Vauvan syntymä

Kuvasssa kätilö esittelee äiskälle "kotipaketoitua" vauvaa.
Vauvaamme epäiltiin alunperin isokokoiseksi. Maanantaina 23.3.09 hänet arvioitiin ultrassa 4,2kg:n painoiseksi. Tästä syystä meille varattiin aika synnytyksen käynnistykseen seuraavaksi keskiviikoksi, 25.3. Tiistaina meille kuitenkin soiteltiin sairaalasta ja käynnistys siirrettiin torstaille, koska synnytysosastolla oli niin kova ruuhka.
Torstaina iskä vei äiskän Seinäjoen keskussairaalan prenataali osastolle klo. 7:30. Torstain aikana äiskälle annettiin neljä kertaa puolikas tabletti synnytystä käynnistävää lääkettä. Tablettien tuloksena oli jonkin verran supisteluja, mutta synnytys ei kuitenkaan lähtenyt vielä käyntiin. Perjantaina aamulla jatkettiin sitten yritystä kokonaisten tablettien avulla. Niitä kerettiin antamaan kaksi kappaletta, kun noin klo. 13.00 alkoivat oikeat ja heti suht kovat supistelut. Aluksi supistuksia tuli noin 10 minuutin välein, mutta nopeasti ne alkoivat tihenemään. Kello 15 aikoihin supistukisa tuli noin 5 minuutin välein ja ne olivat jo niin kipeitä, että äiskä soitti iskälle ja pyysi häntä tulemaan tuekseen sairaalaan.
Isän tultua pääsimmekin pian synnytyssaliin, noin kello 17 aikoihin, kun kivut alkoivat olemaan jo sitä luokkaa että niihin kaipasi jotain lievitystä. Tässä vaiheessa kohdunsuu oli avautunut noin 4cm.
Synnytyssalissa äiskä sai sitten ilokaasua, jonka avulla selvittiinkin jonkin aikaa eteenpäin. Lopulta kivut yltyivät sellaisiksi, että äiskä alkoi toivoa jotain puudutetta, spinaalista oli ollut puhetta. Kätilö sanoi, että puudutus voidaan laittaa (kohdunsuu oli auki 6cm), mutta sitä ennen täytyisi puhkaista kalvot. Lääkäri tulikin ja puhkaisi kalvot. Tässä kohtaa synnytys sitten ikäänkuin "karkasi käsistä".
Ilmeisesti synnytyksen käynnistäminen aiheutti sen, että tästä eteenpäin synnytys eteni todella rajulla vauhdilla. Kun kalvot puhkaistiin, käänsi vauva päänsä väärään asentoon ja samalla supistukset muuttuivat sanoinkuvaamattoman rajuiksi ja niitä tuli aivan yhtämittaa. Kävi sitten niin, että kohdunsuu avautui nuo viimeiset 4cm ihan silmissä, noin 5-10 minuutin aikana, eikä äiskälle ehditty antamaan mitään puudutteita. Yhtäkkiä olikin sitten jo aika ponnistaa. 19 minuutin ponnistamisen jälkeen vauva syntyi imukupilla hieman avustaen. Onni oli, että äiskän kamalat tuskat loppuivat tähän ja maailman ihanin palkinto oli sylissä.
27.3.09 klo. 19.39 meille siis syntyi tyttö, joka painoin 3780g ja oli 50cm pitkä. Eli kokoarvio ei ihan osunut kohdalleen. Vauva pääsi heti äidin paidan sisään lämpimään ja sai olla siinä noin tunnin. Tämän jälkeen iskä kylvetti vauvan ja hänet kapaloitiin. Kylvetyksen jälkeen vauva pääsi kokeilemaan imemistä äiskän rinnalle ja tyttö osasikin homman heti. Äiskä ja iskä saivat synnytyssalissa vielä iltapalaa ja äiskä pääsi suihkuun. Tämän jälkeen lähdimme sitten vierihoito-osastolle. Iskä lähti kotiin nukkumaan ja vauva ja äiskä pääsivät huoneeseen lepäämään. Eka yö sujuikin ihan hyvin, vauva oli rinnalla ja nukkui äiskän kainalossa. Omassa sängyssään hän ei oikein viihtynyt.
Seuraavana päivänä Arttu, iskä ja mummu tulivat katsomaan pientä tyttöä. Päivän mittaan jatkoimme tissittelyn harjoittelua ja tyttö tarvitsi myös lisämaitoa pullosta, niin kova nälkä hänellä oli. Äiskä toivoi nopeaa kotiutumista, jos vauvalla vaan olisi kaikki kunnossa ja niimpä pääsimmekin kotiin jo sunnuntaina lääkärintarkastuksen jälkeen. Iskä ja Arttu tulivat hakemaan perheen naisväen kotiin ja olikin ihanaa päästä harjoittelemaan kaksilapsisen perheen arkea omaan kotiin.
Neljän päivän tapahtumarikas "matka" Seinäjoen keskussairaalaan oli ohi ja meidän ihana perhe koossa ja omassa kodissaan. Äiskä ja iskä ovat kyllä aivan ihastuneita kahteen suloiseen lapsukaiseensa, joista toinen kasvoi kyllä silmissä vauvan ilmestyttyä kuvioihin! Arttu tuntuu tätänykyä aivan jättiläiseltä, vaikka tähän asti hän olikin se äiskän ja iskän pieni vauva ;-D