaaneja, jne. Tiet ovat niin mukavasti jäässä eikä niille ole juurikaan vielä kylvetty hiekkaa, että potkuri voisi olla mukava menopeli sekä vanhempien että Artun mielestä. Arttuhan on sitä enemmän mielissään mitä lujempaa mennään. Äiskä onkin alkanut huutonetistä vähän katselemaan, josko meille löytyisi halvalla potkuri.

Nuutti kyläilemässä

Perjantaina saimme mieluisia vieraita Tampereelta, kun Nuutti vanhempineen tuli kyläilemään. Kyseessä oli Nuutin eka yökyläily. Ja hienostihan se meni! Arttu oli Nuutista varsin kiinnostunut. Tosin Arttu ei oikein osannut sanoa Nuutti, vaan puhui koko ajan vauvasta. Arttu jaksoi ihmetellä Nuutin touhuja nätisti vieressä katselemalla vaikka kuinka kauan. Ja varovasti poika osasi pikkuista koskettaakkin. Kun kävimme ulkona ihmettelemässä joulunavausilotulitusta, piti Arttu nuutin vaunuista kiinni ja käveli nätisti vierellä. Vitsit kun jänskättää että miten Arttu suhtautuu sitten kun oma SiskoVeli "haetaan sairaalasta". Vaikuttaisi siltä, että ainakin ensi alkuun Arttu on kovasti kiinnostunut, mutta osaa kuitenkin varoa vauvaa. Mutta mitähän tapahtuu sitten kun se arki koittaa...

Ilman vaippaa

Kuvassa Arttu ajelee huoltsikalla jollain ajopelillä, kuva on taannoiselta Vaasan reisulta. Aika jännää hommaa taisi olla, kun ilmeet olivat aika vakavia...
Ennen tiistain tapaturmaa meillä oli menossa harjoitukset olla ilman vaippaa. Äiskä hommasi Artulle hienoja pöksyjä ja niitä sitten suurielkeisesti laitettiin jalkaan ja ihasteltiin peilistä ;-) Samalla yritettiin kertoa että nyt ei sitten voi pissiä housuun vaan täytyy mennä pytylle. Alku oli ihan lupaava. Ensimmäinen ilta ja seuraava aamupäivä menivät ilman yhtään vahinkoa. Aika tiuhaan tahtiin käytiinkin kyllä pytyllä, noin puolen tunnin välein. Mutta sitten "avautuivat hanat".. Vahinkoja alkoi housuun tulemaan vähän väliä, ihan sama miten usein pytyllä käytiin. Arttu osasi kyllä hienosti sanoa että pissa, siinä vaiheessa kun se oli jo housussa ;-) Vahinkoja tuli aivan peräjälkeenkin. Siinä vaiheessa kun Artun pöksyt ja housut alkoivat olemaan lopussa ja pyykkikori ääriäänmyöten täynnä, päätettiin harjoitukset toistaiseksi keskeyttää. Eikä muutenkaan ole mieltä kiusata pientä millään ylimääräisellä, kun on tälle viikolle muutenkin osunut niitä koettelemuksia. Täytyy kokeilla vaipattomuutta jälleen kuukauden parin kuluttua. Eiköhän joskus tule se vähän otollisempikin aika, että Arttu oppii sanomaan sen pissan ennen kuin se on housussa. Mitä ilmeisemmin poju ei vielä ole tarpeeksi kypsä olemaan ilman vaippaa, kun vahinkoja tosiaan tuli vähän väliä, vaikka olisi juuri oltu pytyllä. Minkäs teet jos sitä vaan ei vielä osaa pidätellä. Eikä asiasta viitsi pojalle aiheuttaa mitään ikäviä muistojakaan, eiköhän homma ala sitten sujumaan kun aika on sopiva.

3 tikkiä

Nyt on sitten Arttu "saanut" ensimmäiset tikkinsä :-( Eilen illalla sattui tosi ikävä onnettomuus. Arttu kiipesi tuolille seisomaan ja kaatui siitä tuolin kanssa suoraan kasvot edellä lattiaan. Eikä raukka ehtinyt edes ottaa käsillä vastaan kun piti pitää kiinni tuolin selkänojasta. Tuloksena oli kamala verenvuoto ja ihan hirmuinen itku. Alkuun näytti, että koko ylähuuli on aivan soseena eikä äiskä edes uskaltanut kurkata suuhut, kun pelkäsi että hampaatkin ovat tohjona.
Ryntäsimme huuhtomaan suuta kylmällä vedellä ja kastelimme pyyhkeen myös kylmäksi ja painoimme sillä varovasti huulta. Näin saimme onneksi verenvuodon pikkuhiljaa tyrehtymään. Samalla laitoimme Artulle varovasti vaatteita päälle ja valmistelimme lähtöä päivystykseen. Onneksi pojun itku saatiin loppumaan kun ihmeteltiin äiskän juuri kirjastosta tuomia autokirjoja.
Päivystyksessä pääsimme suoraan toimenpidehuoneeseen, jossa hoitaja kurkkasi Artun huulen alle. Ja potilas oli niin urhoollinen, että antoi kiltisti hoitajan tutkia! Hoitaja totesi, että huulen sisäpuolella on palkeenkieli, joka on lääkärin tutkittava. Lääkäri saatiin paikalle ja taas Arttu antoi reippaasti katsoa suuhun. Lääkäri ilmoitti että tikattava on, sen verran suuri halkeama ylähuulen sisällä oli.
Eli seuraavaksi sitten puuduttamaan ylähuulta. Ja voi kamala sitä itkun määrää! Arttu aivan jäykistyi ja huusi suoraa huutoa kun lääkäri pisti piikillä huulen sisään. Enkä kyllä yhtään ihmettele, sen verran paksulta puudutuspiikki pientä huulta vasten näytti. Puudute vaikutti nopeasti ja sitten aloitettiin tikkausurakka. Arttu laitettiin hoitopöydälle selälleen ja hoitaja kipusi hänen päälleen hajareisin ja piti päätä väkisin paikallaan, että lääkäri pääsi tekemään tikkejä. Kuten arvata voi, itki Arttu tietysti täysiä koko toimituksen ajan. En sitten tiedä kävikö toimitus miten kipeää, paniikissakin poika tietysti oli ja sitäkin itki. Äiti yritti jutella rauhoittavia pojalle vierellä ja silitellä ja pitää kädestä. Kamalan kauan homma tuntui kestävän kun Arttu raasu itki niin kovasti koko ajan, mutta tosiasiassa toimitus ei varmaan montaa minuuttia kestänyt. Lopulta huuleen piti laittaa kolme tikkiä. Tikit sulavat itsestään pois, joten niitä ei onneksi tarvitse poistaa. Arttu onneksi rauhoittui sylissä aika nopeasti kunhan pääsi hoitopöydältä pois. Potilas sai palkinnoksi pienen helikopterin, joka vähän lohdutti. Antibioottikuurin lääkäri antoi myös, ettei huuli vaan pääse tulehtumaan.
Kotona Artulle tarjottiin pikaisesti iltapuuro, ennen kuin puudutus ehti loppua. Ja yöksi annoimme Artulle Panadolia, ettei huuli tulisi niin kamalan kipeäksi. Arttu oli reipas ja nukahti onneksi sänkyynsä hyvin, varmasti kaveri oli niin voipunutkin illan tapahtumista. Yhdeltätoista Arttu hiippaili äiskän ja iskän huoneeseen, vaippaan oli tullut suuret löysät kakat, antibiootti oli pistänyt Artun masun sekaisin. Vaipanvaihdon jälkeen otimme Artun keskelle nukkumaan, äiskää säälitti niin pikku potilas. Loppuyö meni ihmeen hyvin, Arttu nukkui vaikkakin vähän levottomasti.
Mutta kylläpäs oli kova ilta koko porukalle tuo eilinen! Äiskäkin oli itsekkin aivan paniikissa ja sydän meinasi särkyä kun joutui katsomaan miten pieni joutui kärsimään. Niin mielellään sitä ottaisi Artun kärsimykset itselleen jos vain voisi. Toivotaan että vastaavaa ei enää pääse tapahtumaan, vaikka aika tapaturma-alttiilta tapaukselta tuo kossi kyllä vaikuttaa.. Ja toivotaan ettei Artulle nyt tullut mitään kammoa lääkäriä kohtaan, tähän asti kun poju on ollut niin kovin reipas tutkittava. Kuvissa Arttu "pusuhuulensa" kanssa tänään aamulla, päivän aikana turvotus on jo alkanut vähän laskemaan.

Mummuloissa

Olimme viikonlopun jälleen reissussa. Tällä kertaa mummuloissa. Perjantaina ajelimme Pyhäsalmeen. Matka meni Artun osalta hyvin niin kauan kun ukko nukkui ;-) Muuten meinasi vähän alkaa tympimään.. No, evästely ja pysähdys huoltsikalle auttoivat kuitenkin jonkin verran.
Lauantaina Arttu pääsi iskän kanssa ajelemaan traktorilla. Homma ei ollut pelottanut yhtään, vaan traktorimies oli heti ottanut ratista kiinni kun iskä nosti syliin. Iltapäivällä äiskä ja Arttu kävivät Reisjärven mummulassa, tällä reissulla Arttu nukkuikin sopivasti sekä meno- että tulomatkan. Arttu oppi kiikkumaan mummun kiikussa. Tosin välillä homma meinasi mennä sekaisin, kun poju yritti kiikkua liian nopeasti. Arttu sai jälkkäriksi vanukasta = äiskän ja iskän vitamiinia ;-). Kovasti näytti Artun suu tykkäävän vanukkaasta, kun ukko jaksoi syödä koko purkillisen, vaikkei ruokaa enää yhtään masuun mahtunutkaan..
Sunnuntaina ajelimme kotiin ja reissaaminen oli ilmeisesti väsyttänyt Artun, koskapa hän veteli sikeitä Seinäjoelle asti, noin 3,5 tuntia. Ja olisi poju nukkunut varmaan siitäkin eteenpäin, mutta pitihän hänetkin herätellä kauppaan. Loppumatkalla kun äiskä puheli Artulle että nyt mennään omaan kotiin, niin Arttu tuumasi heti että saunaan, kova saunoja pojasta kyllä onkin tullut :-)
Tänään aamulla sattui vielä hassusti. Äiskä puki itselleen paitaa ja kun masu oli paljaana, puheli Artulle että eikös olekkin iso masu ja että masussa on se vauva. Arttu osoitti heti äiskän masua ja sanoi että ANNA.. No, en nyt vielä kuitenkaan antanut vauvaa masusta vaikka tuleva isoveli olisi niin halunnut ;-D

SiskoVeljeä moikkaamassa

Kuvassa Arttu ulkoilee.. Silloin kun vielä oli lunta..
Kävimme eilen Seinäjoella kurkkaamassa tulevaa SiskoVeljeä. Eli olimme Artun tulevan sisaruksen rakenneultrassa. Arttu viihtyi sairaalalla hyvin niin kauan kunnes päästiin tutkimushuoneeseen. Aulassa oli nimittäin vaikka mitä mahtavia leluja, joita Arttu parhaansa mukaan testaili. Tutkimushuoneessa olikin sitten ihan tylsää, kun piti vain istua iskän sylissä. Eikä Arttua olisi juuri vähempää voinut kiinnostaa TV:ssä näkynyt SiskoVeli ;-) Tosin onhan tuo ultran kuva sen verran epäselvää, että tuskimpa tuleva isoveli edes tajusi että vauvahan se siellä TV:ssä liikuskeli, vaikka sitä hänelle yritettiinkin kertoa. Äiskän masussa kaikki oli hyvin, joten nyt vain jatketaan odottelua.
Ennen kotiin lähtöä kävimme vielä vähän katsomassa joululahjoja. Saipa Arttu valitakkin itselleen yhden lahjan ;-D Pojulla kun ei taida olla pienintäkään muistikuvaa lahjasta kun sen aattona saa, vaikka pääsi sen siis nyt näkemäänkin.. Lisäksi äiskä osti Artulle pikkupöksyjä, olisi nimittäin kohta tarkoitus kokeilla vaipatonta elämää.. Siitä raporttia sitten kun pääsemme asiaa testailemaan.

Isänpäivä

Arttu herätti iskän (ja muutkin ;-) isänpäivän aamuna reippaasti klo. 6:30. Arttu antoi iskälle kortin, pusun ja lahjan. "Varakukkaro"-kortin olimme askarrelleet seurakunnan kerhossa. Kuvassa Arttu ja iskä viettävät juhla-aamua sängyllä, valokuvaus näytti vetävän molemmat aikas vakaviksi.. Iskänpäivää vietimme kylpylässä ja kotimatkalla kävimme syömässä. Kotiin päästyämme otimme perhepäikkärit, eli Arttu sai nukkua äiskän ja iskän keskellä. Artun päikkärit menivät sen verran myöhäisiksi, että illalla meinasi Nukkumatti olla vähän eksyksissä. Sinnikkäästi poju yritti maata sängyssä, mutta kun uni ei vaan tullut, tuli Arttu lopulta huutelemaan vanhuksille alakertaan. Iskä kävi palauttamassa ukkelin sänkyyn ja taas meni noin vartti ja poju tuli jälleen ilmoittamaan ettei se uni vain tule :-) Lopulta Arttu nukahti noin 22:30 aikoihin, kun normaali nukkumaanmenoaika on pari tuntia aikaisemmin.

Viikonloppu matkoilla

Arttu oli viikonlopun matkoilla :-) Olimme parin yön reissulla Vaasassa. Perjantaina lähdimme liikkeelle jo iltapäivällä. Perillä majoituimme hotelliin ja lähdimme kaupungille ostoksille. Arttu viihtyi ostoskeskuksessa hyvin, varsinkin kun pääsi välillä keinuvan norsun kyytiin. Lopuksi kävimme vielä syömässä. Hotellilla poju otti vielä pienet iltajumpat äiskän ja iskän sängyllä, kuvassa hieman tunnelmia ;-) Uni tuli matkamiehelle hyvin, vaikka vieraassa paikassa oltiinkin. Ja aamulla ehdimme hyvin aamupalalle, kun Arttu huolehti herätyksestä jo 6:30. Aamupalalle mennessä ja tullessa Arttu hoiti hienosti myös muiden samalla käytävällä asuneitten herätyksen, sen verran äänekästä menoa pojalla oli.. Ja sama metelöinti jatkui tietysti aamupalallakin..
Lauantai aamupäivän kiertelimme jälleen kaupoilla ja seuraamme liittyivät Reisjärven mummu ja pappa. Iltapäivällä menimme sitten kylpylä Tropiclandiaan, jossa äiskä ja Arttu menivät ekaksi päikkäreille ja muut kylpemään. Päikkäreitten jälkeen pääsi Arttukin sitten kylpyhommiin. Ja kuten Arvata saattaa, mukavaa oli! Arttu tykkäsi saunoa ja kylpeä vaikka kuinka, erityisen mieluinen oli liukumäki. Kylpiessä Artun sormet ja jalkapohjat menivät aivan "rusinoiksi", sen verta kauan vedessä viihdyttiin. Illalla uni tuli jälleen kylpijällemme "kertalaakista", sen verran raskas päivä oli ukkelilla ollut.

Lumiukko

Eilen illalla miesväki väsäsi lumiukon. Siis aikas lailla isomman kuin kuvassa.. Lumiukko oli hieno, melkein iskän kokoinen ja sillä oli kivistä silmät ja pipo päässä. Arttu esitteli ukkoa ylpeänä, olihan hän ollut sitä tekemässä, mm. taputtelemalla lunta. Mutta juuri kun kameraa oltiin kaivamassa esiin, tapahtui traaginen onnettomuus ja lumiukko kaatui ja meni rikki :-( Siitäkös Artulle tuli hirmuinen itku ja parku, josta ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Arttu ei meinannut alkuunkaan ymmärtää että mitä juuri väsätylle ukolle oikein tapahtui ja poika itki tosi lohduttomasti. Iskä teki sitten pikaisesti Artulle pienen lohdutusukon, joka on kuvassa. Mutta kuten kuvassa olevasta Artun ilmeestä näkee, ei tämä pienempi ukko paljoa lohduttanut... Ja tänään aamulla oli sitten jo tuokin ukko sulanut, lumet kun alkavat olla tältä erää poissa.

Mäenlaskua

Sunnuntaina Arttu pääsi testailemaan takapihan puistoon tehtyä kukkulaa pulkkamäkenä. Ja hyvinhän se toimi :-) Arttu laski mäkeä aivan onnessaan. Lystikästä oli myös, kun iskä veti pulkalla ympäri pihaa ja tietysti mitä lujempaa sen parempi!