Nyt on sitten Arttu "saanut" ensimmäiset tikkinsä :-( Eilen illalla sattui tosi ikävä onnettomuus. Arttu kiipesi tuolille seisomaan ja kaatui siitä tuolin kanssa suoraan kasvot edellä lattiaan. Eikä raukka ehtinyt edes ottaa käsillä vastaan kun piti pitää kiinni tuolin selkänojasta. Tuloksena oli kamala verenvuoto ja ihan hirmuinen itku. Alkuun näytti, että koko ylähuuli on aivan soseena eikä äiskä edes uskaltanut kurkata suuhut, kun pelkäsi että hampaatkin ovat tohjona.
Ryntäsimme huuhtomaan suuta kylmällä vedellä ja kastelimme pyyhkeen myös kylmäksi ja painoimme sillä varovasti huulta. Näin saimme onneksi verenvuodon pikkuhiljaa tyrehtymään. Samalla laitoimme Artulle varovasti vaatteita päälle ja valmistelimme lähtöä päivystykseen. Onneksi pojun itku saatiin loppumaan kun ihmeteltiin äiskän juuri kirjastosta tuomia autokirjoja.
Päivystyksessä pääsimme suoraan toimenpidehuoneeseen, jossa hoitaja kurkkasi Artun huulen alle. Ja potilas oli niin urhoollinen, että antoi kiltisti hoitajan tutkia! Hoitaja totesi, että huulen sisäpuolella on palkeenkieli, joka on lääkärin tutkittava. Lääkäri saatiin paikalle ja taas Arttu antoi reippaasti katsoa suuhun. Lääkäri ilmoitti että tikattava on, sen verran suuri halkeama ylähuulen sisällä oli.
Eli seuraavaksi sitten puuduttamaan ylähuulta. Ja voi kamala sitä itkun määrää! Arttu aivan jäykistyi ja huusi suoraa huutoa kun lääkäri pisti piikillä huulen sisään. Enkä kyllä yhtään ihmettele, sen verran paksulta puudutuspiikki pientä huulta vasten näytti. Puudute vaikutti nopeasti ja sitten aloitettiin tikkausurakka. Arttu laitettiin hoitopöydälle selälleen ja hoitaja kipusi hänen päälleen hajareisin ja piti päätä väkisin paikallaan, että lääkäri pääsi tekemään tikkejä. Kuten arvata voi, itki Arttu tietysti täysiä koko toimituksen ajan. En sitten tiedä kävikö toimitus miten kipeää, paniikissakin poika tietysti oli ja sitäkin itki. Äiti yritti jutella rauhoittavia pojalle vierellä ja silitellä ja pitää kädestä. Kamalan kauan homma tuntui kestävän kun Arttu raasu itki niin kovasti koko ajan, mutta tosiasiassa toimitus ei varmaan montaa minuuttia kestänyt. Lopulta huuleen piti laittaa kolme tikkiä. Tikit sulavat itsestään pois, joten niitä ei onneksi tarvitse poistaa. Arttu onneksi rauhoittui sylissä aika nopeasti kunhan pääsi hoitopöydältä pois. Potilas sai palkinnoksi pienen helikopterin, joka vähän lohdutti. Antibioottikuurin lääkäri antoi myös, ettei huuli vaan pääse tulehtumaan.
Kotona Artulle tarjottiin pikaisesti iltapuuro, ennen kuin puudutus ehti loppua. Ja yöksi annoimme Artulle Panadolia, ettei huuli tulisi niin kamalan kipeäksi. Arttu oli reipas ja nukahti onneksi sänkyynsä hyvin, varmasti kaveri oli niin voipunutkin illan tapahtumista. Yhdeltätoista Arttu hiippaili äiskän ja iskän huoneeseen, vaippaan oli tullut suuret löysät kakat, antibiootti oli pistänyt Artun masun sekaisin. Vaipanvaihdon jälkeen otimme Artun keskelle nukkumaan, äiskää säälitti niin pikku potilas. Loppuyö meni ihmeen hyvin, Arttu nukkui vaikkakin vähän levottomasti.
Mutta kylläpäs oli kova ilta koko porukalle tuo eilinen! Äiskäkin oli itsekkin aivan paniikissa ja sydän meinasi särkyä kun joutui katsomaan miten pieni joutui kärsimään. Niin mielellään sitä ottaisi Artun kärsimykset itselleen jos vain voisi. Toivotaan että vastaavaa ei enää pääse tapahtumaan, vaikka aika tapaturma-alttiilta tapaukselta tuo kossi kyllä vaikuttaa.. Ja toivotaan ettei Artulle nyt tullut mitään kammoa lääkäriä kohtaan, tähän asti kun poju on ollut niin kovin reipas tutkittava. Kuvissa Arttu "pusuhuulensa" kanssa tänään aamulla, päivän aikana turvotus on jo alkanut vähän laskemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti