Jouluaatto

Arttu heräili jouluaattoaamuna reippaasti jo puoli seitsemän aikaan. Aamulla katseltiin vähän piirrettyjä ja sitten miesväki lähtikin jo ulkoilemaan. Ulkoilun jälkeen Artulle maistui riisipuuro ja sekahedelmäsoppa ja ruokailun jälkeen oli aika mennä päikkäreille. Päikkäreiltä Arttu piti herättää, että ehdimme joulukirkkoon. Artun päikkäreiden aikana Jaana, Jussi ja Iida-kissa olivat myös saapuneet. Jussi osoittautui vähän jännittäväksi tyypiksi ja häntä Arttu joutui katselemaan hyvin varovasti ja totisin ilmein nurkkasilmällä ;-)
Jouluhartaudessa Arttu viihtyi jotenkuten rusinoiden voimalla. Loppuvaiheessa pojun oli pakko päästä vähän käpöttelemään käytävälle. Artulle sattui työtapaturma, kun poju luuli palanneensa äiskän luokse ja otti tätä kädestä. Yhtäkkiä Arttu huomasikin pitelevänsä kädestä äiskän takana istunutta vierasta mummoa! Artun ilme oli hyvin kauhistunut kun hän huomasi erheensä ja pikaisesti ukko kipitti äiskän luokse turvaan.
Kirkosta tulon jälkeen söimme sitten jouluaterian. Jouluruoka maistui Artulle ihan hyvin, varsinkin kinkku tuntui olevan mieleen. Ruuan jälkeen odottelimme sitten pukkia saapuvaksi. Kun ovelta kuului koputus Arttu meni avaamaan, mutta huomattuaan kuka oven takana oli, juoksi hän kiireesti olohuoneeseen piiloon. Pian Arttu kuitenkin toipui järkytyksestä ja meni kättelemään pukkia. Ja hetken päästä Arttu istui jo ihan reippaasti pukin sylissäkin ja saipa pukki vielä ennen lähtöä Artulta pusunkin ;-D Pukki ei siis ollut yhtään niin pelottava, kuin Jussi-kummi!
Artun pakettien avaamista oli ihana seurata. Ilmeet olivat mahtavia, kun pikku tonttumme sai paperia sen verran revityksi että tajusi mitä paketin sisällä on. Esim. kun yhdestä paketista alkoi paljastumaan traktori, Arttu oikein tärisi innostuksesta. Poju oli paketeista kovin innoissaan ja komenteli kovaan ääneen aikuisia auttamaan: ensi AUKAA AUKAA ja sitten POIS POIS. Ja lahjoja täytyi tietty heti päästä testailemaan. Arttu sai mm. keinuhevosen, pulkan, junaradan, traktorin ja muovisia eläimiä. Loppuilta menikin sitten mukavasti uusilla leluilla leikkiessä. Ja yllättäen illalla ei juuri tarvinnut nukkumattia odotella, sen verran illan koitokset olivat ottaneet Artun voimille.