
Arttu tuli katsomaan siskoa sairaalaan heti syntymää seuraavana päivänä. Arttu katsoi äiskää aivan tosissaan ja tuntui jopa vähän vierastavankin, olihan poju ollut tuossa vaiheessa äiskästä erossa jo muutaman päivän. Vauva ei Arttua kamalasti jaksanut kiinnostaa, vähän hän kävi siskoa kurkkimassa mutta sen jälkeen olikin jo kiire tutkimaan sairaalan käytäviä.
Seuraavana päivänä Arttu ja iskä tulivatkin jo hakemaan perheen naisväkeä kotiin. Kun vauva oli jo pakattu turvakaukaloon ja keräiltiin laukkuja kasaan, kiusoitteli iskä Arttua että jätetään vauva sairaalaan, eikai sitä mukaan kannattaisi ottaa. Tästäkös Arttu hätääntyi ja itku kurkussa vaati että myös vauva pitää ottaa mukaan!
Kotona arki on kahden lapsen kanssa alkanut pikkuhiljaa rullaamaan. Alku tosin tuntui melko kaoottiselta. Arttu ei onneksi ole vauvasta yhtään mustasukkainen, hän ei välitä pätkääkään vaikka vauva on äiskän tai iskän sylissä. Arttu käy välillä nätisti silittelemässä vauvaa ja seuraa kiinnostuneena kun vauvaa hoidetaan, mutta muuten poika puuhailee omia leikkejään ja touhujaan. Minä itse -kausi on Artulla vain nyt aivan pahimmillaan. Ihan kaikki täytyy saada tehdä itse, vaikka luonnollisesti ensin kaikkea mahdollista vastustetaankin. Ja jos kaikki ei sujukkaan Artun suunnitelmien mukaan, seuraa kamala huuto. Olemmekin yrittäneet huomioida Arttua mahdollisimman paljon ja ottaa häntä mukaan kaikkiin puuhiin, jottei hän vaan tunne itseään laiminlyödyksi. Mutta ihmeen hyvin on kaikki siis toistaiseksi sujunut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti