Vastustuskykyä

Oletettavasti Artun vastustuskyky pitäis olla aika hyvässä kunnossa... Sen verran tehokkaasti poika nimittäin huolehtii pöpöjen saatavuudesta. Nyt kun ilmat ovat niin lämpimät, ettei ulkona tarvita hanskoja, ovat Artun kädet koko ajan aivan murassa. Ja tietysti ne sitten välillä eksyvät aina suuhunkin.
Eilen Arttu sai sotkettua ulkona vaatimattomat kolme vaatekertaa. Pojan lempipuuhaa kun on ojiin ryntäily ja syöksähtely pihalla, eli ensin juostaan vähän ympyrää ja sitten heittäydytään maahan. Ja välillä kaadetaan tietysti ämpärillä itsensä päälle vähän hiekkaa, sepeliä tai vettä.
Illalla kävimme naapurin Topin luona. Heidän pihaansa rakennellaan parhaillaan, eli se on tällä hetkellä murakkoa. No, Arttu meni alkajaisiksi pieneen ojaan seisomaan, tuloksena uudet tennarit aivan mudassa ja äiskä joutui mennä kiskomaan jalat ja kengät savesta irti kun ne juuttuivat kiinni. Kun tästä oli selvitty ja äiskä meni katsomaan että vauvalla on vaunuissa kaikki kunnossa, Arttu meni mahalleen makaamaan murakkoon ja joi lammikosta vettä. Tässä vaiheessa äiskä päätti että on aika palata kotiin ;-D No, matkalla kotiin (n. 200m) ehti vielä hyvin ryntäillä ojiin ja heitellä sinne noin miljoona kiveä ja heittäytyä juuri "tiekarhutulle" tielle makaamaan kun äiskä koitti menoa vähän vauhdittaa pitämällä poikaa kädestä kiinni. Eli loppumatka tultiin sitten niin että toisella kädellä äiskä työnsi vaunuja ja toisella kädellä kantoi kainalossaan huutavaa ja sätkivää Arttua. Äiskä harkitsee vakavasti rakentavansa Artulle pihalle aidatun alueen (n. 1m x 1m ;-) ja Arttu saa suorittaa ulkoilunsa jatkossa siinä. Tosin tuo termiitti varmaan kaivaa itsensä aitauksen pois alle aikayksikössä. Reipas tyyppi siis tuo meitin esikoinen ;-D

1kk neuvola

Tänään oli tytön 1kk neuvola. Kaikki oli kunnossa ja typy kasvaa hienosti. Painoa oli 4730g ja pituutta 55,2cm, pipo 38,5cm. Eli ruoka on maistunut hyvin ja se on myös tuottanut tulosta ;-) Ainut probleemi on, että vaavin kakka on vähän eksyksissä. Tähän asti kakka on luistanut ihan reippaasti päivittäin, mutta nyt emme oikein muista milloin viimeksi kakkaa olisi tullut... Joten apteekista on lähdettävä hakemaan mallasuutetta. Onneksi asia ei tunnu kuitenkaan typyä haittaavan, masuvaivoja ei näyttäisi olevan. Eli mallasuutetta suuhun ja sitten odotellaan suurta "alkuräjähdystä" ;-D
Vauva käyttäytyi neuvolareissulla varsin hyvin, samaa ei voi valitettavasti sanoa isoveljestä. Arttukin piti neuvolaan ottaa mukaan, kun iskä on työmatkalla. Kuten arvata saattaa, aiheutti Arttu äiskälle taas muutaman harmaan hiuksen.. Arttu ehti mm. laskea vettä altaan hanasta niin että paita kastui, ottaa neuvolan tädin pöydältä tärkeitä papereita, sorkkia hemoglobiinin ottamiseen käytettäviä välineitä, levittää kaikki lelut, pyrkiä parvekkeelle, sorkkia tietokoneen johtoja, jne. Kun neuvolasta oli elävinä palattu kotiin, laittoi äiskä iskälle heti tekstiviestin, että Arttu EI enää lähde mukaan neuvolaan.

Totuus lapsen suusta

Äiskä oli menossa suihkuun ja Arttu tuli paikalle ja alkoi taputella äiskän vatsaa. Poika sitten kommentoi: "Iiiiiso masu!"... Kiva. Elikkäs ilmeisesti äiskällä on vielä vähän löysää tavaraa tuossa masun kohdilla synnytyksen jäljiltä...

Palkitsemistilaisuus

Arttu meni perjantaina iskän kanssa Kurikkaan jääkiekkokauden päätöstilaisuuteen. Tilaisuus oli jäähallilla. Juhlassa palkittiin kaikki KuRy:n kiekkoilijat, joten pöydällä oli ollut satoja pokaaleja. Edustusjoukkue palkittiin ensin ja he menivät kaukaloon riviin seisomaan. Ja Arttu tietysti iskän mukana. Arttu oli huomannut pokaalit pöydällä ja lähtenyt määrätietoisesti pöytää kohti. Poju oli mennyt suoraan kaikista isoimman pokaalin (edustusjoukkueen palkinto II-divisioonan lohkovoitosta) luokse ja napannut sen käteensä. Yleisö oli revennyt nauruun ;-D Ja iskällä oli ollut kiire ottamaan pokaali pojalta pois ennen kuin se olisi tippunut... No, onneksi iskä sai kaksi pokaalia, joista pienemmän Arttu oli saanut omakseen. Pokaalinsa kanssa Arttu olikin sitten juoksennellut ympäri jäähallia koko tilaisuuden ajan. Hyvin on Artulla siis tiedossa, että isointa palkintoa kannattaa aina tavoitella!

Uhkarohkeilua

Äiskä heittäytyi tänään uhkarohkeaksi, eikä pukenut Artulle vaippaa ulkoiluun eikä päikkäreille. Ja hienosti meni, ihan kuivina säilyttiin! Varsinkaan hereillä ollessa Arttu ei enää oikein suostu vaippaan pissaamaan, vaan ilmoittaa kyllä milloin hätä yllättää. Ja nyt kun säiden lämmettyä ei tarvitse enää pukea niin paljon päälle, ehdimme tarvittaessa sitten vessaan. Myöskään päikkäreillä ei liruja juuri enää ole vaippaan tullut, kun käymme pissalla ennen ja jälkeen päikkäreiden. Yöksi vaippa on vielä laitettava, silloin saattaa vielä pissa tulla. Neuvolassa kerrottiin, että tuohon yökasteluun vaikuttaa jokin hormooni, eli kun hormoonia on tarpeeksi loppuu yöllä pissaaminen automaattisesti. Eli sitä asiaa on turha harjoitella sänkyä kastelemalla.
Arttu on ollut kovasti apuna ulkona kevätpuuhissa. Kuvassa Arttu ja iskä vähän huilaavat haravoituaan takapihan. Artun mukissa on juomana suuren urakan kunniaksi mehua, iskällä taitaa olla voimakkaampaa mehua, "kaajaa", kuten Arttu asian ilmaisee ;-D Arttu on ulkona aivan onnessaan, kun taas pääsee leikkimään hiekkalaatikolle, ajamaan pyörällä ja kuormurilla, jne. Tänään "ulkoistimme" myös polkutraktorin kärryineen ja se oli arvatenkin mieluisaa. Kävimmekin ajelemassa traktorilla pitkin tietä, kun äiskä kiskoi sitä narusta perässään. Muutaman kerran Arttu onnistui jo itsekkin polkaisemaan traktoria liikkeelle, joten voi olla että vetojuhdan hommat vielä kesän myötä helpottavat.

4 viikkoa

Neitokaisemme on tänään sitten 4 viikkoa vanha! Aika on kyllä kulunut uskomattoman nopeasti, tuntuu että juurihan tyttö vasta syntyi.
Päivät kuluvat nopsaan. Aamuisin tyttö nukkuu noin yhdeksään ja aamutoimien jälkeen olemme yrittäneet ehtiä ulos. Ulkona tyttö viihtyy melko hyvin vaunuissa, yleensä uni voittaa mutta joskus tarvitaan tuttia äänenvaimentimeksi. Puoliltapäivin on tultava sitten sisään syömään ja laittamaan isoveli unille. Iltapäivällä tyttö sitten yleensä valvoo pitkään, eikä yleensä tahdo viihtyä muualla kuin sylissä. Eikä aina siinäkään ;-) Neito osaa tarvittaessa olla hyvin vaativa, jos palvelu ei meinaa pelata tai seuralaista ei ole saatavilla.
Illalla menemme monesti uudelleen ulos ja jälleen on aika ottaa pikku päikkärit. Yöunille mennään iltatoimien jälkeen noin kympiltä ja yön aikana tyttö herää pariin kertaan syömään, 2-3 aikaan ja 5-6 aikaan.
Ensi viikolla olisikin sitten neuvola. Hauska päästä punnitsemaan pieni suursyömärimme! Tuntuu että painoa on kyllä tullut, keskivartalo on jo niin pönäkkä että monet housut meinaavat vähän kiristää (tässä asiassa tyttö on tullut siis selvästi äitiinsä ;-).

Mummu ja Pappa vauvaa katsomassa

Reisjärven Pappakin näki nyt viikonloppuna sitten vauvan ensi kertaa "livenä". Mummuhan ehti jo pikaisesti nähdä vauvan synnytyslaitoksella. Melkoisen pieni vauva edelleen kuulemma on :-) Vauva pääsi molempien isovanhempien syliin ja kovastihan tyttö heitä jo silmillään napitti. Papalle tyttö kuulemma jo kovasti hymyilikin, olisivatkohan papan kisset = viikset typyä huvittaneet ;-) Vauvan tuleva nimi olisi kovasti kiinnostanut mummua ja pappaa, mutta salaisuudeksi se vielä jäi. Nimen kuulemma pitäisi kuitenkin olla "normaali" ja semmoinen että sen osaa ongelmitta sanoa. Melkein kuukauden joutuvat mummu ja pappa kuitenkin vielä jännittämään nimeä ja kutsumaan tyttöä heidän omakeksimällään työnimellä Tiina.

Pyörä

Nyt Arttu on sitten ylpeä pyörän omistaja! Reisjärven mummu ja pappa tulivat perjantaina kylään ja heti lauantaina aamulla lähdimme ostamaan pyörää. Menimme Sportiaan, missä emme Artun kanssa olleetkaan vielä käynee pyöriä katsomassa. Arttu kipusi heti pyörän kyytiin kun pääsimme liikkeeseen ja myyjäkin ihmetteli Artun reippautta. Testailtu Titania-pyörä vaikutti aivan hyvältä, joten päädyimme sitten ottamaan sen. Pyörän väri näytti Äiskän mielestä liikkeessä ihan violetilta, mutta ulkona ja kuvassa väri on kyllä aika sininen. Mutta eiköhän pyörä sitten aikoinaan kelpaa myös pikkusiskolle.
Pyörää testailtiin aluksi sisällä ja myöhemmin päivällä Arttu pääsi sitä testailemaan myös ulos mummun kanssa. Jalat yltävät jo ihan hyvin polkimille, mutta polkeminen on Artulla vielä vähän hakusessaan, hän nimittäin lähinnä jarruttelee kun häntä pyörässä olevasta kepistä työntää ;-) Mutta tässähän on nyt koko kesä aikaa reenailla polkemista, joten eiköhän sekin ala jo syksyyn mennessä onnistua.

Jaana-täti kylässä

Artun kummitäti Jaana tuli torstaina meille kyläilemään, katsomaan Arttua ja Vauvaa. Arttu ei ollutkaan nähnyt Jaanaa joulun jälkeen ja alkuun olikin havaittavissa pientä ujostelua... Pian Arttu kuitenkin "otti Jaanan omakseen" ja kaksikko leikkikin monet leikit yhdessä. Kävimme myös ulkoilemassa porukalla. Lisäksi Arttu sai Jaanalta maistettavakseen kahta herkkua, vaahtokarkkeja ja "mustansuukkoa". Artussa on kyllä selvästi huumorimiehen ainesta, hän kun jaksaa koko ajan ilveillä ja muutenkin hauskuttaa. Jaana ihastui Artun kalikalikali-kalatukseen ja myös hugulgugulettä = kuplavettä oli hauska :-D
Vauva viihtyi Jaanan sylissä hyvin. Ilmeisesti Jaanalla oli rauhoittava vaikutus, sillä vauva nukahti monet kerrat Jaanan syliin, tai sitten Jaana oli vain niin tylsää seuraa ;-) Kakkavaippoja täti ei suostunut vaihtamaan..

Tytön paino nousee ja Arttu sai kevät varustusta

Eilen meillä kävi Kaarina neuvolasta katsomassa vauvaa. Tytön paino nousee hienosti, se oli nyt 4240g. Neuvolakorttiin kirjailtiin seuraavaa: Kaunis vauva. Rintamaito riittää hyvin. Lisämaitomäärät ovat olleet hyvin pieniä. Kaikki oli siis tytöllä hyvin ja seuraavan kerran meidän täytyykin sitten mennä jo itse neuvolaan, muutaman viikon päästä. Arttu heräsi päikkäreiltä kun neuvolantäti oli käymässä. Pienen ujostelun jälkeen Artun piti vähän esitellä "taitojaan" vieraalle ja hän mm. nuoli lattiaa ja kakalla ollessa tuumaili kakasta että IIISO...
Arttu sai eilen vähän varustusta kevättä ja kesää varten. Äiskähän on jo moneen kertaan sanonut iskälle, että Arttu "tarvitsisi" omat kottikärryt, ne kun tuntuvat olevan niin mieleiset. Vihdoin iskä oli sitten eilen heltynyt, kun miesväki oli käymässä rautakaupassa. Arttu oli koko kaupassa olemisen ajan työntänyt kottikärryjä aivan onnessaan. Kottareita oli ollut enää parit jäljellä, joten iskä oli päättänyt vihdoin ostaa Artulle sellaiset. Lisäksi poju sai oman kastelukannun, millä voi sitten kesällä kastella pihalla kaikkea mahdollista. Illalla Artun kärryt pääsivät heti tositoimiin, kun hän kärräsi hyvinkin ylpeänä iskän haravoimia roskia.
Artun kaikki kesäkengät ovat jääneet pieneksi, joten uusien hankinta alkaa olemaan ajankohtaista. Arttu ja äiskä lähtivät eilen sellaisia hankkimaan. Kenkäkaupassa Arttu bongasi heti saappaat joita olisi pitänyt saada testailla. Lopulta pääsimme kuitenkin sovittelemaan tennareita ja lopulta sekä sopivat että helposti jalkaan laitettavat löytyivätkin. Pois lähtiessä Arttu kerkesi käydä vielä vähän hommissa tiskin takanakin...
Lopuksi kävime Artun kanssa vielä urheiluliikkeessä katsomassa pyöriä, sellaisen hankinta kun taitaa olla viikonloppuna edessä. Silloin nimittäin Reisjärven mummu ja pappa tulevat kylään ja he ovat luvanneet Artulle sponsoroida pyörän. Pyörien testailu oli Artulle enemmän kuin mieleistä hommaa ja tietysti pyörä olisi pitänyt heti ottaa mukaankin. Äiskä ja Arttu ihastuivat erityisesti yhteen komean punaiseen Nopsaan, saapas nähdä päädytäänkö tuohon menopeliin sitten myös lauantaina. Punainen pyörä on ilmeisesti tarkoitettu tytöille, mutta se oli paljon hienompi kuin poikien tylsä musta malli ja koskapa punaisessa ei ollut mitään sen kummempia krumeluureja, voisi se olla meille hyvä. Olisipahan sitten vauvallekkin joskus tulossa Artun perintönä jotain mikä ei suoranaisesti näytä pojille tarkoitetulta.

Vauvan arkea

Tytön silmät hakevat vielä vähän suuntaansa ;-D
Vauvan päivät ovat alkaneet sujumaan jo rutiinilla ja alkaa tuntua siltä että vauva olisi jo pidempäänkin asustellut meillä. Yöt vauva nukkuu edelleen hienosti. Yöunille nukahdetaan n. 22 aikoihin ja aamulla nukutaan suurin piirtein ysiin asti. Yön aikana syödään yleensä pariin kertaan, mutta syönnin jälkeen jatketaan kiltisti unia. Muutaman kerran vauva on yöllä ollut vähän virkeämpi ja silloin hänet on otettu äiskän ja iskän keskelle ja siinä uni yleensä tuleekin pian.
Aamupäivät tyttö sitten melkeimpä valvoo. Valveilla ollessa ehdoton suosikkipaikka on syli, joskun vaavi viihtyy myös sitterissä. Jännä nähdä, miten aamupäivät muuttuvat sitten kun iskä palaa töihin ja aamupäivisin mennään isoveljen kanssa ulos, mahtaakohan ulkona uni viedä pikkuisesta voiton.. Puolen päivän jälkeen vauva sitten yleensä ottaa tirsat. Kun Arttu herää päikkäreiltään on meillä ollut tapana lähteä käymään ulkona. Vauva nukahtaakin yleensä jo vaatteita pukiessa, joten vaikuttaa siltä että kun siirrytään nukkumaan päikkäreitä ulkona, ei tyttöä tarvitse turhia hyssytellä vaunuilla, vaan riittää kun hänet pukee ja vie ulos.
Illat kuluvatkin sitten yleensä maitoa tankkaillessa. Likka haluaa tissille jopa tunnin välein ja muutenkin ilta menee taas hieman enemmän valvoessa. Pieniä masuvaivoja on iltaisin ollut myös havaittavissa. Ne voivat kyllä johtua muutama päivä sitten aloitetuista Jekovit-tipoista. Yleensä muutama kunnon röyhtäys ja rupsu kuitenkin auttavat ja nukkumaan päästään ilman sen kummempia itkuja.
Kaikkinensa siis arki on lähtenyt sujumaan yllättävän hyvin. Nyt kun pärjäämme tissimaidolla, on vauvan ruokkiminenkin helpompaa ja nopeampaa. Toivotaan tietysti, että elämä kahden pienen kanssa myös jatkuisi yhtä ongelmattomasti. Arttu isoveli on ollut kyllä reipas! Hän leikkii välillä pitkiä pätkiä omiaan ja edelleenkään vauvaan kohtaan ei ole havaittavissa kuin pientä kiinnostusta ja otteet ovat säilyneet varovaisina. Arttu tosin muistaa tehdä myös tarpeellisen määrän ilkeyksiä ja kiukutella "minäitse"-juttujaan, mutta se lienee ihan sisäänrekennettu ominaisuus tuommoisissa pikkuvesseleissä ;-)

Trullit ja kokko

Artulla oli lauantaina jänskä päivä, kun heti aamusta alkoi ovikello soimaan ja trullit tulivat virpomaan. Arttua eivät moiset noidat kuitenkaan säikäyttäneet, vaan reippaasti hän meni aina ovea avaamaan. Noitia kävikin melkoisesti ja välillä äiskä ja Arttu joutuivat hakemaan kaupasta lisää karkkia virpojille annettavaksi. Myös Arttu sai herkutella pääsiäisen kunniaksi, maistelimme vanukasta, tikkaria ja hieman myös suklaamunaa.
Illalla Arttu lähti iskän kanssa käymään kokkotapahtumassa. Kokko oli Artulta jäänyt aika vähälle huomiolle, kun kokon ympäristössä oli niin paljon kaikkea mukavaa puuhaa. Kokko oli hakkuuaukiolla, josta löytyi Artulle monta keppiä, kuoppaa, mätästä, lumenrippeitä, jne. leikkejä varten. Poika olikin ollut koko ajan maastossa pylly pystyssä tai masullaan ;-)

Naapurit vieraisilla

Majamäkien perhe naapurista kävi eilen ihmettelemässä vauvaamme. Kovin oli kuulemma tyttö vielä pieni. Hanna ja Janne suhtautuivat vauvaan tyynen rauhallisesti, heille kun tämä sisarusten olemassaolo on ihan tuttua juttua. Arttu ja Hanna leikkivät varsin sopuisasti. Hanna yritti vähän käskyttää Arttua, mm. sanomaan jotain tiettyä sanaa, mutta Arttu ei oikein vielä tainnut ymmärtää että naisia olisi parempi totella ;-D Jännityksellä odotamme, että Arttukin alkaa puhumaan yhtä hyvin kuin Hanna jo puhuu, hienoa kuulla mitä kaikkea tarinaa pojalta sitten saammekaan kuulla!

Pääsiäisvalmistelut

Iskä ja Arttu istuttivat alkuviikosta rairuohon. Arttu on kovasti ollut apuna ruohon kastelussa ja pojan on pitänyt käydä monta kertaa päivässä tarkistamassa joko ruoho on itänyt. Kun ruoho alkoi itää, Arttu kävi aina koskemassa ruohoja ja taisipa muutama ruoho kokea myös kohtalonsa kun Arttu innostui niitä nyppimään ;-)
Torstaina ruoho oli sitten jo niin pitkää että laitoimme siihen Artun kanssa tipuja ja pieniä suklaamunia. Ja kuten huomata saattaa, homma oli aika mieluisaa! Pääsiäisen ohjelmassa on lisäksi ehkä suklaamunan syöntiä, virpojien odottelua ja ehkäpä miesväki menee käymään myös kokkotapahtumassa. Ihan rentoa oleilua kotosalla oman perheen kesken on siis tiedossa :-)

Ulkoilemassa

Keskiviikkona uskaltauduimme ensimmäistä kertaa vauvan kanssa ulos. Ilma oli aurinkoinen ja lämmintä noin 7 astetta. Tosin tuuli oli melkoisen navakka ja kylmä. Kävimme testaamassa "hyökkäysvaunujamme" tositoimissa ja hyvinhän nuo pelittivät, oikein kevyet olivat työntää. Vauvaa ei ensimmäisellä kerralla saa ulkoiluttaa kuin noin 15 minuuttia, joten lenkki oli aika lyhyt. Mutta pääsipähän Arttukin vihdoin ensimmäistä kertaa uusien rattaiden kyytiin, hän kun on niin monesti jo halunnut päästä niillä liikkeelle. Eilen jätimme ulkoilun väliin, koska ulkona oli tosi kova ja kylmä tuuli. Tänään voisimme sitten uskaltautua ulos uudemman kerran, tosin yöllä oli satanut lunta kymmenisen senttiä! Vauvalla ei ulkoilusta ole ilmeisesti vielä minkäänlaista havaintoa, tyttö kun nukahti ulkovaatteita pukiessa ja nukkui koko reissun ;-)

Karlo kylässä

Maanantaina saimme vieraiksemme Karlo-serkun vanhempineen. Arttu ja Karlo saivat kyllä ihan hyvin menoa ja meininkiä aikaan. Yllättäen aina juuri yksi ja sama lelu olisi ollut molempien mieleen ja siitä saatiinkin välillä vähän vääntöä aikaan. Välillä taas serkukset leikkivät hienosti ja sopuisasti yhdessä. Jossain vaiheessa leikkihuoneesta kuului jopa pientä keskustelun tynkääkin, tosin sen sisältö jäi meille vanhuksille vähän epäselväksi ;-) Pojat pääsivät myös yhdessä kylpyyn ja ulkoillessa mm. kottikärryn kyytiin, dvd:ltä katseltiin poikien yhteistä suosikkia, Tomi Traktoria. On kyllä harmi että serkukset asuvat niin kaukana toisistaan, heidän yhteisiä puuhiaan kun on aika kiva seurata (ja välillä täytyy tietysti toimia erotuomarina).
Äiskä ja iskä pyysivät Elinaa ja Mikaa tyttö-vauvan kummeiksi, ja iloksemme he tehtävään suostuivat. Karlon tuleva sisarus tosin taisi Elinan masusta esittää eriävän mielipiteensä, vaavi kun meinasi masussa vähän töniä ja aiheuttaa supistuksia heti kun Elina otti vauvan syliinsä ;-)

Vauvan ensimmäinen kylpy kotona

Viime viikolla kylvetimme vauvan ensimmäistä kertaa kotosalla. Kylpy sujui yllättävän "kivuttomasti", likka oli kylvyssä aivan tyynen rauhallinen, eikä itkenyt ollenkaan. Itku tuli vasta siinä vaiheessa kun tyttöä kuivattiin ja puettiin hoitopöydällä. Arttu oli kylvetyksestä hyvin kiinnostunut ja tarkkaili tiukasti vieressä miten homma sujuu ;-) Arttu myös kantaa aina korokejakkaraansa tarvittaviin paikkoihin, jotta pääsee seuraamaan vauvalle tehtäviä toimenpiteitä. Esim. jos vauvalle mennään vaihtamaan vaippaa hoitopöydälle, ilmestyy Arttu hyvin pikaisesti paikalle jakkaransa kanssa. Toinen Artun mieleinen puuha on vauvan tuttien ja pullojen tiskaus, johon Arttu ilmestyy aina takuuvarmasti avuksi ja tuloksena on yleensä märät pöydät ja märät Artun vaatteet..

Vauvan ensimmäiset päivät kotona

Kuvassa vauva lähdössä sairaalasta kotiin.
Pari ensimmäistä päivää kotona vauvan kanssa tuntuivat hieman kaoottisilta. Vauvalla ei vielä ollut oikein rytmiä ja äiskäkin oli vielä melkoisen "pöllähtäneessä" tilassa. Vauva oli kaikesta kokemastaan myös hirmuisen väsynyt, sillä hän nukkui käytännössä siitä kun lähdimme sairaalasta noin klo. 14 seuraavaan aamuun asti. Toki äiskä herätteli tytön välillä syömään, mutta muuten vauva nukkui koko ajan.
Imetyksen kanssa oli alkuun ongelmia, koska tuntui että vauva ei oikein osannut tissillä niellä. Maito vain purskusi ympäriinsä pitkin harsoja ja vaatteita. Vauvalle jouduttiinkin antamaan lisämaitoa pullosta, josta syöminen sujuu hienosti. Toissapäivänä likka sitten yhtäkkiä alkoi nielemään kunnolla myös tissistä ja tämän jälkeen lisämaitoon ei juurikaan ole tarvinnut turvautua.
Vauvalle on muotoutunut jo ihan oma päivärytmi. Päivällä vaavi on hereillä tosi pitkiäkin pätkiä ja tissillä ollaan myös melkoisen usein. Varsinkin iltaisin tankataan maitoa oikein kunnolla. Yöt sitten vastaavasti nukutaan. Eli vauva nukahtaa noin 22 aikaan ja nukkuu yleensä aamulla 9-10 asti. Tässä välissä syödään vain kaksi kertaa! Eli hyvin on saanut koko perhe nukkua. Yhtenäkin yönä äiskän täytyi jo herättää vauva viideltä syömään, kun hän oli vedellyt siihen asti sikeitä ilta kymmenestä.
Arttu on ollut oikein reipas isoveli. Vauva kiinnostaa jonkin verran ja Arttu tykkää käydä silittämässä siskoa. Lisäksi Arttu aina huolehtii vauvalle tuttia takaisin suuhun jos se sattuu tippumaan. Mitään mustasukkaisuutta ei ole ilmennyt, Arttu ei välitä vaikka äiskä ja iskä pitävät vauvaa sylissä. Arttu on ihan kiitettävästi viihtynyt omien leikkiensä parissa, äiskää välillä oikein säälittää kun poika on joutunut entistä enemmän leikkimään itsekseen. Minäitse-kausi on Artulla vain tällä hetkellä tosi pahana, mutta senkin kanssa selviää kun antaa hänen osallistua eri asioiden tekemiseen mahdollisimman paljon.

Vauvan syntymä

Kuvasssa kätilö esittelee äiskälle "kotipaketoitua" vauvaa.
Vauvaamme epäiltiin alunperin isokokoiseksi. Maanantaina 23.3.09 hänet arvioitiin ultrassa 4,2kg:n painoiseksi. Tästä syystä meille varattiin aika synnytyksen käynnistykseen seuraavaksi keskiviikoksi, 25.3. Tiistaina meille kuitenkin soiteltiin sairaalasta ja käynnistys siirrettiin torstaille, koska synnytysosastolla oli niin kova ruuhka.
Torstaina iskä vei äiskän Seinäjoen keskussairaalan prenataali osastolle klo. 7:30. Torstain aikana äiskälle annettiin neljä kertaa puolikas tabletti synnytystä käynnistävää lääkettä. Tablettien tuloksena oli jonkin verran supisteluja, mutta synnytys ei kuitenkaan lähtenyt vielä käyntiin. Perjantaina aamulla jatkettiin sitten yritystä kokonaisten tablettien avulla. Niitä kerettiin antamaan kaksi kappaletta, kun noin klo. 13.00 alkoivat oikeat ja heti suht kovat supistelut. Aluksi supistuksia tuli noin 10 minuutin välein, mutta nopeasti ne alkoivat tihenemään. Kello 15 aikoihin supistukisa tuli noin 5 minuutin välein ja ne olivat jo niin kipeitä, että äiskä soitti iskälle ja pyysi häntä tulemaan tuekseen sairaalaan.
Isän tultua pääsimmekin pian synnytyssaliin, noin kello 17 aikoihin, kun kivut alkoivat olemaan jo sitä luokkaa että niihin kaipasi jotain lievitystä. Tässä vaiheessa kohdunsuu oli avautunut noin 4cm.
Synnytyssalissa äiskä sai sitten ilokaasua, jonka avulla selvittiinkin jonkin aikaa eteenpäin. Lopulta kivut yltyivät sellaisiksi, että äiskä alkoi toivoa jotain puudutetta, spinaalista oli ollut puhetta. Kätilö sanoi, että puudutus voidaan laittaa (kohdunsuu oli auki 6cm), mutta sitä ennen täytyisi puhkaista kalvot. Lääkäri tulikin ja puhkaisi kalvot. Tässä kohtaa synnytys sitten ikäänkuin "karkasi käsistä".
Ilmeisesti synnytyksen käynnistäminen aiheutti sen, että tästä eteenpäin synnytys eteni todella rajulla vauhdilla. Kun kalvot puhkaistiin, käänsi vauva päänsä väärään asentoon ja samalla supistukset muuttuivat sanoinkuvaamattoman rajuiksi ja niitä tuli aivan yhtämittaa. Kävi sitten niin, että kohdunsuu avautui nuo viimeiset 4cm ihan silmissä, noin 5-10 minuutin aikana, eikä äiskälle ehditty antamaan mitään puudutteita. Yhtäkkiä olikin sitten jo aika ponnistaa. 19 minuutin ponnistamisen jälkeen vauva syntyi imukupilla hieman avustaen. Onni oli, että äiskän kamalat tuskat loppuivat tähän ja maailman ihanin palkinto oli sylissä.
27.3.09 klo. 19.39 meille siis syntyi tyttö, joka painoin 3780g ja oli 50cm pitkä. Eli kokoarvio ei ihan osunut kohdalleen. Vauva pääsi heti äidin paidan sisään lämpimään ja sai olla siinä noin tunnin. Tämän jälkeen iskä kylvetti vauvan ja hänet kapaloitiin. Kylvetyksen jälkeen vauva pääsi kokeilemaan imemistä äiskän rinnalle ja tyttö osasikin homman heti. Äiskä ja iskä saivat synnytyssalissa vielä iltapalaa ja äiskä pääsi suihkuun. Tämän jälkeen lähdimme sitten vierihoito-osastolle. Iskä lähti kotiin nukkumaan ja vauva ja äiskä pääsivät huoneeseen lepäämään. Eka yö sujuikin ihan hyvin, vauva oli rinnalla ja nukkui äiskän kainalossa. Omassa sängyssään hän ei oikein viihtynyt.
Seuraavana päivänä Arttu, iskä ja mummu tulivat katsomaan pientä tyttöä. Päivän mittaan jatkoimme tissittelyn harjoittelua ja tyttö tarvitsi myös lisämaitoa pullosta, niin kova nälkä hänellä oli. Äiskä toivoi nopeaa kotiutumista, jos vauvalla vaan olisi kaikki kunnossa ja niimpä pääsimmekin kotiin jo sunnuntaina lääkärintarkastuksen jälkeen. Iskä ja Arttu tulivat hakemaan perheen naisväen kotiin ja olikin ihanaa päästä harjoittelemaan kaksilapsisen perheen arkea omaan kotiin.
Neljän päivän tapahtumarikas "matka" Seinäjoen keskussairaalaan oli ohi ja meidän ihana perhe koossa ja omassa kodissaan. Äiskä ja iskä ovat kyllä aivan ihastuneita kahteen suloiseen lapsukaiseensa, joista toinen kasvoi kyllä silmissä vauvan ilmestyttyä kuvioihin! Arttu tuntuu tätänykyä aivan jättiläiseltä, vaikka tähän asti hän olikin se äiskän ja iskän pieni vauva ;-D

Artun ja Vauvan blogi

Tästä eteenpäin kirjoittelemme blogiin sekä Artun että vauvan kuulumisista. Toistaiseksi blogi kulkee vielä Arttulandian nimellä, vaikka Arttu saakin siis jakaa bloginsa siskolikan kanssa. Katsotaan josko sitten myöhemmin muuttelemme tuota nimeäkin. Mutta ovathan sisarukset väistämättä niin suuri osa toistensa elämää, että eivätköhän he tähän samaan blogiinkin mahdu ;-D

Tuore isoveli

27.3.2009 kello 19:39 Artusta tuli isoveli, kun perheeseemme syntyi suloinen tyttövauva. Vauva painoi 3780g ja oli 50cm pitkä. Äiskän ja iskän mielestä vauva muistuttaa varsinkin nukkuessaan kovasti Arttua. Tulokas vaikuttaa näin alkuun luonteensa puolesta tempperamenttisemmalta kuin Arttu oli vauvana, hän nimittäin osaa ilmaista nälkänsä hyvin jämäkästi ja äänekkäästi, eikä nälän yllättäessä ole aikaa vetkutella :-D Kyseessä siis tosiaan on tyttö, vaikka kuvassa oleva vaatetus onkin ehkä hieman poikamainen ;-) Pieni kun perii kaikki isoveljen vaatteet, niin voi olla että hän joutuu myös jatkossa käyttämään poikamaisia värejä.
Arttu tuli katsomaan siskoa sairaalaan heti syntymää seuraavana päivänä. Arttu katsoi äiskää aivan tosissaan ja tuntui jopa vähän vierastavankin, olihan poju ollut tuossa vaiheessa äiskästä erossa jo muutaman päivän. Vauva ei Arttua kamalasti jaksanut kiinnostaa, vähän hän kävi siskoa kurkkimassa mutta sen jälkeen olikin jo kiire tutkimaan sairaalan käytäviä.
Seuraavana päivänä Arttu ja iskä tulivatkin jo hakemaan perheen naisväkeä kotiin. Kun vauva oli jo pakattu turvakaukaloon ja keräiltiin laukkuja kasaan, kiusoitteli iskä Arttua että jätetään vauva sairaalaan, eikai sitä mukaan kannattaisi ottaa. Tästäkös Arttu hätääntyi ja itku kurkussa vaati että myös vauva pitää ottaa mukaan!
Kotona arki on kahden lapsen kanssa alkanut pikkuhiljaa rullaamaan. Alku tosin tuntui melko kaoottiselta. Arttu ei onneksi ole vauvasta yhtään mustasukkainen, hän ei välitä pätkääkään vaikka vauva on äiskän tai iskän sylissä. Arttu käy välillä nätisti silittelemässä vauvaa ja seuraa kiinnostuneena kun vauvaa hoidetaan, mutta muuten poika puuhailee omia leikkejään ja touhujaan. Minä itse -kausi on Artulla vain nyt aivan pahimmillaan. Ihan kaikki täytyy saada tehdä itse, vaikka luonnollisesti ensin kaikkea mahdollista vastustetaankin. Ja jos kaikki ei sujukkaan Artun suunnitelmien mukaan, seuraa kamala huuto. Olemmekin yrittäneet huomioida Arttua mahdollisimman paljon ja ottaa häntä mukaan kaikkiin puuhiin, jottei hän vaan tunne itseään laiminlyödyksi. Mutta ihmeen hyvin on kaikki siis toistaiseksi sujunut!