Ilona 1v.

Lauantaina vietimme Ilonan 1-vuotis synttäreitä. Hurjalta tuntuu, että meidän "vauva" on jo vuoden ikäinen! Aamu aloitettiin onnittelulaululla ja Ilona sai heti myös lahjansa. Arttu antoi oman pakettinsa, sekä Äiskä ja Iskä omansa. Paketeissa jännintä oli Ilonan mielestä tietysti rapisevat paperit ja hienot narut. Artun antamasta paketista löytyi Muumi-aiheinen tamburiini, jota Ilona osasi hienosti "soittaa". Äiskän ja Iskän paketista paljastui puolestaan nukenrattaat. Ilona tykkää niin kovasti työnnellä kaikkea mahdollista, joten myös nukenrattaat olivat kovasti mieleen. Hienosti tyttö yrittää itse laittaa nukkea rattaiden kyytiin ja ottaa sitten pois, otteet ovat kuitenkin hieman voimakkaan oloiset :-)
Iltapäivällä saapuivat Tampsit juhlimaan kanssamme. Aluksi söimme ja sen jälkeen oli tarkoitus ottaa vähän perhekuvia, kaverikuvia, 1-vee kuvia ja 3-vee kuvia. Lapsukaiset olivat kuitenkin sen verran reippaita liikkeissään, että kunnon kuvat taisivat jäädä haaveeksi.. Artun synttärit jäivät aikoinaan sairastelujen takia suuremmin juhlistamatta, joten myös Artulle ja Topille oli järkätty vähän ohjelmaa. Poikien kanssa leikittiin tunnustelu- ja aartenetsintäleikkejä. Lopuksi syötiin sitten synttärikakkua ja Ilonalla oli ihan oikeat otteet hänen yrittäessään puhaltaa kynttilää! Siinä sivussa hän tosin ehti kaapaista kakun reunaan oman kädenjälkensäkin... Mango-juustokakku maistui myös Ilonalle hyvin, hän sai herkutella myös maissinaksuilla ja popcorneilla.
Ilonan syntymäpäivä sujuis siis varsin mukavissa merkeissä. Ilona tuntuu olevan niin ihanassa taapero-iässä, kun hän vielä vähän huojuvalla kävelytyylillään kulkee paikasta ja leikistä toiseen. Monesti tyttö kulkee esim. Artun perässä, mutta raasu on aina "kierroksen" myöhässä, kun vauhti ei ole vielä kävellen niin huima. Arttu taas on mitä mainioin höpöttelijä. Tuntuukin, että nyt olisi hyvä aika hetkeksi hidastaa kasvua ja nautiskella näistä kahdesta ihanasta lapsukaisesta. Ajatus siitä että he kasvavat ja kehittyvät kovaa vauhtia, hieman kauhistuttaa ja saa mielen haikeaksi. No, jospa he nyt vielä hetken viihtyisivät tässä kotosalla meidän vanhusten kanssa :-)

Kevättä

Viime viikkoina on ollut mahtavat ulkoilusäät. Öisin on ollut pakkasta, mutta päivisin aurinko on ihanasti lämmittänyt. Olemmekin ulkoilleet paljon ja aurinkolasit ovat kuuluneet vakiovarustukseen. Ilona ei onneksi talvikamppeissaan pääse käsiksi laseihin, jolloin ne saavat olla päässä. Olemme laskeneet mäkeä, leikkineet lumikasoissa, jne. Ilonakin tykkää ulkoilusta, jos hän pääsee laskemaan pulkalla mäkeä tai keinumaan vauvakeinuun. Käytimme myös Arttua luistelemassa. Arttu pääsi hienosti itse pystyyn ja laidasta kiinni pitäen hän pääsi myös hieman etenemään. Mukavinta oli kuitenkin jäällä konttaileminen luistimet jalassa ;-D
Nyt kelit ovat sitten muuttuneet erittäin märiksi, loskaa on kamalasti ja välillä myös sataa vettä. Ulkoilu onkin nyt vähän hankalaa, varsinkin Ilonan osalta kun hänellä ei ole edes kenkiä.. Artunkin vaatteet tahtovat aina olla märkiä, vaikka miten puetaan kurahousuja. Rattailla olemme käyneet lenkillä ja niiden kyydissä molemmat onneksi viihtyvät.

Kävely hallussa

Kävely alkaa olemaan Ilonalla jo aikas hyvin hallussa. Nyt voidaan sanoa, että enimmäkseen tyttönen jo kävelee, konttausta harrastetaan lähinnä vain erittäin kiireellisissä tilanteissa. Kävely on aivan ihastuttavaa töpöttelyä, puolelta toiselle vaaputaan, välillä vauhti meinaa ryöstäytyä käsistä... Jos Ilonaa kehuu kävelyn sujumisesta, pistää tyttö yleensä tanssiksi (pylly ylös pylly alas) kuin "elvistelläkseen" että tämänhän on jo ihan helppo juttu ;-D Alkuun mattojen reunat aiheuttivat suuria ongelmia ja lukuisia tömpsähdyksiä mahalleen, mutta nyt ne alkavat olemaan jo ihan helppoja. Kynnyksiin Ilona vielä suhtautuu aika kunnioittavasti ja niiden yli mennääkin tiukasti keskittyen ja suurta varovaisuutta noudattaen. Eniten kaatumisia Ilonalle taitaakin aiheuttaa rakas isoveli Arttu, hänellä kun on tällä hetkellä pienoinen pakkomielle tönäistä pikkusisko aina nurin...

Komentelua

Kuten kuvasta näkyy, päivän leikeissä sitä aina vähän nuhjaantuu!
Ilona on kova neiti komentelemaan. Tyttö ottaa kunnon matseja milloin minkäkin vastustajan kanssa. Esim. Ilonan lempilelu työntökärry, saa totisesti tuntea nahoissaan jos erehtyy vikuroimaan tälle pikku emännälle. Möykkä on melkoinen ja työntökärryä myös paiskotaan, jos se ei satu kulkemaan sinne minne Ilona on päättänyt, vaan takertuu vaikkapa johonkin nurkkaan. Myös takan kanssa Ilonan täytyi mitellä voimiaan. Takassa oli tulet ja siitä huolimatta tytön oli ihan pakko koskea sormella takan luukkua. Seurauksena kova huuto ja parku, sekä sormen tunkeminen suuhun. Hetken itseään keräiltyään Ilona oikein murisi, mörisi ja komenteli takalle, että johan nyt on kumma ja tökkäsi sormensa uudelleen takan luukkuun. Ilmeisesti takka kuitenkin selvisi tästä mittelöstä voittajana ja se on saanut tämän matsin jälkeen olla rauhassa Ilonalta.

Artun uhmis helpottaa

Vaikuttaisi siltä, että ainakin hetkellisesti Artun uhma on helpottamassa. Jo jonkin aikaa Arttu on ollut varsin reipas ja mukava kaveri, eikä entisestä "joka asiasta kiukuttelijasta" ole ollut tietoakaan. Tosin sairastelu vaikkutti asiaan vähän taannuttavasti, mutta se nyt lienee aivan ymmärrettävää.
Arttu on oikein mukavassa iässä, sillä juttua jos jonkinmoista tulee yleensä taukoamatta. Artulla tuntuu olevan korvat aina höröllä ja hän toistaa sanoja ja lauseita, joita on esim. telkkarista joskus kuullut. Myös paikallisen murteen sanat tuntuvat tarttuvan hyvin. Poju on myös kova leikkimään ja touhuamaan. Nyt hän jaksaa jo hetken keskittyäkkin puuhaansa ja viihtyy hetkittäin myös yksinään esim. lukemassa kirjojaan. Ilona on Artulle tärkeä kaveri ja kaksikolla on monesti ihan omat kuviot... Vaikka Arttu jo kovasti tuntuu välillä isolta pojalta, kaipaa hän edelleen myös paljon läheisyyttä ja yhdessä sylittelyä harrastetaankin päivittäin. Sylissä on kiva rupatella päivän puuhista tai vaikka lorutella, joka on Artusta mukavaa.

Ilonan kävelyreenit

Tänään 14.3.10, 11,5 kuukauden iässä, Ilona käveli jo monta metriä! Tähän asti noin 3 askelta on ollut maksimi ja lähinnä tyttö on seisoskellut ja pyörinyt paikallaan, kun on vaikuttanut siltä että toinen jalka ei millään nouse lattiasta :-) Työntökärryä tyttö on kyllä jo pitkään työnnellyt erittäin mielellään ja hän on sitä jo hienosti oppinut kääntämään kurveissakin. Tänään Ilona sitten yllättäen nousi ja käveli pidemmän matkan useampaankin kertaan. Tyyli on hieman vaappuva ;-D Pääasiallinen etenemistyyli on kyllä edelleen konttaus, se on se varmin ja nopein konsti. Mutta kovasti vaikuttaa siltä, että neitokaisemme taitaa jo vuoden iässä hyvinkin kävellä, jos vaan reenailut jatkuvat samaan malliin!

Mummun ja Papan hoidossa

Kuvassa kaksikkomme kylvyssä. Amme laitetaan aina täyteen vettä, mutta kun nämä kylpijät ovat olleet ammeessa noin minuutin, on vesi jostain kumman syystä jo melkoisesti vähentynyt...
Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna Äiskä ja Iskä karkasivat kahdestaan yöksi pois kotoa. Tämä oli ensimmäinen kerta Ilonalle ja toinen Artulle, kun vanhemmat eivät olleet yötä kotona. Hoitajiksi sisaruksille saapuivat Reisjärven Mummu ja Pappa. Arttu ehtikin odottaa heitä saapuvaksi jo koko viikon ja Äiskää meinasi jo vähän kyllästyttää kysymys: "Milloin Mummu ja Pappa tulee, joko ne kohta tulee?" Mummu ja Pappa tulivat perjantaina illalla ja lauantaina aamupäivällä Äiskä ja Iskä sitten häipyivät Vaasaan.
Kotosalla oli kaikki sujunut mallikkaasti. Lapsukaiset eivät sen kummemmin olleet kaipailleet vanhempia, Mummun ja Papan kanssa oli ulkoiltu, leikitty, paisteltu makkaraa takassa, jne. Myös nukahtaminen yöunille oli sujunut ongelmitta, eikä Ilona ollut yöllä herännyt kuin pari kertaa haluamaan tuttia. Äiskä ja Iskä palailivat kotiin sitten jo sunnuntaina aamupäivällä, joten taisipa olla niin, että vanhemmilla oli se kovempi ikävä ;-) Mutta olihan tuo reissu kivaa vaihtelua arkeen, varmasti puolin ja toisin!
Mummu vietteli seuraavan viikon talvilomaa, joten hän jäi meille vielä kaveriksi pariksi päiväksi. Pappa lähti sunnuntaina yksinään ajelemaan Reisjärvelle ja Arttu oli kovin huolissaan siitä, että pärjääkö tämä nyt varmasti ilman Mummua! Lapsukaiset ottivat Mummusta "kaiken ilon irti" ja ohjelmassa oli ulkoilua, leikkimistä, lukemista, jne. Tiistaina iltapäivällä veimme sitten koko perheen voimin Mummun junalle ja Arttu oli junan lähdön nähtyään tuumannut, että hänkin haluaa matkustaa junalla.

Muumi vihdoinkin valmis :-)

Syksyllä kun satoi ensilumi, Arttu toivoi että voisimme tehdä ulos lumiukon sijaan lumi-Muumin. Nyt tuo Muumi on vihdoin valmis! Lunta on kyllä riittänyt koko talven, mutta suojakelien puuttuessa on Muumi jäänyt aikaisemmin tekemättä. Nyt on ollut kuitenkin sopivasti jo suojaakin, joten Iskä ja Arttu ovat päässeet tosi toimiin. Muumia onkin rakenneltu hartaudella. Ensin se suojasäällä hahmoteltiin paikoilleen vastapäiselle pellolle. Sitten sitä "jäädytettiin" muutaman pakkaspäivän ajan ja lopulta Muumi päästiin sitten veistämään valmiiksi. Lopuksi Muumi vielä viimeisteltiin silmillä, jotka Artun mielestä Muumin oli ehdottomasti saatava :-)
Päivisin on ollut aurinkoista ja aurinko lämmittääkin jo mukavasti. Myös illalla on jo suhteellisen myöhään valoisaa. Olemmekin sairasteluista selvittyämme ulkoilleet ahkerasti, monesti sekä aamu- että iltapäivällä.

Artun 3-vee neuvola

Arttu käytettiin 3-vuotis neuvolassa. Aluksi neuvolassa testailtiin Artun palapelintekotaitoja, pelit olivat kylläkin Artulle vähän "lälläreitä" nuppipalapelejä ;-) Seuraavaksi Arttu pääsi piirtämään ja Äiskän yllätykseksi hän piirsi pyynnöstä ihmisen, pään hiuksineen, silmineen ja suineen, sekä kädet ja jalat. Hahmo oli ihan tunnistettava, vaikkakin kyljellään. Emme nimittäin ole kotona tulleet vielä kokeilleeksi ihmisten piirtämistä! Neuvolassa testailtiin myös Artun näkö, joka tuntui olevan aivan kunnossa, tuo testi vaan rupesi reipasta kaveriamme vähän jo tympimäänkin. Sormenpäästä otettiin hemoglobiini ja se onnistui ilman sen ihmeempiä, tosin laastaria Arttu ei halunnut. Tk käynnilläkin CRP:n ottamisen yhteydessä itku oli tullut vasta siitä kun oli laitettu laastari ;-D Neuvolassa Arttu pääsi myös pissimään purkkiin, mikä onnistui yllättävän hyvin, vaikka purkki meinasi aluksi Arttua hieman kutittaa. Hankalimmaksi asiaksi koko reissulla osoittautuikin painon ja pituuden mittaaminen, kun vaatteita piti vähän vähennellä... Pituutta oli 97,6cm, painoa 15,6kg ja pää oli 52,4cm. Neuvolakorttiin kirjoiteltiin:
Kasvu hyvä. Reipas poika, puhetta tulee hyvin. R:kin tulee jo "Artussa" ja "Martissa". Näkö normaali, kyllästyy lopussa. Pukeminen/riisuminen ei kiinnosta. Yö- ja päiväkuiva. Virtsa valk- sok-. HB 131.

Arttu 3 vuotta

Artun 3-vuotis synttäreitä juhlittiin ihan oman perheen voimin, koska olimme sairastelujen jäljiltä vielä toipilaita. Juhlallisuudet aloitettiin heti aamulla laulamalla Artulle onnittelulaulu. Seuraavaksi Arttu sai lahjansa: Muumi-magneettikirja, Piikkisiili-peli, Barbapapa-tarrat ja Muumi-suklaamuna. Lahjojen ihastelun jälkeen siirryttiinkin aamupalalle, jonka kruunasi limsa ja täytekakku. Artun toiveesta hänelle tehtiin Salama-kakku :-) Kakku olikin Artulle erittäin mieluinen, erityisesti sen katselu!
Synttäripäivänä leikittiin, luettiin, pompoteltiin ilmapalloja ja puuhailtiin muutenkin koko perhe yhdessä. Ruuaksi tehtiin Artun lempparia, lasagnea. Lisäksi herkuteltiin popcorneilla. Äiskä ja Iskä olivat ehkä hieman haikeitakin, täyttihän meidän "vauva" nyt jo 3 vuotta!

Sairastelua

Helmikuun loppu meni meidän perheellä sairastellessa. Kaikki muut paitsi Iskä saivat itselleen kamalan taudin :-( Kuume ja kivut olivat kovat, räkää ja yskää riitti, lisäksi vielä oksenneltiin ja ripuloitiin. Ilonan tauti oli onneksi hieman lievempi. Artun ja Äiskän kuume nousi 40 asteeseen, eikä meinannut laskea millään. Lopulta tk:sta saadut antibioottikuurit saivat taudin talttumaan ja Arttu sai myös voimakkaampaa kuume/kipulääkettä. Artulla todettiin tulehdus korvassa ja rohinaa keuhkoissa, Äiskällä oli poskiontelotulehdus. Ilonaakin käytettiin päivystyksessä, mutta hänellä ei onneksi ollut korvatulehdusta. Kaikkinensa kesti pari viikkoa toipua tuosta taudista, olisiko sitten ollut kausi-influenssaa...? Toivotaan, että saisimme nyt sitten olla kevään terveinä!