Perinteinen suomalainen mies

Piti oikein ottaa kuva, kun huomasimme eräänä iltana että Artusta on kehittynyt oikein perinteinen suomalainen mies. Jussipaita päällä, kalsarit jalassa ja kaukosäädin kädessä! Arttu on kyllä jotenkin yli söpö ilmestys kun hänellä on pitkät kalsarit jalassa.. Tosin isän mielestä Arttu on edelleen söpöimmillään sukkahousuissa ;-D

Ylennys

Arttu on saanut ylennyksen. Potalta pytylle ;-) Potan tyhjentelyyn kyllästyneinä ostimme kokeeksi pyttyyn tuon "supistajan" ja Arttuhan oppi käyttämään sitä heti. Poika kuuntelee onnessaan kun "sattumia" tipahtelee pönttöön ;-D Sekin hyvä puoli tuossa on, että ukko ei pääsekkään enää livistämään tapahtumapaikalta, potalta kun oli niin kiva pompata aina pystyyn ja häippäistä muihin hommiin.

Järkyttävä päivä Kauhajoella

23.9.2008 oli suuren surun ja murheen päivä Kauhajoella. Saimme aamupäivällä ennen yhtätoista soiton naapurilta, joka kehotti menemään sisälle ja laittamaan ovet lukkoon, koska keskustassa liikkuu ammuskelija. Lopulta selvisi, että kyseessä oli mielipuolinen hyökkäys AMK:n koulurakennukseen, missä ampuja surmasi lopulta 10 henkilöä ja itsensä.
Onneksi Arttu on vielä niin pieni, ettei hänelle tarvinnut tilannetta selittää. Tuntuu siltä, ettei sanoja tapahtuneen selittämiseksi ole. Illalla kävimme pyöräilemässä keskustassa ja katsomassa tapahtumapaikkoja, lähinnä siksi että itse pikku hiljaa alkoi tajuta tapahtuneen. Onnellinen olen siitä, ettei meillä ko. päivänä ollut kerhoa, kerhopaikkamme kun on aivan tuon koulun vieressä. Mitenkähän ihmeessä sitä saisi suojeltua Arttua vastaavilta kauheuksilta tulevaisuudessa, jotenkin kun tuntuu että mitä tahansa voi tapahtua missä tahansa.. Toivotaan että sitten kun Arttu on isompi, itsekkin jo koulussa, tämä tapahtuma on vain kamala muisto josta hänelle voidaan kertoa ja ettei vastaavaa tapahdu enää koskaan.

Lastensängyssä

Kuvassa Arttu "univarustuksensa" kanssa.
Äiskä laittoi Artun kokeeksi päikkäreille lastensänkyyn. Ja ihme ja kumma, pienten huutelujen jälkeen ukko rauhoittui sinne nukkumaan ja nukahtikin päikkäreilleen. Etukäteen en olisi kyllä uskonut, että Arttu malttaa alkaa lastensänkyyn pötköttelmään, kun sieltä on niin helppo päästä pois. Arttu kuitenkin heräsi kun iskä tuli syömään ja siinä vaiheessa hän sitten tallusteli pois sängystä ja makuuhuoneesta. Äiskä veikin pojan sitten jatkamaan unia pinnasänkyyn. Mutta näyttäisi siis siltä, että Arttua voisi hyvinkin alkaa totuttelemaan lastensänkyyn, kunhan se ensin saadaan maalatuksi. Täytyy tuo pinnasänky saada sitten kevättalveen mennessä vapautettua uudelle tulokkaalle.

Lukuhommia

Lainasimme kirjastosta Artulle kuvakirjoja, vaikka äiskä ei ollut ollenkaan vakuuttunut siitä, jaksavatko ne tätä ikiliikkujaa kiinnostaa. Omien kirjojen kanssa kun ainakin on käynyt niin, että Arttu jaksaa lukea noin yhden sivun, kun sitten on taas mentävä muihin "hommiin". Mutta kävikin ilmi, että kirjat joissa on yksi asia per sivu, esim. eläimen valokuva tai piirretty kuva autosta, ovat tosi mieluisia! Pari tuollaista kirjaa lainasimme kirjastosta ja niitä Arttu jaksaa lueskella pitkät tovit ihan yksikseen tai sitten poika tuo niitä vanhemmille ja haluaa syliin niitä lukemaan. Kun Arttu lukee kirjaa itse, käännellään sivuja melkoisen kiivaaseen tahtiin ja pontevasti ;-D Kovasti Arttu yrittää kertoa mitä missäkin kuvassa on ja poju on selvästi aivan innoissaan kun tunnistaa kirjasta vaikka hepan. Ja uusia sanojakin on samalla tullut opituksi. Esim. pupu on uusi sana jonka Arttu on oppinut kirjasta ja osaa yhdistää sen ihan oikeaan eläimeen. Täytyy käydä joku päivä taas kirjastossa hakemassa uusia vastaanvanlaisia kirjoja, niin tulee Artullekkin vähän vaihtelua.

Lusikkareenailut

Arttu reenailee kovasti syömään itse, aina kun on vain sopivaa ruokaa siihen tarkoitukseen. Ruuan lusikassa pysyminen kun on vielä vähän niin ja näin, niin kaikkien ruokien kanssa ei itse syömistä viitsi vielä edes yrittää. Suurin ongelma Artulla on se, ettei ukko oikein osaa kauhaista lusikkaan ruokaa. Arttu tökkää lusikan ruokaan ja vetää sen samaa reittiä pois, joten monesti lusikkaan ei tartu yhtään sattumaa. Siitä huolimatta tyhjä lusikka täytyy tietysti laittaa suuhun. Joskus taas ruokaa jää lusikkaan niin paljon, että suurin osa ehtii tippua ennen suuta ympäristöön. Tai sitten loppuvaiheessa tapahtuu se perinteinen lusikan poikittain kääntyminen. Lisäksi ukko on oppinut, että jos pöydälle tipahtaa jotain, pyyhitään se pois paperilla. Näin ollen, jos jotain lusikasta tippuu, jäädään ihmettelemään sitä ja odottamaan että äiskä pyyhkii sotkut. Ja samalla tietysti lusikka huomaamatta kallistuu ja loputkin ruuat tippuvat ihan muualle kuin suuhun.. Mutta eiköhän harjoitus tee mestarin tässäkin lajissa! Pääasia on se, ettei kossi ainakaan toistaiseksi ole keksinyt tahallaan alkaa paiskomaan ruokaa ympäriinsä.

Retkellä

Olimme eilen illalla pienellä retkellä naapurin perheen kanssa. Retken kohteena oli Laitasaari, jossa on kiva leikkikenttä ja iso kota. Aluksi Arttu ja Hanna leikkivät leikkikentällä ja kuten kuvasta näkyy, oli esim. lentokonekiikussa varsin mukavaa ;-D Liukumäki oli myös tosi hauska. Leikkien jälkeen virittelimme tulen kotaan ja paistelimme makkarat. Artulle maistui maito ja makkara, jonka jäähdyttämistä syöntikuntoon poju ei tosin meinannut ymmärtää alkuunkaan..

Kaupassa

Arttu sai kauppareissulla työnnellä ekaa kertaa omia pikku kärryjä. Ja kuten ilmeestä voi päätellä, oli homma melkoisen mieluisaa. Pikku ostelija nauroi oikein ääneen kun oli niin älyttömän mukavaa! Vauhtia ei myöskään puuttunut.. Arttu työnteli kärrejään melkeimpä juoksuvauhtia ja kääntyili aina milloin minnekkin hyllyjen väliin. Erityisen ylpeä ukkeli oli, kun sai laittaa kärryynsä jonkun ostoksen. Muuten kauppareissu onnistui ihmeenkin hyvin, mutta suunnasta meillä oli välillä pieniä erimielisyyksiä. Niin ja kassajonossa olemista Arttu ei ymmärtänyt alkuunkaan! Iskän täytyikin mennä Artun kanssa jo edeltä palauttelemaan kärryjä ja äiskä jäi yksin jonottelemaan.
Täytyy nyt kuitenkin katsoa uskaltaako Arttua seuraavalla kerralla päästää omien kärryjen kanssa liikkeelle. Sitä vauhtia kun tosiaan oli sen verran, että hitaimmat mummot ovat kovastikkin vaarassa keilautua ;-) Muutenkin kaupassa käynti Artun kanssa on vähän haasteellista, kun ukko ei oikein mitenkään suostu istumaan isoissa kärryissä, vaan nostaa kaamean metelin ja vetää itsensä kaarelle, kun häntä yrittääkään saada istuimeen. Ja muutenkin tuntuu tuota ääntä piisaavan, jos kaikki ei sujukkaan niinkuin herra oli ajatellut. Mutta kaippa se on vaan pari kertaa annettava ukon huutaa siellä kaupassa pää punaisena muiden ostoksilla olijoiden iloksi, että menee jakeluun ketkä kuitenkin vielä noin 16,5 vuotta ovat pomoja tässä perheessä ;-D

Äiti-lapsi-clubilla

Maanantaina alkoi sitten taas Räimiskällä äiti-lapsi-clubi ja me menimme sinne Artun kanssa pyörällä. Heti eteisessä piti Artun ottaa perinteiset kiljahtelut, kun ukko huomasi että olimme tulleet vähän isompaan paikkaan.. Kerhon aikana Arttua ei taas juuri äiskä kiinnostanut, vaan hän touhusi omiaan. Arttu leikki leluilla, juoksenteli muitten lasten mukana ja vei leluja muille äideille. Eväitten syönti oli aivan huippua, varsinkin kun äiskä oli kerrankin laittanut Artun leivälle päällysteitä, kinkkua ja juustoa.. Yleensä kun poju saa tyytyä pelkkään levitteeseen, nuo päällysteet kun meinaavat tipahdella aina pitkin lattioita. Kerho taisi ottaa aikas koville, sillä Arttu veteli yli kolmen tunnin päikkärit kun pääsimme kotiin.

Viikonlopun puuhastelut

Viikonloppu meni taas vauhdilla ihan kotosalla puuhastellessa. Kuvassa Arttu tekee tornia, joka on nykyisin hyvinkin suosittua hommaa. Ennätys Artulla taitaa olla n. 10 palikkaa, joka on kyllä tornien rakenteen huomioon ottaen pienoinen ihme ;-D
Viikonloppuna ulkoilimme paljon. Arttu oli äiskällä apuna istuttamassa callunoita ja laittamassa lyhtyjä ja kynttilöitä paikoilleen. Artusta olikin taas oikein paljon apua, kun hän mm. heitteli multaa pitkin pihaa.. Kävimme myös rattailla ajelemassa mukavia metsäpolkuja pitkin. Tietysti pikku-ukon piti päästä kävelemään itse ja suuntana oli tietysti metsä. Arttu pääsi ehkä noin metrin sivuun polulta kun jo jalat heilahtivat kohti taivasta ja poika oli selällään pusikossa. Tänä syksynä Artusta ei siis taida vielä olla marjametsään.
Sunnuntai iltana dippailimme vähän kurkkua, porkkanaa ja kukkakaalia. Arttu osallistui oikein innokkaasti dippailuun, tosin hän ei muistanut puraista kasviksia ollenkaan.. Arttu siis kasteli kurkun dippiin ja imi tämän jälkeen vain dipin pois ;-) No, pienen reenin jälkeen Artullakin alkoi mennä jakeluun, että mikä dippailussa oikein on ideana.

Isoveli

Nyt näyttäisi kovasti siltä, että Artusta on tulossa isoveli :-D Pikkusiskon/-veljen laskettu aika on 21.3.09, eli Artun pitäisi ehtiä täyttämään kaksi vuotta ennen uuden tulokkaan saapumista. Tosin, jos tämä toinenkin on yhtä hätäinen kaveri kuin Arttu oli aikoinaan, tulevat syntymäpäivät aikas lähelle toisiaan. Artun ja tulokkaan lasketuissa ajoissa on muuten 5 päivää vaille tasan kaksi vuotta eroa! Eilen äiskä ja iskä kävivät ultrassa, jossa selvisi että kaikki näyttää olevan hienosti. Nyt ei sitten muuta kuin odotellaan. Artulle on siis tulossa suuri elämänmuutos, kun hän ei enää olekkaan ainokainen. Onneksi Arttu on osoittanut kiinnostusta ja varovaisuutta vauvakavereita kohtaan, mutta luulempa että kun Arttu hoksaa pikkuisen muuttaneen meille pysyvästi, voivat otteet vähän muuttua... Mutta kyllä Artusta tulee paras mahdollinen isoveli!

Kerhohommat käyntiin

Kuvassa Arttu tutustuu Jaanan ja Jussin kissaan Iidaan. Arttu oli huomattavasti enemmän kiinnostunut Iidasta kuin toisin päin..
Tänään aloitimme taas kerhohommat. Olimme seurakunnan avoimessa päiväkerhossa. Mukana oli 16 lasta äiteineen. Arttu viihtyi taas hyvin. Tosin osuudet joissa olisi pitänyt seurata rauhassa paikallaan ohjelmaa, eivät oikein olleet Artun juttu. Arttu ei malttanut olla paikallaan sekuntiakaan, vaan tutki leluja tai kiipeili penkeillä joilla olisi pitänyt istua. Äiskä oli siis aika täysin työllistetty pikku kerhoilijan perässä kulkiessaan. No, ehkä jonain päivänä tämä meidänkin virtapiikki malttaa istua hetken paikallaan ;-)

Poissa tolaltaan

Arttu meni Tampereen reissulla jotenkin aivan pois tolaltaan. Kun lauantaina vierailimme vielä Satulla ja Jussilla Ylöjärvellä, makoili poju melkein koko ajan lattialla tai säkkituolissa tutin ja lehmän kanssa, jotka oli ihan pakko saada käyttöön. Ruoka ei maistunut. Ja heti kun lähdimme noin puoli seitsemän aikoihin ajelemaan kotiin, nukahti ukko autoon ja nukkui koko matkan. Siitä huolimatta Arttu nukahti yöunille heti kun pääsimme kotiin. Sunnuntaina ja alkuviikosta Arttu oli edelleen aivan omituinen, kiukutteli ihan mahdottomasti ja itki ja huusi vähän väliä. Mitään sairautta ei pojalla tuntunut kuitenkaan olevan. Ilmeisesti viime viikon kuume ja kaikki nämä kiukuttelut ja alakuloisuudet johtuivat ylhäälle puhjenneista puruhampaista. Ymmärtäähän sen, niin kipeältä tuo hampaitten puhkeaminen jo näyttääkin. Nyt hampaat ovat puhjenneet ja poju on taas oma reipas itsensä.

Uusi pienoinen kaveri

Tampereen reissulla kävimme myös ihmettelemässä uutta pientä poikaa. Sadun ja Riston pienokaisella oli ikää vasta reilu pari viikkoa. Ja voi että toinen olikin pieni! Ihan uskomattomalta tuntuu, että Arttu on joskus ollut aivan saman kokoinen, eikä siitä edes ole vasta kuin se 1,5 vuotta. Arttua vauva kiinnosti kummasti ja poju osasi ihmeen nätisti silittää vauvaa. Kai lapsillakin on jokin vaisto, että he osaavat varoa satuttamasta ihan pientä vauvaa. Tosin mitään takuuta en tälle anna ;-) Arttu ilmeisesti ei ollut mitenkään erityisen hauskaa seuraa, niin hartaasti vaavi kuvassa haukottelee! Luulenpa, että tästä pikkumiehestä kasvaa Artulle vielä oivallinen leikkikaveri, Arttu voi vähän isompana sopivasti opastaa pienempää kaikkien kivojen ilkeyksien pariin.. Tämä uusi tulokas tuleekin kuulumaan kiinteästi elämäämme, koska äiskä ja iskä pääsevät pienokaisen kummeiksi.

Tampereella

Artun kuume meni onneksi ohi ja pääsimme lähtemään Tampereen reissulle. Lähdimme perjantaina iltapäivällä matkaan ja menimme ensiksi Koskikeskukseen. Artulle riitti ihmeteltävää. Esim. parkkihalli ja liukuportaat olivat tosi jänskiä. Urheilukaupassa Arttu olisi viihtynyt myös erittäin hyvin, pallokorissa oli kiva istua ja myös jääkiekkomailoja olisi ollut ältsin kiva kaataa pitkin lattioita, mutta typerä äiskä otti Artun pois tästä puuhasta. Arttu oli varsin häpeilemätön, sillä ukko käveli ihan muina miehinä kahden miehen välistä jotka seisoivat n. puolen metrin päässä toisistaan ja otti vielä toisen miehen jalasta tukea.. Minkäs teet kun Artun reitti nyt vaan sattui menemään siitä, eihän sitä nyt turhia aleta kiertelemään ;-D
Menimme isommalla kaveriporukalla syömään ravintolaan ja Arttu pääsi istumaan pöydän päähän kuin isäntä. Pikku mies oli erittäin kiltisti koko pari tuntisen ajan ja jaksoi istua tuolissaan, kun mutusteltana oli mm. leipää ja rusinoita. Arttu ehti flirttailla myös naapuripöytään, jossa olisi ilmeisesti ollut paljon parempaa seuraa.. Varsinkin silloin kun naapuripöytään tuotiin drinkki missä oli pilli, Arttu olisi selvästi vaihtanut mieluummin toiseen pöytään.
Yöksi menimme Taina ja Pauli -kummeille, jonne myös muut kaverit tulivat vielä istumaan iltaa. Arttu alkoi tosin olla niin väsy, että hän meni pian yöpuulle. Ukkeli nukahti oikein reippaasti ilman mitään kitinöitä, vaikka nukkumapaikka olikin uusi. Aamulla Arttu pääsi pihalle leikkimään hiekkalaatikolle ja kiikkumaan, seurakseen hän sai mm. Terhin, joka reippaana tyttönä tuli heti lauantai aamuna leikkimään Artun kanssa.
Arttu sai Tainalta, Paulilta, Terhiltä ja Samilta myös aivan mahtavan 1,5 vuotis lahjan. Barbababan! Mustan Barbapörrön. Tuo Barbababa on kyllä aivan ihana rutisteltava. Luulempa, että siitä tulee Artulle melko mieluinen "kainalokaveri", kunhan Lehmä-rätti alkaa tuntumaan liian vauvamaiselta. Voi olla, että myös äiskä joutuu vähän lainaamaan Barbaa :-P

Pikku potilas

Kuvassa Arttu ilakoi Maasydänjärven leikkikentällä olleessa trampoliinissä. Ja voitte uskoa, että poju tykkäsi olla trampoliinissä! Arttu istui tai makasi trampoliinissä ja muut pomputtivat häntä painelemalla käsillä reunoilta. Kävely ei oikein meinannut onnistua noin epävarmalla alustalla.
Arttu on nyt pari viime päivää ollut pienessä kuumeessa. Lämpö on koko ajan hieman koholla. Tänään on nenäkin mennyt vähän tukkoiseksi. Silmistä näkee ettei poika ole terve ja varsinkin iltaisin pikku potilaamme istuskelee mielellään vain sylissä, missä ukko ei yleensä ehdi kuin pyörähtää. Toivotaan että tauti menisi pikaisesti ohi, sillä viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä Tampereelle morjestamaan uutta pikkuvauvakaveria ja muita kavereita.

Isopapan synttäreillä

Viime viikonloppuna olimme Reisjärven mummulassa. Lauantaina oli ohjelmassa isopapan 80 vee synttärit, joissa Arttu edusti puolia papan lasten lasten lapsista. Ja hyvin Arttu edustikin. Poika käyttäytyi oikein siivosti ja malttoi puheiden aikana jopa istua kiltisti ja hiljaa sylissä. Muuten ukkeli mennä touhotti juhlaväen joukossa. Muutaman kerran Arttu joutui näyttämään vähän vakavampaakin naamaa, kun sukulaiset ottivat häntä syliinsä. Eihän sitä nyt heti kättelyssä sovi heittäytyä liian tuttavalliseksi.. Äiskän Maija-serkku teki Arttuun suurimman vaikutuksen. Maijalle Arttu suostui hymyilemään ja heiluttamaan lähtiessä kättään, äiskän tädit sen sijaan saivat tyytyä sivusta seuraajan rooliin, heille ei heilutuksia herunut ;-)
Muuten viikonloppu meni nopsaan mummun ja papan kanssa leikkiessä ja ulkoillessa. Kävimme myös Maasydänjärvellä leikkipuistossa, josta kuva. Sunnuntaina Arttu veteli sikeitä koko kotimatkan ajan, aina Seinäjoelle asti, missä pysähdyimme kaupoille. Artulle löytyikin talvikengät ja toppapuku. Toppavaatteitten sovitus vaan ei oikein ollut Artun mieleen ja sen varmasti kuulivat myös muut kaupassa olijat. Mutta selvisi sovituksella kuitenkin se, ettei toppavaatteissa voi juurikaan olla kasvunvaraa, tai muuten pikku raukan raajoja ei saa mitenkään ylettämään hioista ja lahkeista ulos..