Hampurilainen

Arttu sai viime viikonloppuna maistaa ensimmäistä kertaa hampurilaista. Ja kuten arvata saattaa, hampurilainen oli erittäin mieluisaa! Ukkeli jaksoi vaivatta syödä koko lasten hampurilaisen. Syömisen jäljet oli tosin havaittavissa kaverin nassusta, kasvot olivat aivan juustossa ja majoneesissä herkuttelun jälkeen. Eli jos Arttu saisi valita, olisi ruokalistalla varmastikkin aika usein pitsaa ja hampurilaisia ;-)

Luistelemassa

Nyt on sitten Kauhajoella tehty historiaa, kun Arttu piirsi Aninkoulun jäähän ensimmäiset luistimen jälkensä :-D Näitä hetkiä kelpaa sitten muistella, kun Arttu kiekkoilee NHL:ssä! Kävimme eilen ostamassa Artulle ekat luistimet ja tänään sitten lähdimme heti aamulla niitä testailemaan. Äiskä ja iskä olivat kyllä melkoisen yllättyneitä Artun taidoista! Arttu alkoi heti potkimaan luistimilla kun iskä kannatteli häntä kainaloista. Pienen reenailun jälkeen luistelijamme pysyi pystyssä myös pelkästään käsistä kiinni pitämällä. Ja sitten kun Arttu kaatui, yritti hän sitkeästi itse pystyyn vaikka luistimet olivatkin niin pirskatin liukkaat! Ja lopulta Arttu pääsikin itse muutamaan kertaan pystyyn ja sai otettua luistelupotkuja ihan itse. Kuvassa tasapaino on juuri menossa, tosin vasta vaikka kuinka monen potkun jälkeen. Sitäkin vanhukset ihmettelivät, kun Artun nilkat eivät olleet ollenkaan "kaksinkerroin". Mukavaa luistelu taisi myös Artun mielestä olla, sillä suu oli leveässä hymyssä koko suorituksen ajan. Eli nyt ei muuta kuin reeniä, niin eiköhän Arttu jo ensi vuonna viiletä kummasti luistimilla, alku oli ainakin erittäin lupaava!

Muisti kehittyy

Kuvassa perheen miehet harrastavat kuntoilua punnertamalla. Arttu on katsonut iskän puuhista tarkasti mallia ja punnertaa hienosti. Tahti on jopa erittäinkin nopea ;-D Asennossa tosin olisi vielä vähän hiomista, pylly kun meinaa Artulla olla vielä aika korkealla.
Artun muisti on selvästi kehittynyt. Poika muistaa selvästi muutamien päivien takaisia asioita ja jopa kaukaisempiakin juttuja. Eilen esim. Arttu muisti että keinuhepan toi joulupukki. Tänään Arttu taas muisti, että eilen kylässä kävivät Antti ja Teija. Samoin Arttu muisti heti aamulla herättyään, että tänään oli puhe mennä iskän kanssa uimaan ja saunaan. Omat lelunsa ukkeli löytää myös yleensä heti, vaikka olisi jättänyt ne minnepäin taloa tahansa. Olisi kyllä enemmän kuin mielenkiintoista päästä kurkkaamaan Artun päähän, että mitä siellä oikein tapahtuu ja mitä Artun ajatuksissa vilisee. Kaveri kuitenkin osaa itseään ilmaista jo aivan täysin, vaikka sanavarasto ei vielä mikään kamalan laaja olekkaan. Ja viekas huumorimies Artusta näyttää myös kehkeytyvän. Arttu osaa hienosti huijata äiskää ja iskää. Hän nimittäin käyttää hyväksi opittua pissa-ilmoitusta. Jos Artulla on tilanne josta pitäisi päästä pois, sanoo hän totisella naamalla pissa, vaikka sitten osoittautuukin ettei mitään pissahätää ollutkaan. Tänään esimerkiksi iskä oli lähdössä syönnin jälkeen takaisin töihin ja Arttu olisi halunnut päästä ovelle sanomaan heippaa. Artun syönti oli kuitenkin kesken ja hän istui vielä syöttötuolissa. No, pojuhan ilmoitti heti pissahädästä jolloin äiskä tietysti nosti Artun pois syöttötuolista. Pissahätä unohtui siihen ja Arttu juoksi ovelle katsomaan kun iskä lähti autolla... Samanlaisia tapauksia sattuu vähän väliä, näkee selvästi että Arttu ihan tahallaan huijaa. Mutta toistaiseksi vanhukset suhtautuvat noihin pissa ilmoituksiin kuitenkin kaikella vakavuudella, sillä mahdollisia vahinkojakaan ei ole kiva siivota...

Vieraita

Tänään saimme mukavaa piristystä päivään, kun äiskän Antti-serkku Teijansa kanssa tulivat kyläilemään. Arttu odotteli kovasti vieraita ja harjoitteli Antin ja Teijan nimien sanomista. Mutta kun vieraat sitten saapuivat, meni Artulla vähän pupu pöksyyn ja ukko juoksi äiskän jalkojen väliin "turvaan". Eikä Artusta irronnut puhettakaan. Näyttää siis siltä, että Artulla on alkanut pieni ujostelukausi. Pienen totuttelun ja tutustumisen jälkeen Arttu onneksi "toipui" entiselleen ;-) Lopulta poju uskaltautui myös vieraiden syliin ja mm. pallottelemaan Antin kanssa. Ja muisti Arttu esitellä vieraille myös niitä juttuja joita ei saa tehdä, esim. takan luukun räpläystä ja valojen räpsyttelyä.

Hoidossa

Eräänä aamuna kuvanmukainen ilmestys talsi viereeni kun join aamuteetä ja sanoi että MOI.. Arttu oli itse kehittänyt uuden kivan leikin ja laittanut lelupöntön päähänsä :-)
Tänään Arttu joutui menemään naapuriin hoitoon. Äiskän piti aamusella lähteä Seinäjoelle lääkäriin eikä iskä pystynyt olemaan töistä koko aamupäivää mitenkään pois. Arttu oli ihan innolla lähdössä Hannan luokse leikkimään. Ja kun riisuin Artulta ulkovaatteet hävisi hän heti ihmettelemään Hannan leluja. Huikkasin ukkelille vain, että iskä tulee sitten hakemaan.
No, itkuhan siitä oli sitten tullut kun Arttu oli huomannut että äiskän auto lähti pihasta :-( Poika oli rynnännyt ovelle, itkenyt ja huudellut iskää. Ilmeisesti Arttu olisi siis ollut heti valmis lähtemään kotiin.. Sari-hoitotäti oli kaivanut Artun laukusta lehmän pojalle lohdutukseksi ja se oli onneksi saanut pikku miehemme rauhoittumaan. Arttu olikin koko hoidossa olo aikansa kanniskellut lehmää mukanaan. Koko poppoo oli ollut ulkoilemassa, kun iskä puolilta päivin pääsi Arttua hakemaan kotiin syömään ja päikkäreille. Arttu oli ollut melko pokkana, ei ainakaan ollut mitenkään riemusta elämöinyt. Ehkä Arttu halusi näyttää että ei täällä mitään hätää ole, vaikka oikeasti taisi pieni ikävä vaivatakkin. Mutta ihmekkös tuo vaikka vähän hoitoon jääminen jänskättäisikin, eihän Arttu ole juurikaan ollut äiskästä ja iskästä erossa ihan senkin takia kun sukulaiset asuvat kauempana. Pitäisikin melkein joskus tilata Artulle MLL:n hoitaja muutamaksi tunniksi kotiin, jos vanhukset menisivät vaikka elokuviin sillä aikaa. Luulen että se olisi Artulle ihan terveellistä harjoitusta siihen, että joskus voi olla tilanteita joissa joutuu vanhemmista hetkeksi eroon. Ja kyllä niin teki mieli muistuttaa Arttua kotiutumisen jälkeen siitä, ettei äiskän ja iskän seura kuitenkaan aina tunnu olevan niin mieluisaa (kun vanhuksille pitää kiukutella ja tehdä ilkeyksiä), vaikka sitten kun joutuu eroon alkaakin heti ikävä vaivata ;-)

Metsässä

Kuvassa Arttu suorittamassa venyttelyjään ja ilmeestä päätellen puuha on ihan mukavaa!
Olimme tänään vähän metsässä retkeilemässä. Metsässä meni pieni polku, jota pitkin Arttu tykkäsi kovasti taaperrella. Mukavaa oli myös istuskella kaatuneen puun rungolla. Aikas usein Arttu meni kuitenkin metsässä "tuiskis", sen verran epätasaista maasto oli. Kaatumiset eivät kuitenkaan tuntuneet retkeilijää haittaavan, vaan reippaasti hän aina ähräsi itsensä takaisin pystyyn. Arttu vaikutti melko "kaupunkilaiselta" tuolla metsässä. Nimittäin, jos polulla oli edessä risu tai muu este, tahtoi Arttu että se pitäisi "aukaa" pois edestä ;-)
Muuten viikko on mennyt ihan arkisesti. Ulkoilu on tosin jäänyt vähemmälle, koska alku viikosta satoi vettä ja loppu viikosta oli taasen kovat pakkaset. Ja kun vesisade vei lumet mennessään, on ulkona tekemisetkin aika vähissä. Keskiviikkona kävimme äiskän vanhenemisen kunniaksi syömässä ravintolassa, jossa Arttukin viihtyi hyvin riisikakun ja rusinoiden voimalla. Torstaina olimme kerhossa ja Arttu askarteli tosi hienon ilotulituksen.

Pöksymies ja palapeli

Ilman vaippaa -reenailut ovat alkaneet tuottamaan tulosta. Artulle on nyt kolmessa päivässä sattunut vain yksi vahinko ja aika monesti on ukko osannut itsekkin sanoa pissa sen verta hyvissä ajoin, että olemme ehtineet potalle. Toki käytämme Arttua vielä varuiksikin aika usein potalla, mutta pikkuhiljaa olisi tarkoitus alkaa enemmän luottamaan siihen että iso poikamme osaa itse kertoa milloin potalle tarvitsee mennä. Kovasti on Arttua kehuttu ja ylistetty aina kun pissat on pottaan tehty. Lisäksi olemme ihastelleet porukalla hänen hienoja pöksyjään, joita ei kannattaisi pissalla kastella. Kuvassa Arttu poseeraa ältsin hienoissa auto-pöksyissä :-D Unille ja ulkoiluun laitamme vielä vaipan, mutta ulkoilujen aikanakaan ei monesti vaippaan ole tullut mitään. Nyt ei varmaan enää periksi anneta vaikka takapakkia vielä tulisikin, joten eiköhän nyt voida julistaa Artun siirtyneen vaipoista pöksyihin!
Arttu on oppinut tekemään palapelejä. Tai siis lähinnä sellaista yhtä tiettyä tappi-eläinpalapeliä. Nyt nimittäin Arttu osaa katsoa mihin mikäkin pala kuuluu ja laittaa palan sitten suoraan oikeaan aukkoon. Samoin tapahtuu palikka-pelissä, missä erimuotoisia palikoita tiputellaan rei'istä laatikkoon. Ennen Artun taktiikka oli lähinnä käyttää voimaa, mutta nyt näyttäisi siis olevan jo vähän järkeäkin mukana ;-)

Masennus

Arttu oli tänä aamuna täysin masentunut. Poika näytti koko ajan ihan surulliselta eikä mikään kiinnostanut. Itku meinasi tulla koko ajan silmään. Äiskä alkoi jo epäillä sairautta, kun aamutoimet menivät ilman taistelua ja poju makasi velttona lattialla kun esim. puettiin vaatteita. Syliinkään ukko ei tullut, möllötti vaan surullisena vieressä. Kaiken huippu oli, kun edes "haakka"-leikki (harakka huttua keittää) ei kiinnostanut, se kun on Artun ihan ehdoton lemppari joka aina saa hyvälle tuulelle.
Masennuksen syy selvisi, kun pääsimme aamupalalle. Artulla oli kova nälkä ja energiat lopussa! Arttu ei nimittäin illalla suostunut kikkailuiltaan syömään iltapuuroa kuin pari lusikallista, eikä hänelle sitten alettu muuta tarjoamaankaan kun pojun pitäisi oppia syömään reippaasti mitä on tarjolla. Yön aikana oli sitten tainnut alkaa nälkä vähän kurnimaan, kun aamulla olivat voimat ja energiat ihan lopussa. Arttu söi ison lautasellisen puuroa ja karjalanpiirakan ja johan alkoi taas virtaa riittämään. Jo ruokapöydässä näki miten Arttu piristyi ja juttua alkoi tulla vanhaan malliin. Ja kun aamupala oli syöty, alkoi tuttu "ikiliikunta". Saapa nähdä, muistaako Arttu tänä iltana, että sitä iltapalaa tosiaan kannattaisi vähän syödä, ettei aamulla ole sitten ihan kamala nälkä... Vahva veikkauksemme on, ettei Artulla ole enää mitään mielikuvaa tämän aamun ongelmista ;-)

Hampaita ja tragediaa

Kuvassa Arttu on suureksi avuksi petivaatteiden tuuletusoperaatiossa ;-D Artusta on aivan mahtavaa syöksähdellä peittojen ja tyynyjen sekaan ja möyriä siellä.
Arttu on saamassa jälleen täytettä suuhunsa. Kaksi kulmahammasta on jo puhjennut ja kaksi on pikapuoliin puhkeamassa. Välillä Arttu onkin järsinyt sormiaan ja näyttänyt suutaan ja sanonut PIPI. Ja onhan tuota kiukkuisuuttakin välillä Artussa riittänyt, tiedä sitten voiko sitä laittaa hampaiden puhkeamisen piikkiin...
Tänään koimme traagisia hetkiä. Veimme nimittäin kuusen pois! Äiskä oli kyllä yrittänyt Artulle kertoa etukäteen, että kuusi viedään pois.. Silti poika katseli suu ymmyrkäisenä kun iskä alkoi kuusta laittamaan pihalle. Ja siinä vaiheessa kun iskä sitten kaatoi kuusen terassille, tuli Artulle kamala itku ja parku, oikein kyyneliä piti vuodatella :-( Ilmeisesti kuusen kohtalo tuntui Artusta tosi julmalle, onhan ulkona yli 20 astetta pakkastakin. Lohduttelimme Arttua, että heti ensi jouluna laitetaan taas uusi kuusi sisälle ;-)

Uusi lemppariruoka

Kuvassa Arttu "junailee" uudella hienolla junaradallaan. Juna kulkee paristoilla eteenpäin ja Artulla on varsin tärkeä tehtävä kääntää vipua joka pysäyttää junan asemalle ja laittaa se sitten taas uudelleen liikkeelle. Lisäksi radalla olevaan tunneliin täytyy aina kurkata kun juna sinne menee.
Artun ruokailut ovat viime aikoina oleet vähän hankalia. Arttu ei huolisi suosiolla oikein mitään, syöntihommat ovatkin melkoista kikkailua, huokuttelua ja harhauttelua. Ruoka kyllä maistuisi, mutta periaatteen vuoksi ukkeli ei mitenkään voi syödä reippaasti, vaan aina on vähän vastusteltava. Ilmeisesti äiskä ja iskä ovat vain syöttäneet Artulle ihan vääriä ruokia! Kävimme nimittäin Seinäjoelle ollessamme Rossossa syömässä ja Artulle tilattiin oma annos, Onni Oravan pizza-ateria. Ateriaan kuului pieni pizza ja ranskalaisia. Arttu kun ei pizzan täytteisiin osannut ottaa kantaa, niin äiskä ja iskä tilasivat siihen kinkkua ja tonnikalaa. Ja voi veljet että Arttu tykkäsi "pissasta"! Pikku ruokailijamme pylly ei meinannut pysyä syöttötuolissa, kun piti kurkotella jo uutta palaa pizzasta. Ja samalla piti tietysti huudella "pissaa" muiden ravintolan asiakkaiden iloksi. Arttu jaksoikin syödä reippaasti koko pizzan ilman minkäänlaisia ongelmia. Eli ilmeisesti Artun täytyy siirtyä Koti-Pizzan vakio asiakkaaksi ;-)

Hyvää vuotta 2009!

Otimme uuden vuoden vastaan varsin perinteisin menoin kotosalla. Vieraaksemme saimme Nuutin, Satun ja Riston Tampereelta. Kuvassa "Uutti" Artun sylissä. Jälleen Arttu osasi suhtautua Nuuttiin varovaisesti, vaikka selvästi poika olikin pienemmästä kaverista kiinnostunut, sen verran usein Nuutin puuhia piti käydä tarkastelemassa.
Uuden vuoden aattona söimme hyvin ja menimme sen jälkeen paukuttelemaan raketteja. Arttu oli arvatenkin raketeista innoissaan. Mukavaa oli myös suuren sädetikun polttaminen. Tinat valoimme sitten vasta uuden vuoden päivänä. Artun tinasta tuli melkoinen möykky, jonka ehkä saattoi tulkita jonkinlaiseksi naamariksi. Mutta kaikkea hyvää tulevalle vuodelle Artun tina tietysti merkitsi ja ainakin 100€ rahaa kuussa (lapsilisä) ;-D Uusi vuosi on alkanut varsin kylmissä keleissä, joten olemme olleet ulkona tavallista vähemmän ja lyhyempiä aikoja. Artulla onkin riittänyt energiaa kiitettävästi ilkeyksien tekemiseen..