Urheilukentällä

Kuvassa Arttu tuulettaa omalla hienolla tavallaan.
Arttu oli eilen iskän kanssa urheilukentällä katsomassa jalkapallo-ottelua. Peli ei Arttua kauaa jaksanut kiinnostaa, mutta onneksi urheilukentällä oli paljon muuta puuhaa. Iskä oli näyttänyt mallia ja Arttu oli tietysti tehnyt perässä. Pituushyppy oli ollut niin mukavaa että Arttu oli nauranut ääneen juostessaan hiekkalaatikkoon :-) Samoin aitajuoksu oli saanut pojan nauramaan. Ensimmäisen esteen yli Arttu oli yrittänyt päästä, mutta kun poika oli havainnut ne liian korkeiksi, oli hän konttaillut naureskellen loppujen aitojen ali. Täytyy ilmeisesti vähän vilkuilla mitä lajeja nappulakisoissa pienimmille on ja jos joku niistä näyttää sopivalta, voisihan sitä Artun kanssa jo käydä vähän kokeilemassa kisailua ihan leikkimielellä...
Arttu oli tavannut kentällä myös vietnamilaisen "uimahallikaverinsa", joka on siis usein sattunut uimaan yhtäaikaa Artun kanssa ja heti miehen nähdessään Arttu oli tuumannut hänelle että UIMAAN. Ihmeellisiä asioita tuo jätkä muistaakin! Arttu ja vietnamilainen olivat sitten jutelleet yhdessä, ilmeisesti kumpainenkin yhtä hyvällä suomen kielellä ;-D Ainakin uimahallin oleminen kiinni tämän toukokuun ajan oli käyty läpi..
Arttu oli iskän avustuksella päässyt myös suorittamaan ensimmäisen "luontoon pissaamisensa". Kun pissahätä oli yllättänyt pienen urheilijamme, oli miesväkemme suunnannut pusikkoon. Arttua oli moinen toimitus meinannut ensin vähän jännittää, eikä pissaa ollut meinannut tulla. Lopulta kun pissaaminen oli onnistunut, oli Arttua taas kovasti naurattanut.

Nyrkki

Ilona on viime aikoina löytänyt nyrkkinsä aivan todenteolla. Tyttö on jatkuvasti tunkemassa nyrkkiä suuhunsa ja mikään pieni maistelu ei riitä, vaan nyrkki on suussa "lähes rannetta myöten" :-) Välillä Ilonaa oikein yökkäyttää kun on tullut tungettua nyrkki vähän turhan syvälle. Toivotaan ettei tämä nyrkkien jyystäminen ihan vielä enteile hampaiden puhkeamista, äiskän tisut kun eivät niistä välttämättä oikein tykkäisi...

Päikkäriharjoituksia

Ilona nukkuu edelleen yöt mahtavan hyvin. Monena yönä tyttö on nukahtanut noin 22 aikoihin ja herännyt seuraavan kerran syömään 05 aikaan! Eli yöunien suhteen ei mitään valittamista. Päikkäreitä Ilona ei kuitenkaan oikein ole osannut ottaa, vaan hän on kikkaillut hereillä suurimman osan päivää, korkeintaan torkahtanut pieniä pätkiä sylissä ja sitterissä. Vaunuissakin uni on saattanut yllättää niiden ollessa liikkeellä, mutta kun vaunut on parkkeerattu, on Ilonakin herännyt.
Nyt olemmekin harjoitelleet päikkäreitten ottamista vaunuissa terassilla. Aamupäivällä on ekojen unien aika ja toiset päikkärit ovat sijoittuneet myöhäiseen iltapäivään. Vaikuttaisi siltä, että ulkona vaunuissa päikkärit saattavat jopa onnistua. Monesti alku on hankalaa ja kitinää kuuluu ja tuttia täytyy käydä laittamassa suuhun, mutta sitten kun tyttö pääsee kunnolla uneen, saattaa hän nukkua monta tuntiakin. Ja sitten kun lopulta herätään, on niin kamala nälkä että tissille pitäisi päästä sillä sekunnilla, edes vaippaa ei ehtisi vaihtaa kuivaan ennen nälkäkuolemaa ;-D

Puutarhahommissa

Arttu on ollut suureksi "avuksi" puutarhahommissa. Olemme istutelleet uusia puita ja pensaita ja Arttu on tietysti ollut kaikessa mukana. Arttu kaivoi omalla lapiollaan kuoppia, eli heitteli multaa pitkin nurmikoita. Kasteluhommissa pieni apurimme oli myös innokkaana, omalla pikku kannullaan poju kasteli reippaasti istutuksia. Arttu haki iskältä aina vettä kannuunsa pihan toiselta puolelta ja tepasteli reippaasti takaisin kastelemaan pensaita pihan toiselle puolelle. Arvatenkin päikkärit ja yöunet maistuivat Artulle melkoisen hyvin. Päivän lopuksi Artun koko vaatekerta piti laittaa pyykkikoneeseen, pipokin oli aivan mullassa ;-) Niin ja jostain kumman syystä Artun suusta kuului hiekan narsketta...

Autot

Kuvassa Arttu on yöunilla yläkerran olohuoneen lattialla ;-) Artulle on muutaman kerran käynyt "tapaturma" ja hän on nukahtanut yläkerran lattialle. Ukkelilla kun on tapana tulla nukkumaan viemisen jälkeen tirkistelemään yläkerran kaiteiden välistä alakertaan ja siinä sitten on pariin otteeseen päässyt unikin yllättämään... Kun poju kaipaa yläkertaan seuraa, huutaa hän "pissa" ja toivoo näin saavansa vanhempiin vauhtia. Muutaman kerran Arttua on sitten menty ylös pissattamaan ja väkisin hän on juuri ja juuri saanut pari tippaa puserrettua. Mutta siis harhautuksesta on selkeästi kyse!
Autot-elokuvaan liittyvät jutut ovat yhtäkkiä nousseet Artun suursuosikeiksi. Artulla on yksi elokuvaan perustuva kirja ja sitä poika lukee aivan koko ajan. Aamulla ensimmäiseksi pitää hakea "Maatti-kiija" (Martti on eräs näistä autoista ja Arttu on siihen erityisen ihastunut). Äiskä ei oikein ymmärrä miksi tämä kirja on noussut niin suureksi suosikiksi, kun sen kuvituskaan ei ole mikään kovin erityinen, paitsi tietty joka kuvassa esiintyy autoja. Lisäksi Artulla on Terhiltä ja Samilta saatu Autot-nappulapalapeli, mikä on myös erittäin suosittu. Äiskä osti Artulle myös Salama-pikkuauton, kun Marttia ei löytynyt. Niin ja Taina ja Pauli toivat vielä toisen samanmoisen. Myös nämä autot ovat ahkerasti mukana leikeissä. Jostain kumman syystä nämä Autot-jutut ovat nyt siis Artulle erityisen tärkeitä. Ensi viikolla pääsemme sitten katsomaan ko. elokuvaakin, äiskä kun on sen jo huuto.net:stä Artulle hommannut.

Pömpelimäen eläintilalla

Äiskä ja Arttu lähtivät eilen yhdessä retkelle Pömpelimäen eläintilalle http://www.kotielaintila.net/index.htm. Kyseessä oli seurakunnan järjestämä retki lapsiperheille. Matkaan lähdettiin linja-autoilla, sillä Pömpelimäelle on Kauhajoen keskustasta noin 20km matkaa. Arttu olikin jo monta päivää odottanut linja-auton kyytiin pääsemistä. Poika olikin aivan tohkeissaan kun kiipesimme autoon ja auton penkissä istuessa Artun suu oli koko ajan maireassa hymyssä. Innoissaan Arttu katseli näkymiä auton ikkunasta koko matkan ajan.
Perille päästyämme lähdimme Arttumaiseen tapaan vauhdikkaasti tutustumaan eläimiin. Jo ennen ensimmäisten eläinten luokse pääsemistä Arttu ehti käydä ojassa, kaatua tielle ja ojan reunalle, ottaa kiviä kiviaidasta, jne. Onneksi vauhti kuitenkin vähän rauhoittui, kun pääsimme tutustumaan eläimiin, niitä Arttu jaksoi katsella pitkäänkin. Aluksi hämmästelimme erilaisia kanoja ja vuohia. Suurta ihmetystä Artussa aiheuttivat Nandut, eikä hänelle meinannut mennä jakeluun että ne ovat lintuja. Puput olivat Artun mielestä ihania. Hanhet olivat sisätiloissa ja pitivät niin kovaa ääntä, että Arttulta pääsi itku ja hän halusi heti ulos :-( Äiskä yritti selittää pojulle, ettei hanhia tarvitse pelätä, niiden ääni vain on niin kovin iso. Hyvistä selityksistä huolimatta Arttua itketti koko illan jos vain ottikin hanhet puheeksi. Hanhet onneksi unohtuivat, kun menimme katsomaan hassusti äänteleviä kalkkunoita. Sisätiloissa kävimme ihmettelemässä jyrsijöitä ja lintuja, kuten papukaijoja. Seuraavaksi kävimme tervehtimässä heppoja ja aasia, jolle Arttu tarjosi rohkeasti heinää. Lampolaan meno pojua vähän jänskätti, kun paikka oli hämärä ja sieltä kuului kovasti määkimistä. Lopulta kun Arttu uskaltautui lampolaan, viihtyi hän siellä hyvin ja syötti lampaille heinää. Pääsipä Arttu myös silittämään viikon ikäistä karitsaa, joka olikin kovin pehmoinen. Lampolassa oli myös lehmä ja possuja. Niin ja tietysti traktori, joka meinasi varastaa koko Artun huomion :-) Pihalla leikimme vielä leikkikaluilla, kiikuimme ja laskimme mäkeä. Tallin vintillä kävimme syömässä eväitä, jotka maistuivatkin hyvin. Eväänä oli Artun toiveesta mehua ja leipää. Evästelyn jälkeen Arttu halusi vielä uudestaan lampolaan ja sen jälkeen olikin aika palata linja-autolle ja lähteä kotimatkalle. Kotona Arttu nukahti heti väsyneenä yöunille, retki oli pikku miehellemme sen verran raskas.

Ilona Elli Maria

Kuvassa Ilona vetelee unia kasteen jälkeen, raskasta hommaa siis tuo nimen saaminen. Huomaa sormus ;-D
Eli lauantaina 16.5.09 rakas pieni tyttäremme sai kasteessa nimekseen Ilona Elli Maria. Kummeikseen Ilona sai Elina ja Mika Hintsan, sekä Satu ja Risto Erikssonin. Ilonan kastoi Liisa Myyryläinen. Kastejuhlassa olivat mukana myös mummut ja papat, Jaana-täti Jussinsa kanssa, Jupi-setä perheineen ja Esko-setä perheineen.
Kastetilaisuus pidettiin Hämes-Havusessa, joka on vanha pohjalaistalo. Ilona suhtautui kasteeseen aika rauhallisesti, eikä juuri kiukutellut. Arttu sai isoveljenä kuivata Ilonan pään kastamisen jälkeen. Arttu oli muutenkin oikein reipas ja jaksoi jopa olla aika rauhallisesti kasteen ajan. Kasteen jälkeen Ilonan päälle vaihdettiin kastemekon tilalle Satu-kummin neuloma valkoinen mekko. Mekko ei kuitenkaan säilynyt kovin kauaa valkoisena, sillä tyttö rysäytti vaippaan juhlan kunniaksi kunnon "sinapit" ja koko vaatekerta meni vaihtoon. Loppujuhlan neitimme edustikin sitten sukkahousuissa ja bodyssä ;-)
Ilona-nimeen äiskä ja iskä olivat ihastuneet jo aiemmin ja se oli jäänyt vähän niin kuin "varastoon" odottamaan. Kun vauva sitten ainakin äiskän yllätykseksi oli tyttö, muistui tämä nimi heti vanhempien mieleen. Heti syntymästä lähtien vauvaa ajateltiin Ilona-nimellä, joten eipä sitä sitten haluttu enää alkaa vaihtamaan. Ilonalle haluttiin toinen ja kolmas nimi suvusta, kuten Artullakin on. Elli on Ilonan äidin äidin äiti ja Maria Ilonan isän isän äiti.

1,5kk:n neuvola

Ihan selvennykseksi, vauva nauraa yllä olevassa kuvassa :-)
Viime viikolla oli tyttösellämme vuorossa jo 1,5kk:n neuvola. Neiti käyttäytyi koko reissun varsin hyvin, vaikka häntä pyöritteli sekä terveydenhoitaja että lääkäri. Kaikki oli hienosti. Kasvu jatkuu reippaana, painoa oli nyt 5145g, pituutta 57,5cm ja ajatuksille on tilaa 39,4cm. Samalla saimme reseptin rotavirus-rokotetta varten, jonka päätimme vaaville ostaa.

Äitienpäivän viettoa

Äitienpäivä sujui varsin perinteisesti. Aamulla äiskä sai kortin ja lahjan, kakun iskä teki jo lauantaina ja sitä vähän jo silloin maisteltiinkin. Päivällä kävimme syömässä Hämes-Havusessa ja katsastimme samalla paikat vauvan ristiäisiä varten. Vauva käyttäytyi varsin hyvin ja reippaasti koko reissun ajan, typy istui turvakaukalossaan ja torkahteli välillä. Arttukin käyttäytyi ihmeen hyvin, mitä nyt lähtiessä yritti kiivetä tikkaita pitkin katolle, mutta onneksi tikkaiden pitkä porrasväli esti pojua pääsemään katolle asti... Niin ja muita ruokailijoita Arttu nauratti "iso kakka"-kommenteillaan, vaikka tarkoitus oli sanoa iso takka ;-) Ihanaa oli vietellä äitienpäivää ihan omalla porukalla, mummoille tietysti soitettiin onnittelut ja kortitkin heille oli askarreltu ja lähetetty.

Voimamies

Olimme lenkillä ja polun varressa oli iso, ainaskin metrin korkuinen kivi. Arttu tuumasi että: "Kivi mukkaan" ja meni kiven luokse. Samoin tein voimamiehemme otti ison otteen kivestä ja yritti nostaa sitä! Ei ihan noussut... Kun poju tajusi ettei omat voimat ihan riitä, tuumasi hän että: "Iskä auta". No ei noussut kivi iskänkään voimilla ;-) Aivan ihana on kyllä tuo lapsen usko, kun ihan vilpittömästi toinen luulee että tuommoisen valtavankin kiven voi noin vain nostaa ja ottaa mukaan. No, ehkäpä Arttukin oppii että eri materiaalit ovat vähän eri painoisia. Tai sitten voimat karttuvat niin että kivetkin nousevat ;-D

Hei me pyöräillään!

Kuvassa Artun ja iskän aikaansaannos kylpyreissulla.
Arttu oppi ajamaan itse pyörällä! Tai siis polkemaan itse. Opetusmetodi tosin taisi olla hieman kyseenalainen... Iskä nimittäin teippasi Artun jalat kiinni polkimiin ja johan alkoi onnistua ;-D Tähän asti polkeminen on ollut hankalaa, koska jalat ovat lipsuneet polkimilta. Mutta kun pito oli teipin avustuksella taattu, alkoi polkeminenkin onnistumaan samantien. Kävimme Artun kanssa jo ajelemassa vähän pidemmällä (Valtralla katsomassa traktoreita) ja välillä pojun perässä sai kävellä jo melko vauhdikkaastikkin. Nyt sitten täytyy vain saada homma onnistumaan ilman vippaskonsteja. Tai sitten täytyy ostaa liian isot "crocsit", niin että Artun jalka kenkineen mahtuu sisään, ja teipata ne polkimiin kiinni ;-D

Ensimmäiset hymyt

Vauva hymyilee selvästi jo tarkoituksellakin, ei vain vahingossa. Tosin hymyjen kohde on vielä se legendaarinen hymynaama, mikä saatiin neuvolasta. Olemme kiinnittäneet hymynaaman hoitotason yläpuolella olevan kaapin pohjaan ja hoitotasolla kölliessään tyttö hymyilee "ystävälleen" ja yrittää kovasti sanoakkin tälle jotain. Muutaman kerran vauva onkin jo saanut HÄY-äänen aikaiseksi :o) Monesti neiti hymyilee myös tankattuaan masun täyteen ja joskus myös kun häntä pitää sylissä ja seurustelee hänen kanssaan. Tyttösen hymyt ja virnistykset ovat kyllä melko söpöjä! Kuvaa niistä on vain vähän hankalampi saada, mutta ohessa yksi hymyntapainen.

Neitokaisen uudet tohvelit

Tuleva Kummi-Risto toi neitokaisellemme tuliaisiksi tohvelit. Ja kuten kuvasta näkyy, kyseessä ovat astetta naisellisemmat popot kuin perinteiset Ainot ;-D Tohvelit ovat kyllä niin söpö ja huvittava ilmestys, ettei niitä juuri raaski jalkaan laittaa. Taidammekin ripustaa nämä hienoudet seinälle, neidin sängyn yläpuolelle.
Kuvassa pikkuisellamme on ensimmäistä kertaa mekko päällä, vieraiden ja vapun kunniaksi. Mekkolinjalla jatkoimme myös seuraavana päivänä (mekko tosin vaihtui kun tämä kuvassa oleva ehdittiin jo kuorrutella maidolla ja pukluilla) ja iskä oli jo vähän ihmeissään, että aivankos neito alkaa hienostelemaan..

Vappuilua

Vappuna meille saapuivat kyläilemään äiskän ja iskän kummipoika Nuutti, sekä vanhemmat Satu ja Risto, joista puolestaan tulee vauvan kummit. Vieraat olivatkin kovasti odotettuja, sillä emme olleet nähneet pitkään aikaan. Ja voi että miten iso poika Nuutti jo oli! Arttu kun on tähän asti sanonut kaikkia vieraita vauvoja Nuutiksi, mutta nyt joutuu kyllä kehittelmään jotain muuta, sillä Nuutti on jo iso kaveri. Nuutti oli oikein iloinen poika ja teki näin hyvän ensivaikutelman "tyttikseensä", eli vauvaamme ;-) Kovasti Nuutti vauvaa ihmetteli. Tyttö käyttäytyi "ensitreffeillä" varsin rauhallisesti.
Vapun kunniaksi meillä oli serpentiiniä, ilmapalloja, viipperä, vappuviuhka ja saippuakuplia. Arttu oli näistä kaikista melkoisen innoissaan. Saippuakuplia Arttu osaa puhallella jo itse. Lisäksi herkuttelimme simalla ja munkeilla, jotka molemmat maistuivat Artulle oikeinkin hyvin. Muuten vappu meni nopsaan vieraitten kanssa seurustellessa. Vieraitten lähdettyä pesimme ikkunoita ja öljysimme etupihan terassia. Arttu oli näissä puuhissa tunnetusti suureksi avuksi. Tuloksena oli yksi kappale aika märkiä pikkupoikia...

Elias kylässä

Viime viikolla meillä kyläili Elias (joka oli meillä hoidossa vuosi sitten) äitinsä ja pikkuveljensä kanssa. Aluksi pojat leikkivät ulkona, jossa juostiin aika "päättömästi" ympäriinsä ja kaatuiltiin pitkin pihoja. Myös palloa pojat osasivat hienosti potkia yhdessä. Ulkoilun jälkeen leikit jatkuivat vielä sisällä. Kaverusten leikit sujuivat ihmeen hienosti, mitään kinoja leluista ei tullut! Muutenkin näytti siltä, että pojista oli selvästi jo toisilleen seuraa, pienempänä kun molemmat lähinnä puuhailivat omiaan. Aamupäivä hurahti nopsaan kaksikon leikkiessä ja iltapäivällä Artulle maistuikin hyvin päikkärit.