
Parin päivän päästä siitä, kun konttaamisen jalo taito oli saatu haltuun, päätti tyttö että nythän sitä voi sitten jo nousta tukea vasten seisomaan. Ja kuten kuvasta näkyy, taito on heti niin hyvin hallussa että ihan pelkästään yhdellä kädelläkin pitelemällä voi jo "elvistellä". Hallittuja ja ei niin hallittuja kaatumisia tapahtuu kuitenkin silloin tällöin, mutta ihan hienosti Ilona osaa kellahtaa ja suurilta vahingoilta on vältytty. Pari kertaa Arttu-isovelikin on tökkässyt tytön kumoon, kun Ilona on seissyt esim. rahia vasten :(
Ilonan lemppari seisontapaikka on nousta seisomaan olohuoneen jalkalampun varresta kiinni pitäen ja sen jälkeen iloisesti heilutella vartta, jolloin lampussa olevat "kristallit" heiluvat mukavasti ja kuuluu hauskaa kilinää. Ja arvannette sen, että vanhusten mielestä tuo leikki ei ole ollenkaan niin mahtava kuin Ilonan mielestä! Toinen lempi seisonta/kiipeilypaikka ovat tietysti rappuset. Turvaporttia on taas täytynyt alkaa pitämään kiinni, sillä Ilona oppi myös saman tien kiipeämään portaita ylöspäin! Iskä oli tytön vieressä ja hienosti hän kiiparoi jo kolmannelle portaalle asti ja olisi jatkanut vielä ylemmäksikin jos Iskä vain olisi päästänyt.
Nyt meidän taloudessa siis totisesti riittää perään katsottavaa, siitä lapsukaisemme pitävät huolen! Äiskä ja Iskä jo vähän keskustelivatkin, että jos esikoisemme on melkoisen vilkas tapaus, niin näyttäisi siltä, ettei tästä juniorista ole tulossa ainakaan yhtään sen rauhallisempi... Eli ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, toivotaan vain että suuremmilta loukkaantumisilta vältytään ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti