
Tänään Arttu joutui menemään naapuriin hoitoon. Äiskän piti aamusella lähteä Seinäjoelle lääkäriin eikä iskä pystynyt olemaan töistä koko aamupäivää mitenkään pois. Arttu oli ihan innolla lähdössä Hannan luokse leikkimään. Ja kun riisuin Artulta ulkovaatteet hävisi hän heti ihmettelemään Hannan leluja. Huikkasin ukkelille vain, että iskä tulee sitten hakemaan.
No, itkuhan siitä oli sitten tullut kun Arttu oli huomannut että äiskän auto lähti pihasta :-( Poika oli rynnännyt ovelle, itkenyt ja huudellut iskää. Ilmeisesti Arttu olisi siis ollut heti valmis lähtemään kotiin.. Sari-hoitotäti oli kaivanut Artun laukusta lehmän pojalle lohdutukseksi ja se oli onneksi saanut pikku miehemme rauhoittumaan. Arttu olikin koko hoidossa olo aikansa kanniskellut lehmää mukanaan. Koko poppoo oli ollut ulkoilemassa, kun iskä puolilta päivin pääsi Arttua hakemaan kotiin syömään ja päikkäreille. Arttu oli ollut melko pokkana, ei ainakaan ollut mitenkään riemusta elämöinyt. Ehkä Arttu halusi näyttää että ei täällä mitään hätää ole, vaikka oikeasti taisi pieni ikävä vaivatakkin. Mutta ihmekkös tuo vaikka vähän hoitoon jääminen jänskättäisikin, eihän Arttu ole juurikaan ollut äiskästä ja iskästä erossa ihan senkin takia kun sukulaiset asuvat kauempana. Pitäisikin melkein joskus tilata Artulle MLL:n hoitaja muutamaksi tunniksi kotiin, jos vanhukset menisivät vaikka elokuviin sillä aikaa. Luulen että se olisi Artulle ihan terveellistä harjoitusta siihen, että joskus voi olla tilanteita joissa joutuu vanhemmista hetkeksi eroon. Ja kyllä niin teki mieli muistuttaa Arttua kotiutumisen jälkeen siitä, ettei äiskän ja iskän seura kuitenkaan aina tunnu olevan niin mieluisaa (kun vanhuksille pitää kiukutella ja tehdä ilkeyksiä), vaikka sitten kun joutuu eroon alkaakin heti ikävä vaivata ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti