
Potkurin kyydissä Arttu malttaa istua ihmeenkin pitkiä matkoja. Välillä on tietysti päästävä itse työntämään potkuria (jossa näyttäisi vielä olevan Artulle vähän kasvunvaraa ;-) tai seisomaan jalaksille.
Pulkan kyydistä Arttu saattaa kierähtää pois koska tahansa. Masullaan ulkoilijamme tykkää makoilla pulkassa ja myös laskea mäkeä ko. asennossa. Jonkin verran Arttu myös vetää pulkkaansa itse, kunnes huomaa jotain mielenkiintoisempaa esim. ojassa. Tänäänkin äiskän ja Artun ehkä noin kilometrin pulkkalenkkiin saatiin hyvinkin suttaantumaan tunti aikaa... Alussa Arttu istui pulkassa kiltisti, mutta sitten kun kyyti ei enää kelvannutkaan alkoivat ongelmat. Arttu juoksenteli pitkin ojia ja toisten pihoja, raplasi postilaatikoita, ihmetteli ohi ajavia autoja ja makasi tiellä. Eikä edennyt millään konstilla, vaikka äiskä yritti houkutella kaikella mahdollisella.
Näyttääkin siltä, että pikku herra osaa olla kyllä erittäin itsepäinen kun vain sille päälle sattuu. Äiskä ei enää suostukkaan pojan kanssa lähtemään pulkkailemaan, kun reissusta ei pian päästä koskaan kotiin. Äiti kun ei masunsa kanssa pysty Arttua kantamaankaan. Takapihan pulkkamäessä sentään voidaan käydä, jääköön Arttu sinne jos ei suostu pois lähtemään, äiskä katsoo sitten ikkunasta ;-D Potkurilla sentään voidaan lähteä liikkeelle, siihen kun pojun voi sitoa kaulahuivilla kiinni ;-)
Sunnuntaina kävimme retkellä Sotkan-rinteillä. Iskä ja Arttu laskivat pulkkamäestä. Kävimme myös laavulla syömässä eväitä, kuumaa mehua ja pullaa. Artulle riitti ihmeteltävää lumitykeissä ja moottorikelkoissa.