Iltapäivällä oli sitten se varsinainen koitos, kun vuorossa oli seurakunnan kerhon joulujuhla ja tiedossa harjoiteltu triangelinsoittoesitys. Arttu suhtautui tilaisuuteen varsin tyynesti, pientä levottomuutta oli penkissä istuessa havaittavissa. Suuremmilta ongelmilta vältyttiin jälleen rusinoiden avulla. Äiskää vähän jänskätti, että miten Arttu suhtautuu kun pitäisi lähteä yleisön eteen esiintymään... Mutta eihän tämä musikanttimme jännittänyt yhtään, vaan lähti reippaasti esiintymään. Iskä raportoi, että pojalla oli ollut suu koko ajan virneessä, joten ilmeisen mukavaa musisointi oli :-D Reippaasti Arttu kilkutteli triangelia ja äiskän avustuksella pysyttiin myös suurinpiirtein tahdissa. Toki sekaan mahtui myös asiaankuuluvia ylimääräisiä kilkutuksia. Mutta kaikkinensa Artun esiintyminen meni siis enemmäin kuin hyvin, äiskä siis ihan turhaan pelkäsi etukäteen mahdollisia kommervenkkejä, kuten veltoksi heittäytymistä kesken kaiken.. Äiskä ja iskä olivat kyllä omasta triangelististaan oikein ylpeitä!
Blogiarkisto
-
►
2011
(2)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2010
(74)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (11)
- ► toukokuuta (9)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (11)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (10)
-
►
2009
(166)
- ► joulukuuta (11)
- ► marraskuuta (11)
- ► heinäkuuta (13)
- ► toukokuuta (15)
- ► huhtikuuta (21)
- ► maaliskuuta (6)
- ► helmikuuta (10)
- ► tammikuuta (11)
-
▼
2008
(167)
- ▼ joulukuuta (18)
- ► marraskuuta (11)
- ► heinäkuuta (12)
- ► toukokuuta (12)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (12)
- ► helmikuuta (16)
- ► tammikuuta (18)
-
►
2007
(119)
- ► joulukuuta (17)
- ► marraskuuta (13)
- ► heinäkuuta (13)
lauantai 13. joulukuuta 2008
Esiintymisiä
Iltapäivällä oli sitten se varsinainen koitos, kun vuorossa oli seurakunnan kerhon joulujuhla ja tiedossa harjoiteltu triangelinsoittoesitys. Arttu suhtautui tilaisuuteen varsin tyynesti, pientä levottomuutta oli penkissä istuessa havaittavissa. Suuremmilta ongelmilta vältyttiin jälleen rusinoiden avulla. Äiskää vähän jänskätti, että miten Arttu suhtautuu kun pitäisi lähteä yleisön eteen esiintymään... Mutta eihän tämä musikanttimme jännittänyt yhtään, vaan lähti reippaasti esiintymään. Iskä raportoi, että pojalla oli ollut suu koko ajan virneessä, joten ilmeisen mukavaa musisointi oli :-D Reippaasti Arttu kilkutteli triangelia ja äiskän avustuksella pysyttiin myös suurinpiirtein tahdissa. Toki sekaan mahtui myös asiaankuuluvia ylimääräisiä kilkutuksia. Mutta kaikkinensa Artun esiintyminen meni siis enemmäin kuin hyvin, äiskä siis ihan turhaan pelkäsi etukäteen mahdollisia kommervenkkejä, kuten veltoksi heittäytymistä kesken kaiken.. Äiskä ja iskä olivat kyllä omasta triangelististaan oikein ylpeitä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti