Pömpelimäen eläintilalla

Äiskä ja Arttu lähtivät eilen yhdessä retkelle Pömpelimäen eläintilalle http://www.kotielaintila.net/index.htm. Kyseessä oli seurakunnan järjestämä retki lapsiperheille. Matkaan lähdettiin linja-autoilla, sillä Pömpelimäelle on Kauhajoen keskustasta noin 20km matkaa. Arttu olikin jo monta päivää odottanut linja-auton kyytiin pääsemistä. Poika olikin aivan tohkeissaan kun kiipesimme autoon ja auton penkissä istuessa Artun suu oli koko ajan maireassa hymyssä. Innoissaan Arttu katseli näkymiä auton ikkunasta koko matkan ajan.
Perille päästyämme lähdimme Arttumaiseen tapaan vauhdikkaasti tutustumaan eläimiin. Jo ennen ensimmäisten eläinten luokse pääsemistä Arttu ehti käydä ojassa, kaatua tielle ja ojan reunalle, ottaa kiviä kiviaidasta, jne. Onneksi vauhti kuitenkin vähän rauhoittui, kun pääsimme tutustumaan eläimiin, niitä Arttu jaksoi katsella pitkäänkin. Aluksi hämmästelimme erilaisia kanoja ja vuohia. Suurta ihmetystä Artussa aiheuttivat Nandut, eikä hänelle meinannut mennä jakeluun että ne ovat lintuja. Puput olivat Artun mielestä ihania. Hanhet olivat sisätiloissa ja pitivät niin kovaa ääntä, että Arttulta pääsi itku ja hän halusi heti ulos :-( Äiskä yritti selittää pojulle, ettei hanhia tarvitse pelätä, niiden ääni vain on niin kovin iso. Hyvistä selityksistä huolimatta Arttua itketti koko illan jos vain ottikin hanhet puheeksi. Hanhet onneksi unohtuivat, kun menimme katsomaan hassusti äänteleviä kalkkunoita. Sisätiloissa kävimme ihmettelemässä jyrsijöitä ja lintuja, kuten papukaijoja. Seuraavaksi kävimme tervehtimässä heppoja ja aasia, jolle Arttu tarjosi rohkeasti heinää. Lampolaan meno pojua vähän jänskätti, kun paikka oli hämärä ja sieltä kuului kovasti määkimistä. Lopulta kun Arttu uskaltautui lampolaan, viihtyi hän siellä hyvin ja syötti lampaille heinää. Pääsipä Arttu myös silittämään viikon ikäistä karitsaa, joka olikin kovin pehmoinen. Lampolassa oli myös lehmä ja possuja. Niin ja tietysti traktori, joka meinasi varastaa koko Artun huomion :-) Pihalla leikimme vielä leikkikaluilla, kiikuimme ja laskimme mäkeä. Tallin vintillä kävimme syömässä eväitä, jotka maistuivatkin hyvin. Eväänä oli Artun toiveesta mehua ja leipää. Evästelyn jälkeen Arttu halusi vielä uudestaan lampolaan ja sen jälkeen olikin aika palata linja-autolle ja lähteä kotimatkalle. Kotona Arttu nukahti heti väsyneenä yöunille, retki oli pikku miehellemme sen verran raskas.