Lusikkareenailut

Arttu reenailee kovasti syömään itse, aina kun on vain sopivaa ruokaa siihen tarkoitukseen. Ruuan lusikassa pysyminen kun on vielä vähän niin ja näin, niin kaikkien ruokien kanssa ei itse syömistä viitsi vielä edes yrittää. Suurin ongelma Artulla on se, ettei ukko oikein osaa kauhaista lusikkaan ruokaa. Arttu tökkää lusikan ruokaan ja vetää sen samaa reittiä pois, joten monesti lusikkaan ei tartu yhtään sattumaa. Siitä huolimatta tyhjä lusikka täytyy tietysti laittaa suuhun. Joskus taas ruokaa jää lusikkaan niin paljon, että suurin osa ehtii tippua ennen suuta ympäristöön. Tai sitten loppuvaiheessa tapahtuu se perinteinen lusikan poikittain kääntyminen. Lisäksi ukko on oppinut, että jos pöydälle tipahtaa jotain, pyyhitään se pois paperilla. Näin ollen, jos jotain lusikasta tippuu, jäädään ihmettelemään sitä ja odottamaan että äiskä pyyhkii sotkut. Ja samalla tietysti lusikka huomaamatta kallistuu ja loputkin ruuat tippuvat ihan muualle kuin suuhun.. Mutta eiköhän harjoitus tee mestarin tässäkin lajissa! Pääasia on se, ettei kossi ainakaan toistaiseksi ole keksinyt tahallaan alkaa paiskomaan ruokaa ympäriinsä.