Arttu sai kauppareissulla työnnellä ekaa kertaa omia pikku kärryjä. Ja kuten ilmeestä voi päätellä, oli homma melkoisen mieluisaa. Pikku ostelija nauroi oikein ääneen kun oli niin älyttömän mukavaa! Vauhtia ei myöskään puuttunut.. Arttu työnteli kärrejään melkeimpä juoksuvauhtia ja kääntyili aina milloin minnekkin hyllyjen väliin. Erityisen ylpeä ukkeli oli, kun sai laittaa kärryynsä jonkun ostoksen. Muuten kauppareissu onnistui ihmeenkin hyvin, mutta suunnasta meillä oli välillä pieniä erimielisyyksiä. Niin ja kassajonossa olemista Arttu ei ymmärtänyt alkuunkaan! Iskän täytyikin mennä Artun kanssa jo edeltä palauttelemaan kärryjä ja äiskä jäi yksin jonottelemaan.Täytyy nyt kuitenkin katsoa uskaltaako Arttua seuraavalla kerralla päästää omien kärryjen kanssa liikkeelle. Sitä vauhtia kun tosiaan oli sen verran, että hitaimmat mummot ovat kovastikkin vaarassa keilautua ;-) Muutenkin kaupassa käynti Artun kanssa on vähän haasteellista, kun ukko ei oikein mitenkään suostu istumaan isoissa kärryissä, vaan nostaa kaamean metelin ja vetää itsensä kaarelle, kun häntä yrittääkään saada istuimeen. Ja muutenkin tuntuu tuota ääntä piisaavan, jos kaikki ei sujukkaan niinkuin herra oli ajatellut. Mutta kaippa se on vaan pari kertaa annettava ukon huutaa siellä kaupassa pää punaisena muiden ostoksilla olijoiden iloksi, että menee jakeluun ketkä kuitenkin vielä noin 16,5 vuotta ovat pomoja tässä perheessä ;-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti