Touhut ulkona

Olemme ulkoilleet paljon. Tuntuu että ulkona on heti paljon enemmän tekemistä kun on vähän lunta ja pakkasta. Artulle mieluisia hommia ovat potkurilla potkuttelu, pulkkailu, lumen lapiointi ja yleinen möyriminen lumessa.
Potkurin kyydissä Arttu malttaa istua ihmeenkin pitkiä matkoja. Välillä on tietysti päästävä itse työntämään potkuria (jossa näyttäisi vielä olevan Artulle vähän kasvunvaraa ;-) tai seisomaan jalaksille.
Pulkan kyydistä Arttu saattaa kierähtää pois koska tahansa. Masullaan ulkoilijamme tykkää makoilla pulkassa ja myös laskea mäkeä ko. asennossa. Jonkin verran Arttu myös vetää pulkkaansa itse, kunnes huomaa jotain mielenkiintoisempaa esim. ojassa. Tänäänkin äiskän ja Artun ehkä noin kilometrin pulkkalenkkiin saatiin hyvinkin suttaantumaan tunti aikaa... Alussa Arttu istui pulkassa kiltisti, mutta sitten kun kyyti ei enää kelvannutkaan alkoivat ongelmat. Arttu juoksenteli pitkin ojia ja toisten pihoja, raplasi postilaatikoita, ihmetteli ohi ajavia autoja ja makasi tiellä. Eikä edennyt millään konstilla, vaikka äiskä yritti houkutella kaikella mahdollisella.
Näyttääkin siltä, että pikku herra osaa olla kyllä erittäin itsepäinen kun vain sille päälle sattuu. Äiskä ei enää suostukkaan pojan kanssa lähtemään pulkkailemaan, kun reissusta ei pian päästä koskaan kotiin. Äiti kun ei masunsa kanssa pysty Arttua kantamaankaan. Takapihan pulkkamäessä sentään voidaan käydä, jääköön Arttu sinne jos ei suostu pois lähtemään, äiskä katsoo sitten ikkunasta ;-D Potkurilla sentään voidaan lähteä liikkeelle, siihen kun pojun voi sitoa kaulahuivilla kiinni ;-)
Sunnuntaina kävimme retkellä Sotkan-rinteillä. Iskä ja Arttu laskivat pulkkamäestä. Kävimme myös laavulla syömässä eväitä, kuumaa mehua ja pullaa. Artulle riitti ihmeteltävää lumitykeissä ja moottorikelkoissa.

Raskaana

Arttukin on mitä ilmeisemmin raskaana ;-D Arttu on katsonut äiskästä mallia ja alkanut pullistelemaan masuaan. Varsinkin iltaisin, kun Artulta otetaan vaatteet pois, täytyy masua pullistella ja ihailla saunan oven peilikuvasta. Pullistelua ilmenee myös aina kun Artulta kysyy onko hänellä vauva. Jännityksellä odotamme, kumpi synnyttää ensin, äiskä vai Arttu.

Otsalamppu

Pitää tännekkin laittaa kuva Artusta otsalamppuineen.. Tässä sitä piti testailla kesken ruokailun. Karaoke-voittona saatu otsalamppu kun on osoittautunut ihan ykkös hyväksi laitteeksi. Arttu haluaisi aina laittaa sen päähänsä ulos mentäessä, myös valoisalla ;-) Sitten kun lamppu iltaisin on käytössä, näyttää hän ylpeänä valoa joka suuntaan, pää pyörii melkoisen tehokkaasti. Mutta oikein hyvähän tuo lamppu on, näkeepähän pieni "valopäämme" mihin on milloinkin menossa.

Jouluaatto

Arttu heräili jouluaattoaamuna reippaasti jo puoli seitsemän aikaan. Aamulla katseltiin vähän piirrettyjä ja sitten miesväki lähtikin jo ulkoilemaan. Ulkoilun jälkeen Artulle maistui riisipuuro ja sekahedelmäsoppa ja ruokailun jälkeen oli aika mennä päikkäreille. Päikkäreiltä Arttu piti herättää, että ehdimme joulukirkkoon. Artun päikkäreiden aikana Jaana, Jussi ja Iida-kissa olivat myös saapuneet. Jussi osoittautui vähän jännittäväksi tyypiksi ja häntä Arttu joutui katselemaan hyvin varovasti ja totisin ilmein nurkkasilmällä ;-)
Jouluhartaudessa Arttu viihtyi jotenkuten rusinoiden voimalla. Loppuvaiheessa pojun oli pakko päästä vähän käpöttelemään käytävälle. Artulle sattui työtapaturma, kun poju luuli palanneensa äiskän luokse ja otti tätä kädestä. Yhtäkkiä Arttu huomasikin pitelevänsä kädestä äiskän takana istunutta vierasta mummoa! Artun ilme oli hyvin kauhistunut kun hän huomasi erheensä ja pikaisesti ukko kipitti äiskän luokse turvaan.
Kirkosta tulon jälkeen söimme sitten jouluaterian. Jouluruoka maistui Artulle ihan hyvin, varsinkin kinkku tuntui olevan mieleen. Ruuan jälkeen odottelimme sitten pukkia saapuvaksi. Kun ovelta kuului koputus Arttu meni avaamaan, mutta huomattuaan kuka oven takana oli, juoksi hän kiireesti olohuoneeseen piiloon. Pian Arttu kuitenkin toipui järkytyksestä ja meni kättelemään pukkia. Ja hetken päästä Arttu istui jo ihan reippaasti pukin sylissäkin ja saipa pukki vielä ennen lähtöä Artulta pusunkin ;-D Pukki ei siis ollut yhtään niin pelottava, kuin Jussi-kummi!
Artun pakettien avaamista oli ihana seurata. Ilmeet olivat mahtavia, kun pikku tonttumme sai paperia sen verran revityksi että tajusi mitä paketin sisällä on. Esim. kun yhdestä paketista alkoi paljastumaan traktori, Arttu oikein tärisi innostuksesta. Poju oli paketeista kovin innoissaan ja komenteli kovaan ääneen aikuisia auttamaan: ensi AUKAA AUKAA ja sitten POIS POIS. Ja lahjoja täytyi tietty heti päästä testailemaan. Arttu sai mm. keinuhevosen, pulkan, junaradan, traktorin ja muovisia eläimiä. Loppuilta menikin sitten mukavasti uusilla leluilla leikkiessä. Ja yllättäen illalla ei juuri tarvinnut nukkumattia odotella, sen verran illan koitokset olivat ottaneet Artun voimille.

Hauskaa Joulua!

Joulu alkaa olemaan ovella! Arttu suhtautuu jouluun vielä tyynen rauhallisesti, eikä osaa jännittää huomista jouluaattoa sen kummemmin, vaikka se yksi punapukuinen ukko onkin tulossa käymään.
Aatonaatto on kulunut Artulla ulkoillen ja leikkien. Arttu on ottanut mummusta ja papasta kaiken ilon irti. Huomenna myös Jaana ja Jussi saapuvat meille joulun viettoon. Tarkoitus olisi ainakin käydä iltapäivällä perhehartaudessa, herkutella jouluruuilla ja sitten taitaakin jo pukki tulla vierailulle.
Arttu ja vanhukset toivottavat kaikille oikein hauskaa joulua :-)

Jouluhommia

Viime päivät on kovasti valmisteltu joulua. Viikonloppu meni siivoillessa ja vaikutti vähän siltä, että Arttua meinasi välillä jo tympäistä.. Ei enää imurointi ja pyyhintä jaksanut kiinnostaa tätä pientä apuriamme. No, tylsäähän se on kun ei juuri ehditä leikkiä vaan vanhukset vain puuhastelevat omiaan. Paketointihommiinkin Arttu oli päässyt iskän kanssa ja se oli ollut kuulemma mukavaa. Nyt alkaa valmistelut onneksi olemaan loppusuoralla ja tänään joulun viettoon saapuvat myös Reisjärven mummu ja pappa. Joten eiköhän Artullekkin löydy jatkossa paremmin seuraa leikkeihin ja ulkoiluihin.

Käsipohjaa

Kuvassa Arttu lähdössä uimaan. Hänen uimakamppeensa pakataan aina Artun omaan reppuun ja ukko kanniskeleekin sitä suhteellisen ylpeänä. Viime viikon uintireissulla Arttu oli oppinut uimaan käsipohjaa! Tai ehkä totuus on lähempänä konttausta ;-) Mutta kuitenkin Arttu oli vedellyt lasten matalinta allasta päästä päähän käsipohjaa mennen. Tosi hienosti Arttu oli osannut pitää pään pinnalla niin ettei vetänyt vettä henkeensä. Täytynee jatkaa uintiharjoituksia säännöllisesti, kun kerran näin hyvin Arttu edistyy.

Joulukalenteri

On tainnut unohtua kertoa, että Artulla on tietysti oma joulukalenteri.. Kovan etsinnän tuloksena löysimme perinteisen kuvakalenterin. Mitään suklaakalenteria emme halunneet, koska Arttu ehtii karkkeja syödä kyllä sitten myöhemminkin. Aamulla menemme aina ensimmäisenä avaamaan kalenterin luukun ja Arttu on aina yhtä innoissaan mukana. Ehdoton lemppari luukku tähän asti avatuista on sellainen, missä on pieni tonttu jolla on käsi pystyssä, ihan kuin tonttu sanoisi moi. Sitä luukkua Artun pitää joka aamu tutkia ja moikata tonttua :-)

Eka parturissa käynti

Tänään oli sitten aika sanoa Artun takatukalle hyvästit ;-) Äiskä kun ei itse uskaltautunut sohimaan ikiliikkujamme hiuksia, niin varasimme hänelle sitten ihan ajan parturista. Ja hyvinhän se meni! Ilmeisesti outo paikka ja vieras nainen vähän rauhoittivat Artun menoa, sillä melko hyvin hän malttoi istua paikallaan. Ja olihan parturissa myös leluja, joita Arttu jaksoi tutkiskella. Muuten Arttu ei pelännyt toimenpidettä yhtään, niskan ja korvalliset sai jopa siistiä koneella eikä Arttu jännittänyt yhtään. Parturi meinasi, että kaikki jo koulussa olevatkaan eivät anna konetta käyttää. Parturi luulikin että Arttu olisi käynyt ennenkin parturissa, kun oli niin kovin reipas asiakas! Poika on nyt ihan oudon näköinen, kun tukkaa ei enää ole silmillä, korvilla ja niskassa yli oman tarpeen. Arttu näyttää nyt ihan isolta pojalta uudessa tyylissään :-)

Pukki

Miesväki kävi viikonloppuna joulumarkkinoilla, joilla oli tietysti myös se pukki. Edellinen Artun ja pukin kohtaaminen oli vielä sen verta jännittävä, että Artun reaktioita oli mielenkiintoinen seurata. Mutta jännitys oli tipotiessään! Arttu oli heti sanonut pukille moi ja käynyt vielä kättelemässäkin. Sitten iskä oli huvikseen kysynyt Artulta että meneekö hän pukin syliin ja Arttuhan oli samantien tallustellut istumaan pukin syliin :-) Paljoa pikku ukko ei kuitenkaan ollut uskaltanut hymyillä pukin sylissä, vaan ilmeet olivat olleet aikas vakavia.. Mutta reipas poika siis joka tapauksessa, jospa Arttu aattonakin uskaltautuisi tuon hassun ukon syliin.
Maanantaina olisi äiti-lapsi-clubillakin ollut pukki käymässä ja sinne meidän oli tarkoitus mennä, mutta äiskän flunssa muutti suunnitelmia. No, eihän tässä ole enää kuin reilu viikko ja pukki tulee ihan kotiin käymään.

Esiintymisiä

No niin, yleisön pyynnöstä heti raporttia Artun musikantin uran alkuhetkiltä ;-D Tänään olikin sitten oletettua "rankempi" esiintymispäivä, sillä Artulle sattui jopa kaksi esitystä samalle päivälle! Aamupäivällä nimittäin miesväki oli käymässä joulumarkkinoilla, missä oli lasten karaoke. Ja karaoken pitäjähän oli tullut Artun luokse mikin kanssa ja ei muuta kuin tosi toimiin. Hienosti oli Arttu päräytellyt mikrofoniin ärrrrrrrät = traktori, autot jne. Palkinnoksi esityksestään poju oli saanut pipon ja otsalampun.
Iltapäivällä oli sitten se varsinainen koitos, kun vuorossa oli seurakunnan kerhon joulujuhla ja tiedossa harjoiteltu triangelinsoittoesitys. Arttu suhtautui tilaisuuteen varsin tyynesti, pientä levottomuutta oli penkissä istuessa havaittavissa. Suuremmilta ongelmilta vältyttiin jälleen rusinoiden avulla. Äiskää vähän jänskätti, että miten Arttu suhtautuu kun pitäisi lähteä yleisön eteen esiintymään... Mutta eihän tämä musikanttimme jännittänyt yhtään, vaan lähti reippaasti esiintymään. Iskä raportoi, että pojalla oli ollut suu koko ajan virneessä, joten ilmeisen mukavaa musisointi oli :-D Reippaasti Arttu kilkutteli triangelia ja äiskän avustuksella pysyttiin myös suurinpiirtein tahdissa. Toki sekaan mahtui myös asiaankuuluvia ylimääräisiä kilkutuksia. Mutta kaikkinensa Artun esiintyminen meni siis enemmäin kuin hyvin, äiskä siis ihan turhaan pelkäsi etukäteen mahdollisia kommervenkkejä, kuten veltoksi heittäytymistä kesken kaiken.. Äiskä ja iskä olivat kyllä omasta triangelististaan oikein ylpeitä!

Harrastuksissa

Kuvassa Arttu "terveen" harrastuksensa parissa ;-D Yhtenä iltana Arttu ramppasi pitkin taloa sukkikset päässä ja mukavaa oli. Kai valo sen verran kuulsi läpi sukkiksista että ukkeli jotain näki, koskapa ei hän mihinkään törmäillyt.. Toinen mukava puuha on pyöriminen. Eli Arttu pyörii paikallaan niin kauan että pää menee ihan pyörälle. Sen jälkeen raukka sitten yrittää lähteä kävelemään ja kaatuilee ympäriinsä niinkuin olisi kovissakin promillelukemissa!
Eilen oltiin koko porukalla uimassa. Arttu tykkäsi kovasti, kiljui, huuteli ja nauroi koko ajan. Arttu oli oppinut laskemaan lastenaltaan liukumäestä itse. Siitä pitikin sitten laskea "muutama" kerta... Hienosti Arttu kiipesi portaat ylös ja tälläsi itsensä istumaan ja siitä sitten laskuun. Iskä oli alhaalla vedessä varmistamassa ettei Arttu vaan humpsahda veden alle. Artulla oli koko laskun ajan naama ihan virneessä, tosin lopussa veteen tultaessa näytti vähän jopa jänskättävän. Niin, kyseessä ei ole mikään valtava mäki, olisiko siinä liukua noin metri ;-)
Tänään olikin sitten taas kerhopäivä. Arttu ja äiskä vei kerhoon mennessä joulupussin kirkkoherranvirastoon, joka sitten jakaa pussit eteenpäin niitä tarvitseville. Tästähän meille on Artun kanssa muodostunut jo ihan perinne, kun viime joulunakin kokosimme ja veimme vastaavan pussukan. Pussiin ostettiin siis huoneenlämmössä säilyviä elintarvikkeita. Seurakunta lisää niihin sitten lihaa, laatikoita ja leipää ja jakaa ne sitten joulun alla niille joilla joulun viettoon ei ole rahaa käytettävissä. Toivottavasti pussimme avulla jollekkin perheelle tulee hyvä joulumieli, itselle ainakin jää hyvä mieli kun jotain voi auttaa.
Kerho olikin sitten viimeistä kertaa ennen joulua. Sen kunniaksi saimme herkutella pipareilla, pullilla ja tortuilla. Antimet maistuivat hyvin sekä Artulle että äiskälle ;-P Artulle oli kovasti mieleen kun leikimme ja lauloimme tiptap-laulua, kovasti poju yritti huitoa mukana. Täytynee reenailla tuota vielä kotosallakin.

Pipareita

Sunnuntaina leivoimme koko perheen voimin pipareita. Arttu sai tehdä itselleen pieniä sydän-piparkakkuja. Leipominen tuntui olevan Artun mielestä mukavaa puhaa. Vielä mukavampaa oli, kun Arttu sai maistaa taikinaa :-D Arttu kurkki uuniin kun piparit olivat paistumassa ja heti kun ne olivat jäähtyneet, maisteltiin leivonnan tuloksia. Artun kieli tykkäsi pipareista kovasti ja niitä pitäisikin nyt saada vähän väliä.

Jääkiekkopelissä

Lauantaina olimme Artun kanssa katsomassa iskän viimeistä jääkiekkopeliä ennen joulua. Arttu istui nätisti penkillä ehkä noin 2 minuuttia pelin alussa, sen jälkeen se olikin sitten menoa ja meininkiä ;-D Arttu kävi aina sopivissa väleissä moikkaamassa iskää vaihtoaition takana olevan pleksin takaa. Arttu oli aivan onnessaan kun iskä kolkutteli pleksiä mailallaan. Muuten Arttu juoksenteli katsomon edessä olevaa käytävää edestakaisin, syöksähteli maahan, kiipeili portaissa, jne. Eli ei äiskäkään pysynyt kamalan hyvin pelin tapahtumissa kärryillä kun piti pikku äijän touhuja seurailla ja käydä pelastamassa häntä kiperistä tilanteista. Muita katsojia Arttu muisti myös moikkailla ja tulipa muutama tyyppi myös juttusille. Melkein koko toisen erän vietimme kahviossa evästellen, Arttu söi banaania, rusinoita ja pillimehua. Pelin jälkeen kävimme vielä morjestamassa iskää kun hän oli menossa pukuhuoneelle. Mukavaa siis oli, vaikkakin pelin seuraaminen oli vähän sivuseikka...

Lääkärissä

Tässäpä yksi isä-poika-kuva, jonka miesväki oli eilen ottanut kameran itselaukaisimella :-D
Illalla kävimme sitten tarkistuttamassa Artun korvat lääkärissä. Tulehdusta ei ollut! Vaikkua korvista löytyi ja lääkäri kaivelikin korvat puhtaiksi pitkällä kapealla "topsilla" ja saalis olikin melkoinen. Mutta kun eihän sitä itse tohdi mennä pienen korvia kaivelemaan, eikä tosin tavallisella "topsilla" edes pääse niin syvälle kuin mistä lääkäri korvia kaivoi. Mutta ilmeisesti siis tuo vaikku oli Arttua korvassa kutitellut. Jatkossa korviin kannattaa kuulemma laittaa kerran viikossa Ceridal-öljyä, niin ei pitäisi enää vaikkuakaan niin kertyä.
Arttu oli lääkäriin mennessä ihan reipas, sanoi lääkärille moi ja meni vain tutkimaan isoa lamppua joka lääkärin huoneessa oli. Äiskä meni lääkärin viereen istumaan ja pyysi Arttua tulemaan syliin. Siinä vaiheessa Arttu sanoi selvästi "en tuu" ;-) No, Arttu nostettiin syliin ja pikku hiljaa pojua alkoi epäilyttämään.. Lääkäri antoi Artulle pikkuauton ja sen avulla korviin päästiin joten kuten kurkkaamaan. Kun sitten korvien puhdistus alkoi, vaihdettiin Arttu suosiolla iskän syliin, joka piti poikaa ja päätä paikoillaan. Ja Arttu joutui vähän itkeä tuhertamaan :-( Toimitus oli onneksi pian ohi ja Arttu suostui reippaasti sanomaan lääkärille heippa. Eli tikkausreissusta ei onneksi ollut jäänyt Artulle mitään kamalaa traumaa. Toivotaan, että seuraavalla neuvolakerralla (kaksi vee) olisi tiedossa vaan ihan mukava reissu ilman turhia kidutuksia (=rokotus), niin ei Artulle jäisi semmoista mielikuvaa että aina lääkärissä tehdään jotain ikävää. Niin ja tietysti on syytä toivoa, ettei näitä lääkärikäyntejä tulisi minkään asian tiimoilta...

Tarmokas tyyppi

Kuume on taakse jäänyttä elämää ja sen kyllä Artusta huomaa! Tarmoa tyypistä löytyy taas yllinkyllin. Näyttää siltä, että muutaman rauhallisemman päivän aikana Arttu on ehtinyt ladata akut niin täyteen, että niitten purkamiseen ei ihan vähät hommat riitäkkään. Ilkeyksiin Arttu pyrkii koko ajan ja muutenkin vauhtia ja vaaratilanteita tuntuu riittävän. No, jospa se siitä taas vähän tasoittuu kunhan päästään kunnolla ulkoilemaan jne.
Arttu kaiveli taas aamulla korvaansa ja sanoikin että pipi. Äiskä sitten päätti että korvat on käytävä tarkistuttamassa ja varasi lääkäriajan. Tänään illalla sitten selviää mikä on tilanne. Toivotaan nyt ettei vaan kyseessä ole korvatulehdus, ilman niitä kun on tähän asti päästy. Muutenkin on jännä nähdä Artun reaktiot, kun menemme lääkäriin samaan päivystykseen, kuin missä muutama viikko sitten Artun huuli tikattiin...

Potilas

Viime yönä ja tänä aamuna äiskä ihmetteli, kun Arttu tuntui niin kuumalta. Ja kuumettahan pojalla oli kun sitten aamusella mitattiin. Eikä Arttu tosiaankaan ole terve, sillä potilaamme hakeutui jo aamupäivällä itse sohvalle köllimään ja nukkuikin siinä 1,5 tuntia! Ja iltapäivällä sama toistui! Eli kyllä nyt on jotain pahasti vialla, kun Arttu on kovinkin rauhallinen ja tykkää vain köllötellä ;-) Toivotaan että taudista selvitään levolla. Mehua Arttu on nyt kipeänä saanut juodakseen kun se niin hyvin maistuu. Pitäähän sairastajan saada nestettä, vaikka yleensä me ei juurikaan Artulle anneta. Hedelmät ja salaatti potilaalle maistuvat myös. Vähän Arttu on haronut toista korvaansa, nyt vaan sitten kaikki peukut ja varpaat pystyyn ettei kyseessä ole korvatulehdus. Mutta toistaiseksi seuraamme tilannetta, kun voihan sitä päätä kivistää kipeänä muutenkin. Niin ja kuvassa Arttu on vielä ihan terveenä, nyt pienen silmät ovat vähän hailakammat..

Äiti-poika-reissussa

Iskällä oli niin jääkiekon täyteinen viikonloppu, että äiskä ja Arttu päättivät lähteä vähän reissuun, Reisjärven mummulaan. Matkaan lähdettiin perjantaina päikkäriaikaan. Kauhavan liikennevalot koituivat kohtaloksi, siinä matkamiehemme heräsi. Loppumatka meni kuitenkin suhteellisen hyvin, välillä tosin takapenkiltä kuului protestiääniä. Perillä menimme ensimmäisenä moikkaamaan isomummua ja -pappaa. Arttu ehti isomummulassa räpläilemään kaikkea mahdollista mitä nyt ei ihan välttämättä olisi tarvinnut käsitellä.
Mummulassa ilta meni syödessä ja saunoessa. Arttu pääsi nukkumaan äiskän viereen ja pienellä "avustuksella" poika nukahtikin yksikseen isoon sänkyyn. Lauantaina lähdimme Ylivieskaan ostoksille ja samalla reissulla törmäsimme järkyttävään tyyppiin. Nimittäin joulupukkiin ;-D Kun kaupassa joulupukki tuli vastaan, Arttu syöksähti viivana äiskän jalkoväliin piiloon. Onneksi kuitenkin pienen suostuttelun ja totuttelun jälkeen Arttu tuli pukin kanssa ihan hyvin juttuun ja sai palkinnoksi tikkarin, jonka päälle hän ei kyllä vielä ymmärtänyt mitään.
Illlalla sitten ulkoiltiin ja Arttu pääsi testailemaan uutta lumilapiotaan ja uutta pulkkaansa, jonka kylläkin pukki vasta aattona tuo ;-) Illemmalla Arttu harjoitteli triangelin soittoa mummun ja papan avustuksella, josta kuva. Soittopeli nyt ei ihan ollut triangeli, mutta soittotapa oli aikas lailla sama. Ja hyvin tuntui sujuvan, jännityksellä odottelemme sitten kynttiläkirkkoa jossa Arttu pääsee tositoimiin :-)
Arttu ilmeisesti luulee että sekä mummu ja pappa tarkoittavat pappaa. Kun kyselimme pojulta missä kukakin on, osoitti Arttu aina pappaa oli kyse sitten kummasta tahansa, mummusta tai papasta.
Paluumatkalle lähdettiin taas sunnuntaina päikkäriaikaan. Mutta kuinka ollakkaan, samat Kauhavan valot koituivat taasen kohtaloksi... Loppumatkasta takapenkiltä kuului aika monta kertaa "poisss". Mutta kotiin oli lopulta kiva päästä, Arttu alkoi heti ajelemaan potkuautollaan. Ja olihan poika melkoisen mielissään kun iskä kotiutui pelistä! Arttu viihtyi iskän sylissä ihmeen kauan ja useaan otteeseen, eli ilmeisesti pieni ikävä oli pojuakin vaivannut.

Unitouhuja

Kuvassa todistusaineistoa siitä, kuinka meillä käytetään lapsityövoimaa ;-D
Artulle on kehittynyt ihan omat unikuviot nyt lastensänkyyn siirtymisen myötä. Illalla äiskä tai iskä vie ukon sänkyyn ja Arttu jääkin sinne ihan kiltisti lehmän ja tutin kanssa pötköttelemään. Yleensä äiskä tai iskä palaa alakertaan ja kohta ylhäältä kuuluukin askelia kun Arttu tulee portille huutelemaan. Yleensä iskä sanoo Artulle sitten alakerrasta: "Mene Arttu omaan sänkyyn nukkumaan". Ja heti alkaa ylhäältä jälleen kuulumaan askeleet kun poika kuuliaisesti tassuttelee omaan sänkyynsä. Aika monesti Arttu tämän jälkeen sänkyynsä sitten nukahtaakin. Jos uni ei kuitenkaan jostain syystä pikku miehelle tule, saattaa sängyssä olla kuitenkin ihan hiljaista noin vartin. Jos sinäkään aikana uni ei tule, tassuttelee Arttu uudelleen portille huutelemaan, ihan kuin kertoisi vanhemmille että ei se uni millään nyt tule :-) Tämä saattaa toistua muutamaankin kertaan. Monesti vanhukset luulevat, että Arttu on jo nukahtanut ja menevät tarkistamaan missä asennossa sängyssä tällä kerralla ollaan. Mutta kun sänkyyn kurkkaa, makaa Arttu siellä ihan hiljaa ja hymyilee vaan leveästi kun häntä mennään katsomaan. Eli siellä poju vain odottelee unen tulemista hiljaa lehmäänsä räpläillen.
Yöllä Artun huoneesta kuuluu joskus tuskaisia ääniä ja silloin on parempi mennä antamaan pojulle lehmä ja tutti jotka ovat unenpöpperöiseltä kaverilta hukassa. Tämän jälkeen uni jatkuu taas normaalisti. Joskus Arttu tallustaa yöllä aivan hiljaa äiskän ja iskän huoneeseen ja haluaisi viereen. Yleensä vanhukset palauttavat nukkujan omaan sänkyynsä ja ihme ja kumma, Arttu jää kiltisti taas nukkumaan omaan sänkyynsä. Joskus kuitenkin Arttu tulee kohta (noin vartin päästä) uudelleen vanhempien huoneeseen ja tällöin tietää ettei uni ole omassa sängyssä yrityksestä huolimatta tullut. Tai sitten esim. tuulen humina nurkissa vähän pelottaa Arttua. Näissä tapauksissa monesti annetaan Artulle armahdus ja hän pääsee keskelle nukkumaan missä uni yleensä tuleekin pian. Ja vaikka näitä poikkeuksia on tehty, ei Arttu onneksi ole ottanut tuota tavaksi vaan tulee vanhempien luo vain silloin kun on jotain poikkeavaa. Lähes joka aamu Arttu kuitenkin tulee joskus kuuden paikkeilla äiskän ja iskän keskelle ja se onkin kaikista ihan mukavaa. Keskellä uni saattaa maittaa Artulle vielä parikin tuntia. Viime aikoina Arttu on myös muutaman kerran puhunut unissaan. Artun huoneesta on hiljaisuuden keskeltä kuulunut pariin otteeseen kirkkaalla äänellä AUTO, eli varsin tärkeistä asioista taitaa poika uneksia!

Ulkohommissa

Kuvassa Arttu hienossa "karvareuhkassaan" kun olemme lähdössä ulos kovemmalla pakkasella :-)
Kylläpäs ulkoilu onkin nyt mukavaa, kun on lunta ja pakkasta. Artullakin riittää puuhaa ihan eri tavalla. Pulkkamäessä olemme olleet päivittäin ja Artusta on lähes yhtä mukavaa kiivetä kukkulaa ylös ja alas. Tänään pääsimme lumipyryn jäljiltä kolaushommiinkin, missä Artusta olikin suuri apu ;-) Arttu ryömi kinoksissa, kolaili lapiolla ja heittäytyi äiskän kolaamiin lumikasoihin. Ratastelemassa käymme myös päivittäin, on mukavaa katsella traktoreita auraushommissa, oravia, fasaaneja, jne. Tiet ovat niin mukavasti jäässä eikä niille ole juurikaan vielä kylvetty hiekkaa, että potkuri voisi olla mukava menopeli sekä vanhempien että Artun mielestä. Arttuhan on sitä enemmän mielissään mitä lujempaa mennään. Äiskä onkin alkanut huutonetistä vähän katselemaan, josko meille löytyisi halvalla potkuri.

Nuutti kyläilemässä

Perjantaina saimme mieluisia vieraita Tampereelta, kun Nuutti vanhempineen tuli kyläilemään. Kyseessä oli Nuutin eka yökyläily. Ja hienostihan se meni! Arttu oli Nuutista varsin kiinnostunut. Tosin Arttu ei oikein osannut sanoa Nuutti, vaan puhui koko ajan vauvasta. Arttu jaksoi ihmetellä Nuutin touhuja nätisti vieressä katselemalla vaikka kuinka kauan. Ja varovasti poika osasi pikkuista koskettaakkin. Kun kävimme ulkona ihmettelemässä joulunavausilotulitusta, piti Arttu nuutin vaunuista kiinni ja käveli nätisti vierellä. Vitsit kun jänskättää että miten Arttu suhtautuu sitten kun oma SiskoVeli "haetaan sairaalasta". Vaikuttaisi siltä, että ainakin ensi alkuun Arttu on kovasti kiinnostunut, mutta osaa kuitenkin varoa vauvaa. Mutta mitähän tapahtuu sitten kun se arki koittaa...

Ilman vaippaa

Kuvassa Arttu ajelee huoltsikalla jollain ajopelillä, kuva on taannoiselta Vaasan reisulta. Aika jännää hommaa taisi olla, kun ilmeet olivat aika vakavia...
Ennen tiistain tapaturmaa meillä oli menossa harjoitukset olla ilman vaippaa. Äiskä hommasi Artulle hienoja pöksyjä ja niitä sitten suurielkeisesti laitettiin jalkaan ja ihasteltiin peilistä ;-) Samalla yritettiin kertoa että nyt ei sitten voi pissiä housuun vaan täytyy mennä pytylle. Alku oli ihan lupaava. Ensimmäinen ilta ja seuraava aamupäivä menivät ilman yhtään vahinkoa. Aika tiuhaan tahtiin käytiinkin kyllä pytyllä, noin puolen tunnin välein. Mutta sitten "avautuivat hanat".. Vahinkoja alkoi housuun tulemaan vähän väliä, ihan sama miten usein pytyllä käytiin. Arttu osasi kyllä hienosti sanoa että pissa, siinä vaiheessa kun se oli jo housussa ;-) Vahinkoja tuli aivan peräjälkeenkin. Siinä vaiheessa kun Artun pöksyt ja housut alkoivat olemaan lopussa ja pyykkikori ääriäänmyöten täynnä, päätettiin harjoitukset toistaiseksi keskeyttää. Eikä muutenkaan ole mieltä kiusata pientä millään ylimääräisellä, kun on tälle viikolle muutenkin osunut niitä koettelemuksia. Täytyy kokeilla vaipattomuutta jälleen kuukauden parin kuluttua. Eiköhän joskus tule se vähän otollisempikin aika, että Arttu oppii sanomaan sen pissan ennen kuin se on housussa. Mitä ilmeisemmin poju ei vielä ole tarpeeksi kypsä olemaan ilman vaippaa, kun vahinkoja tosiaan tuli vähän väliä, vaikka olisi juuri oltu pytyllä. Minkäs teet jos sitä vaan ei vielä osaa pidätellä. Eikä asiasta viitsi pojalle aiheuttaa mitään ikäviä muistojakaan, eiköhän homma ala sitten sujumaan kun aika on sopiva.

3 tikkiä

Nyt on sitten Arttu "saanut" ensimmäiset tikkinsä :-( Eilen illalla sattui tosi ikävä onnettomuus. Arttu kiipesi tuolille seisomaan ja kaatui siitä tuolin kanssa suoraan kasvot edellä lattiaan. Eikä raukka ehtinyt edes ottaa käsillä vastaan kun piti pitää kiinni tuolin selkänojasta. Tuloksena oli kamala verenvuoto ja ihan hirmuinen itku. Alkuun näytti, että koko ylähuuli on aivan soseena eikä äiskä edes uskaltanut kurkata suuhut, kun pelkäsi että hampaatkin ovat tohjona.
Ryntäsimme huuhtomaan suuta kylmällä vedellä ja kastelimme pyyhkeen myös kylmäksi ja painoimme sillä varovasti huulta. Näin saimme onneksi verenvuodon pikkuhiljaa tyrehtymään. Samalla laitoimme Artulle varovasti vaatteita päälle ja valmistelimme lähtöä päivystykseen. Onneksi pojun itku saatiin loppumaan kun ihmeteltiin äiskän juuri kirjastosta tuomia autokirjoja.
Päivystyksessä pääsimme suoraan toimenpidehuoneeseen, jossa hoitaja kurkkasi Artun huulen alle. Ja potilas oli niin urhoollinen, että antoi kiltisti hoitajan tutkia! Hoitaja totesi, että huulen sisäpuolella on palkeenkieli, joka on lääkärin tutkittava. Lääkäri saatiin paikalle ja taas Arttu antoi reippaasti katsoa suuhun. Lääkäri ilmoitti että tikattava on, sen verran suuri halkeama ylähuulen sisällä oli.
Eli seuraavaksi sitten puuduttamaan ylähuulta. Ja voi kamala sitä itkun määrää! Arttu aivan jäykistyi ja huusi suoraa huutoa kun lääkäri pisti piikillä huulen sisään. Enkä kyllä yhtään ihmettele, sen verran paksulta puudutuspiikki pientä huulta vasten näytti. Puudute vaikutti nopeasti ja sitten aloitettiin tikkausurakka. Arttu laitettiin hoitopöydälle selälleen ja hoitaja kipusi hänen päälleen hajareisin ja piti päätä väkisin paikallaan, että lääkäri pääsi tekemään tikkejä. Kuten arvata voi, itki Arttu tietysti täysiä koko toimituksen ajan. En sitten tiedä kävikö toimitus miten kipeää, paniikissakin poika tietysti oli ja sitäkin itki. Äiti yritti jutella rauhoittavia pojalle vierellä ja silitellä ja pitää kädestä. Kamalan kauan homma tuntui kestävän kun Arttu raasu itki niin kovasti koko ajan, mutta tosiasiassa toimitus ei varmaan montaa minuuttia kestänyt. Lopulta huuleen piti laittaa kolme tikkiä. Tikit sulavat itsestään pois, joten niitä ei onneksi tarvitse poistaa. Arttu onneksi rauhoittui sylissä aika nopeasti kunhan pääsi hoitopöydältä pois. Potilas sai palkinnoksi pienen helikopterin, joka vähän lohdutti. Antibioottikuurin lääkäri antoi myös, ettei huuli vaan pääse tulehtumaan.
Kotona Artulle tarjottiin pikaisesti iltapuuro, ennen kuin puudutus ehti loppua. Ja yöksi annoimme Artulle Panadolia, ettei huuli tulisi niin kamalan kipeäksi. Arttu oli reipas ja nukahti onneksi sänkyynsä hyvin, varmasti kaveri oli niin voipunutkin illan tapahtumista. Yhdeltätoista Arttu hiippaili äiskän ja iskän huoneeseen, vaippaan oli tullut suuret löysät kakat, antibiootti oli pistänyt Artun masun sekaisin. Vaipanvaihdon jälkeen otimme Artun keskelle nukkumaan, äiskää säälitti niin pikku potilas. Loppuyö meni ihmeen hyvin, Arttu nukkui vaikkakin vähän levottomasti.
Mutta kylläpäs oli kova ilta koko porukalle tuo eilinen! Äiskäkin oli itsekkin aivan paniikissa ja sydän meinasi särkyä kun joutui katsomaan miten pieni joutui kärsimään. Niin mielellään sitä ottaisi Artun kärsimykset itselleen jos vain voisi. Toivotaan että vastaavaa ei enää pääse tapahtumaan, vaikka aika tapaturma-alttiilta tapaukselta tuo kossi kyllä vaikuttaa.. Ja toivotaan ettei Artulle nyt tullut mitään kammoa lääkäriä kohtaan, tähän asti kun poju on ollut niin kovin reipas tutkittava. Kuvissa Arttu "pusuhuulensa" kanssa tänään aamulla, päivän aikana turvotus on jo alkanut vähän laskemaan.

Mummuloissa

Olimme viikonlopun jälleen reissussa. Tällä kertaa mummuloissa. Perjantaina ajelimme Pyhäsalmeen. Matka meni Artun osalta hyvin niin kauan kun ukko nukkui ;-) Muuten meinasi vähän alkaa tympimään.. No, evästely ja pysähdys huoltsikalle auttoivat kuitenkin jonkin verran.
Lauantaina Arttu pääsi iskän kanssa ajelemaan traktorilla. Homma ei ollut pelottanut yhtään, vaan traktorimies oli heti ottanut ratista kiinni kun iskä nosti syliin. Iltapäivällä äiskä ja Arttu kävivät Reisjärven mummulassa, tällä reissulla Arttu nukkuikin sopivasti sekä meno- että tulomatkan. Arttu oppi kiikkumaan mummun kiikussa. Tosin välillä homma meinasi mennä sekaisin, kun poju yritti kiikkua liian nopeasti. Arttu sai jälkkäriksi vanukasta = äiskän ja iskän vitamiinia ;-). Kovasti näytti Artun suu tykkäävän vanukkaasta, kun ukko jaksoi syödä koko purkillisen, vaikkei ruokaa enää yhtään masuun mahtunutkaan..
Sunnuntaina ajelimme kotiin ja reissaaminen oli ilmeisesti väsyttänyt Artun, koskapa hän veteli sikeitä Seinäjoelle asti, noin 3,5 tuntia. Ja olisi poju nukkunut varmaan siitäkin eteenpäin, mutta pitihän hänetkin herätellä kauppaan. Loppumatkalla kun äiskä puheli Artulle että nyt mennään omaan kotiin, niin Arttu tuumasi heti että saunaan, kova saunoja pojasta kyllä onkin tullut :-)
Tänään aamulla sattui vielä hassusti. Äiskä puki itselleen paitaa ja kun masu oli paljaana, puheli Artulle että eikös olekkin iso masu ja että masussa on se vauva. Arttu osoitti heti äiskän masua ja sanoi että ANNA.. No, en nyt vielä kuitenkaan antanut vauvaa masusta vaikka tuleva isoveli olisi niin halunnut ;-D

SiskoVeljeä moikkaamassa

Kuvassa Arttu ulkoilee.. Silloin kun vielä oli lunta..
Kävimme eilen Seinäjoella kurkkaamassa tulevaa SiskoVeljeä. Eli olimme Artun tulevan sisaruksen rakenneultrassa. Arttu viihtyi sairaalalla hyvin niin kauan kunnes päästiin tutkimushuoneeseen. Aulassa oli nimittäin vaikka mitä mahtavia leluja, joita Arttu parhaansa mukaan testaili. Tutkimushuoneessa olikin sitten ihan tylsää, kun piti vain istua iskän sylissä. Eikä Arttua olisi juuri vähempää voinut kiinnostaa TV:ssä näkynyt SiskoVeli ;-) Tosin onhan tuo ultran kuva sen verran epäselvää, että tuskimpa tuleva isoveli edes tajusi että vauvahan se siellä TV:ssä liikuskeli, vaikka sitä hänelle yritettiinkin kertoa. Äiskän masussa kaikki oli hyvin, joten nyt vain jatketaan odottelua.
Ennen kotiin lähtöä kävimme vielä vähän katsomassa joululahjoja. Saipa Arttu valitakkin itselleen yhden lahjan ;-D Pojulla kun ei taida olla pienintäkään muistikuvaa lahjasta kun sen aattona saa, vaikka pääsi sen siis nyt näkemäänkin.. Lisäksi äiskä osti Artulle pikkupöksyjä, olisi nimittäin kohta tarkoitus kokeilla vaipatonta elämää.. Siitä raporttia sitten kun pääsemme asiaa testailemaan.

Isänpäivä

Arttu herätti iskän (ja muutkin ;-) isänpäivän aamuna reippaasti klo. 6:30. Arttu antoi iskälle kortin, pusun ja lahjan. "Varakukkaro"-kortin olimme askarrelleet seurakunnan kerhossa. Kuvassa Arttu ja iskä viettävät juhla-aamua sängyllä, valokuvaus näytti vetävän molemmat aikas vakaviksi.. Iskänpäivää vietimme kylpylässä ja kotimatkalla kävimme syömässä. Kotiin päästyämme otimme perhepäikkärit, eli Arttu sai nukkua äiskän ja iskän keskellä. Artun päikkärit menivät sen verran myöhäisiksi, että illalla meinasi Nukkumatti olla vähän eksyksissä. Sinnikkäästi poju yritti maata sängyssä, mutta kun uni ei vaan tullut, tuli Arttu lopulta huutelemaan vanhuksille alakertaan. Iskä kävi palauttamassa ukkelin sänkyyn ja taas meni noin vartti ja poju tuli jälleen ilmoittamaan ettei se uni vain tule :-) Lopulta Arttu nukahti noin 22:30 aikoihin, kun normaali nukkumaanmenoaika on pari tuntia aikaisemmin.

Viikonloppu matkoilla

Arttu oli viikonlopun matkoilla :-) Olimme parin yön reissulla Vaasassa. Perjantaina lähdimme liikkeelle jo iltapäivällä. Perillä majoituimme hotelliin ja lähdimme kaupungille ostoksille. Arttu viihtyi ostoskeskuksessa hyvin, varsinkin kun pääsi välillä keinuvan norsun kyytiin. Lopuksi kävimme vielä syömässä. Hotellilla poju otti vielä pienet iltajumpat äiskän ja iskän sängyllä, kuvassa hieman tunnelmia ;-) Uni tuli matkamiehelle hyvin, vaikka vieraassa paikassa oltiinkin. Ja aamulla ehdimme hyvin aamupalalle, kun Arttu huolehti herätyksestä jo 6:30. Aamupalalle mennessä ja tullessa Arttu hoiti hienosti myös muiden samalla käytävällä asuneitten herätyksen, sen verran äänekästä menoa pojalla oli.. Ja sama metelöinti jatkui tietysti aamupalallakin..
Lauantai aamupäivän kiertelimme jälleen kaupoilla ja seuraamme liittyivät Reisjärven mummu ja pappa. Iltapäivällä menimme sitten kylpylä Tropiclandiaan, jossa äiskä ja Arttu menivät ekaksi päikkäreille ja muut kylpemään. Päikkäreitten jälkeen pääsi Arttukin sitten kylpyhommiin. Ja kuten Arvata saattaa, mukavaa oli! Arttu tykkäsi saunoa ja kylpeä vaikka kuinka, erityisen mieluinen oli liukumäki. Kylpiessä Artun sormet ja jalkapohjat menivät aivan "rusinoiksi", sen verta kauan vedessä viihdyttiin. Illalla uni tuli jälleen kylpijällemme "kertalaakista", sen verran raskas päivä oli ukkelilla ollut.

Lumiukko

Eilen illalla miesväki väsäsi lumiukon. Siis aikas lailla isomman kuin kuvassa.. Lumiukko oli hieno, melkein iskän kokoinen ja sillä oli kivistä silmät ja pipo päässä. Arttu esitteli ukkoa ylpeänä, olihan hän ollut sitä tekemässä, mm. taputtelemalla lunta. Mutta juuri kun kameraa oltiin kaivamassa esiin, tapahtui traaginen onnettomuus ja lumiukko kaatui ja meni rikki :-( Siitäkös Artulle tuli hirmuinen itku ja parku, josta ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Arttu ei meinannut alkuunkaan ymmärtää että mitä juuri väsätylle ukolle oikein tapahtui ja poika itki tosi lohduttomasti. Iskä teki sitten pikaisesti Artulle pienen lohdutusukon, joka on kuvassa. Mutta kuten kuvassa olevasta Artun ilmeestä näkee, ei tämä pienempi ukko paljoa lohduttanut... Ja tänään aamulla oli sitten jo tuokin ukko sulanut, lumet kun alkavat olla tältä erää poissa.

Mäenlaskua

Sunnuntaina Arttu pääsi testailemaan takapihan puistoon tehtyä kukkulaa pulkkamäkenä. Ja hyvinhän se toimi :-) Arttu laski mäkeä aivan onnessaan. Lystikästä oli myös, kun iskä veti pulkalla ympäri pihaa ja tietysti mitä lujempaa sen parempi!

Ensilumi

Aamulla meitä odotti melkoinen yllätys, kun avasimme verhot. Ensilumi oli satanut! Arttu katseli valkoista maisemaa aivan hämmästyksissään ja viittoili kovasti pihalle. Poju olikin melkein koko aamun liimaantuneena ikkunaan, kun piti ihmetellä ulkona tapahtunutta muutosta. Aamupalan jälkeen lähdimmekin heti ulos ihmettelemään tilannetta. Lunta tuiskutti vielä kovasti ja Artun naamaa terävä lumisade meinasi kipristellä kovasti. Ilmeet olivat kyllä mahtavia, kun lunta tuiskutti ukkelin silmiin ja naamalle, pikkuinen ei oikein tiennyt että miten päin nassuaan oikein mutristelisi. Mukavaa silti oli, kuten kuvasta voi päätellä! Tietysti me sitten heittelimme ja kierittelimme vähän lumipalloja. Arttua ihmetytti myös jäljet jotka jäivät kengistä lumeen. Mitä ilmeisemmin Artulla ei ole viime talvesta eikä lumesta mitään mielikuvia, joten ei ihme että ukkeli oli vähän ihmeissään. Toivottavasti tänä talvena tulee kunnolla lunta, että päästään ihan pihamme vieressä olevaan pulkkamäkeen jne. Tämä nyt satanut lumi tuskin tulee kauaksi aikaa maahan jäämään, koska sade on jo nyt muuttunut melko vetiseksi.

Nimpparit

Tänään vietellään Artun nimppareita! Kuvassa tunnelmia, kun sankarimme sai nimpparilahjansa :-D Arttu sai äiskältä ja iskältä Legon setin, jossa on heppa, kärryt, ratsastaja/kärrykuski ja ruokakaukalo hepalle. Kovasti oli lahja mieleen hevosmiehellemme. Ratsastusliikkeet olivat tosin niin voimakkaita, että ratsastaja ei meinannut pysyä kyydissä..
Aamulla äiskä lauloi Artulle onnittelulaulun heti kun poju heräsi. Niin ja pari onnittelukorttiakin poju sai postin mukana. Eilen illalla naapurin perhe oli meillä kylässä ja silloin Hanna-tyttö toi jo onnittelupiirustuksensa. Illalla vielä varmaankin herkuttelemme mehulla ja kekseillä. Eli kovasti on juhlahumua ilmassa ;-D

Pois pinniksestä

Kuvassa Arttu ja iskä tulossa poniajelulta ja taustalla näkyvät traktorit jotka myös olivat kovasti Artun mieleen.
Arttu on nyt sitten siirtynyt nukkumaan lastensänkyyn. Iskä sai lastensängyn kunnostettua ja päätimme tehdä siirron pinniksestä pois saman tien, että jää sitten vielä pelivaraa ennen vauvan tuloa, jos asiassa ilmenee jotain ongelmia..
No, ekoille päikkäreille Arttu ei meinannut rauhoittua millään uuteen sänkyyn. Poika vain huusi ja yritti päästä pois sängystä. Eikä auttanut vaikka äiskä istui vieressä ja silitteli ja lauloi ja vaikka mitä. Lopulta äiskän oli mentävä Artun viereen pötkölleen (iskän kunnostus oli ilmeisen onnistunut, koska sänky kesti moisen koettelemuksen ;-) ja sitten poju viimein suostui rauhoittumaan.
Illalla meitä vanhuksia vähän jänskätti, että miten nukahtaminen onnistuu. Mutta Arttu nukahtikin uuteen sänkyyn aivan kiltisti, kerran hänet täytyi käydä "palauttamassa" sänkyyn kun poju tuli ovelle kurkkimaan. Nyt nukahtaminen menee jo vanhalla rutiinilla, ukko viedään sänkyyn ja yleensä äiskä ja iskä palaa alakertaan ja laittaa portin kiinni. Yläkerrasta saattaa kuulua vähän aikaa tassuttelua kun Arttu käy kurkkaamassa onko ylhäällä ketään, mutta kiltisti poju palaa taikaisin sänkyynsä ja nukahtaa sinne. Aamulla Artun herättyä ei kuulu hiiskaustakaan, vaan poika tassuttelee iskän ja äiskän huoneeseen aivan hiljaa tutin ja lehmän kanssa. Vanhempien sänky on sen verran korkea että Arttu ei itse pääse sinne kiipeämään, vaan ukkeli joutuu herättämään äiskän päästäkseen keskelle. Arttu hoitaa herättämisen milloin mitenkin, esim. painamalla äitiä silmästä ;-)

Pelottava tyyppi

Kuvassa Arttu auttelee äiskää siivoushommissa.
Arttulla ei ole ollut tapana liikoja jännitellä ihmisiä, eläimiä tai tapahtumia. Yleensä ukko huutelee ja naureskelee vähän kaikille, välillä jopa hieman liikaakin ;-) Nyt kuitenkin sitten löytyi tyyppi jota Arttu pelkäsi. Nimittäin Joulupukki! Olimme sunnuntaina Kurkistus Jouluun -tapahtumassa. Kiertelimme siellä kaikessa rauhassa kojuja, kunnes Arttu suuntasi kohti erästä syvennystä joka näytti mielenkiintoiselta. No, Arttuhan pysähtyi syvennyksen eteen kuin seinään, vaikka oli niin innoissaan ollut sinne menossa. Ja pahimmasta järkytyksestä toivuttuaan rohkea pikku miehemme kipitti äiskän syliin turvaan. Syvennyksessä tosiaan istuskeli Joulupukki, jota Arttu ei uskaltautunut lähestymään senttiäkään vaikka häntä vähän yritettiin houkutellakkin. Ilmeisesti suuri ja tuuhea parta oli Artulle vähän liikaa ;-) No, jospa tuohon pukkiinkin vielä ehtisi ennen joulua tottua, niitähän alkaa kohta vilistä vähän siellä sun täällä.

Maataloushommissa

Eilinen aamupäivä kului maataloushommissa :-D Olimme maatalousoppilaitoksen avointen ovien tapahtumassa ja kylläpäs siellä riittikin tekemistä.
Aluksi menimme morjestamaan heppoja ja Arttu pääsi iskän kanssa ratsastamaan! Aika totisena Arttu ratsailla oli, mitä nyt pikaisen hymyn ehti väläyttämään kun häntä puhutteli. Eli aikas jänskää taisi homma olla, mutta kovin mieluisalta se myös näytti. Ratsailta siirryimme seuraamaan agilityä, jota eräs koira ohjaajineen meille näytti. Arttu seurasi koiran menoa hymyssä suin ja kun koira sai radan suoritettua, lähti Arttu etsimään aitauksen ovea että pääsisi itse seikkailemaan agilityradalle ;-)
Seuraavaksi kävimme tallissa ihmettelemässä vuohia, joista toinen esitteli meille kovasti sarviaan ja puskutaitojaan (seinää vasten tosin). Sitten tutustuimme pieneläimiin, joita oli koottu yhteen luokkaan. Esillä oli hiiriä, marsuja, kilpikonnia, käärme, pupuja, koiria ja kissoja. Ehdottomasti eniten Artun mieleen oli pieni kissanpentu, jota Arttu jaksoi silitellä vaikka kuinka. Myös iskä sylitteli kisua ja nuuski sitä, koska kissanpennut tuoksuvat kuulemma niin hyvälle ;-) Koiria Arttu ei pelännyt yhtään vaan silitteli niitäkin minkä kerkesi, näytillä oli mm. karvattomia kiinanharjakoiria.
Pieneläinten luolta jatkoimme matkaa navetalle, missä pääsimme opetusluokan ikkunasta kurkkimaan navettaan. Yritimme Artulle kovasti selittää että kesällä laitumella olleet lehmät olivat nyt menneet sisälle omaan kotiinsa. En sitten tiedä menikö homma yhtään jakeluun..
Sitten olikin vuorossa koneisiin tutustuminen. Arttu pääsi istumaan traktoriin ja puimuriin ja tietysti taputtelemaan kaikkia mahdollisia koneita. Ja arvatenkin Arttu oli yhtä hymyä. Kun olimme lähdössä koneiden luolta, tuli pihalla vastaan poni kärryineen ja Arttu halusi tietysti kyytiin. Perheen miehet kävivät sitten poniajelulla ja Artulle homma tuntui olevan kovasti mieleen, sillä heti kun hevosmies nostettiin pois kärryistä, olisi Arttu halunnut uudestaan kyytiin.
Tutustumiskierroksen lopuksi kävimme vielä syömässä koulun ruokalassa, Artullekkin maistui hyvin hernekeitto ja leipä. Aamupäivä koululla oli kyllä tosi mukava ja Artulle riitti elämyksiä vaikka kuinka. Jos tapahtuma järjestetään taasen ensi syksynä, täytyy Artun kanssa ehdottomasti mennä taas ihmettelemään eläimiä ja koneita.

Sormivärittelyä

Niin, kuva ei mitenkään liity sormiväreihin ;-) Kuvassa Arttu ei tunnusta syöneensä jätskiä..
Olimme eilen kerhossa ja siellä maalattiin sormiväreillä. Se oli Artulle aivan mahdottoman mieluisaa hommaa. Ilmeet olivat mahtavia, kun sormia kastettiin väreihin. Arttu ei olisi vain millään malttanut maalata sormilla paperille, vaan hän vain hieroskeli sormia yhteen.. Ilmeisesti sormivärit tuntuivat niin hassuilta sormissa. Lopulta saimme kuitenkin hienon taideteoksen aikaiseksi, kun äiskä vähän avusti. Täytyy kotosallakin kaivaa sormivärit esiin joku päivä, kun tosiaan puuha tuntui olevan Artulle niin kovin mieleistä.
Nyt taidamme alkaa Artun kanssa siivous hommiin, kun ulkona sataa niin kovasti ettei sinne oikein viitsi mennä. Äiskä imuroi keskusimurilla ja Arttu saa tavallisen imurin putken ja suulakkeen heiluteltavakseen, joten eiköhän tule puhdasta!

Ristiäisissä

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Satun ja Riston vauvan ristiäiset. Kastetilaisuus oli Kangasalan kirkossa ja Arttu sai siksi aikaa jäädä hoitoon Taina ja Pauli -kummien luokse. Arttu kun on totisesti liian vauhdikkaassa iässä tuommoisiin tilaisuuksiin, eikä äiskä ja iskäkään olisi ehtinyt juoksennella Artun perässä kun olivat vauvan kummeja. Arttu oli ollut helppo hoidokki, ukko nimittäin nukkuin päiväuniaan ;-) Artun tuleva leikkikaveri sai kasteessa nimekseen Nuutti Matias.
Kahvitilaisuus pidettiin seurakuntatalolla, mihin Arttukin sitten haettiin mukaan. Hienosti olivat Artun kummit saaneet pojun hereille ja vaatteet päälle. Juhlissa Arttu herkutteli aluksi pillimehulla ja muilla herkuilla (kuvassa nähtävissä osa Artun ruokalistasta ;-). Tankkauksen jälkeen alkoikin sitten tuttu touhottaminen. Arttu ehti mm. soitella pianoa. Eikä Arttu näytä paljon ujostelevan vieraita ihmisiä, sen verran reippaasti poika kuljeskeli muitten juhlissa olleitten seassa.

Matkoilla

Arttu oli viikonlopun matkoilla :-) Starttasimme lauantaina heti aamulla kohti Tamperetta. Miesväki kävi Puukeskuksella morjestamassa iskän vanhoja työkavereita, sekä kyläilivät Paulilla (vahvistettuna Terhillä&Samilla) sillä aikaa kun äiskä oli Tainan parturoitavana. Iltapäivällä huristelimme sitten vielä Hämeenlinnaan kyläilemään Artun Esko-sedän perheen luona.
Hämeenlinnassa Artulla olikin ihmeteltävää, kun serkut olivat leikkikavereina ja lelut olivat aivan erilaisia kuin kotosalla. Sunnuntaina Arttu pääsi aamupäivällä ulkoilemaan serkkujen kanssa. Erityisen mieluisaa oli ollut, kun esiin oli kaivettu Santun polkutraktori. Ennen puoltapäivää lähdimme sitten ajelemaan taasen kohti Tamperetta, josta jatkoimme illalla kohti kotia. Arttua tuntui vähän jänskättävän autossa kun tuli pimeää. Ei auttanut vaikka iskä meni Artulle kaveriksi takapenkille, vaan välillä oli pakko pitää pientä valoa päällä kun muuten ukkeli huusi täyttä kurkkua. Toivotaan että Arttu talven aikana tottuu tuohon pimeällä ajeluun..

Uni maistuu taas

Kuvassa Arttu on iskän puhelimen kimpussa. Arttu on tosi kova poika räpläämään puhelinta ja on aina hinkumassa sitä itselleen kun jonkun kanssa puhuu. Tosin jos pojalle sitten antaa puhelimen, hiljenee kaveri aivan täysin.. Puhetta Artulta saa puhelimeen ainoastaan jos toisesta päästä Arttua pyydetään sanomaan jotain tiettyä sanaa ja siltikin monesti ukko on ihan mykkänä ja vain kuuntelee. Sitten kun "puhelun" lopuksi sanoo Artulle heippa, ei suusta kuulu mitään mutta käsi kyllä heihättää ;-)
Aikaiset aamut näyttävät onneksi olevan taasen ohi! Arttu on vedellyt parina viime aamuna sikeitä kahdeksaan asti. Ilmeisesti Arttu vähän sisuuntui kun äiskä valitteli aikaisista aamuista ja päätti että nukutaan sitten :-) Pitkistä yöunista huolimatta päiväunet ovat maistuneet myös hyvin, tänäänkin Arttu vetäisi kolmen tunnin unet.

Varhainen aamu

Kuvassa Arttu on uuden autonsa kimpussa..
Arttu on taas omaksunut varsin varhaiset herätykset. Eilen ensimmäinen kiekaisu kuului kuudelta, tänään jo puoli kuudelta! Olemme sitten hakeneet ukkelin keskelle, mutta eihän se uni ole enää tullut puuhamiehen silmään. Keskellä Arttu pyörii ja ähistelee ja potkii ja puuhaa kaikkea muuta kuin nukkuu. Eli pakkohan siinä on sitten vähitellen nousta ylös ja päästää pieni tarmonpesä touhuihinsa. Olemmekin ehtineet aamuisin ulos jo puoli yhdeksän aikoihin, eli kohta saammekin ulkoilla sitten pimeässä. Puoleen päivään mennessä ukkeli alkaa olemaan melkoisen väsynyt ja siitä syystä yleensä myös varsin kiukkuinen. Äiskä ainakin kovasti toivoo, että tämä olisi taas ohi menevä vaihe ja kohta saataisiin taas nukkua edes seiskaan.

Ratastelemassa

Olimme Artun kanssa ratasajelulla ja se oli varsin onnistunut :-) Ensiksi Arttu sai pusun hepalta. Menimme katsomaan maatalousoppilaitoksen lehmiä ja heppoja ja yksi hepoista halusi tehdä Artun kanssa lähempää tuttavuutta. Heppa tuli nuuhkimaan Arttua ja antoipa jopa pienen pusun pojalle. Arttu oli aivan mielissään eikä pelännyt hepan lähentelyitä ollenkaan.
Seuraavaksi heittelimme puroon kiviä. Arttu on tuosta hommasta niin innoissaan, että ei varmasti lopettaisi ennen kuin puro olisi täynnä kiviä. Joten vähän väkisin on matkaa aina jatkettava purolta.
Lenkkimme kruunasi vielä puimuri. Pääsimme ihastelemaan aivan vierestä, kun puimuri pui pellolla. Arttu ei ennen ollutkaan nähnyt puimuria tositoimissa ja näytti siltä että laite teki Arttuun erittäin suuren vaikutuksen. Harmillista, että puimureita taitaa nähdä seuraavan kerran taas vasta vuoden päästä. No, se taitaa olla Artulle taas silloinkin ihan uusi tuttavuus ;-)

Sanat pitenee

Kuvassa pörröpäämme on juuri herännyt päikkäreiltä :-D
Arttu on oppinut sanomaan ensimmäisen kolmitavuisen "sanansa". Arttu sanoo heliko ja tarkoittaa helikopteri. Yhdessä kuvakirjassa oli kuva helikopterista ja se oli Artulle mieleen. Aina poju kaivaa tuon kuvan esille ja sanoo hienosti heliko! Tähän asti Artun sanat ovat olleet ainoastaan yksi- tai kaksitavuisia joten edistystä tapahtuu puherintamalla.

Syysflunssa

Kuvassa meitin pojat viettävät yhteistä lukuhetkeä. Monesti Arttu makoilee luettaessa myös iskän massun päällä, jos isä makaa selällään.
Tämä viikko on ollut meillä vähän kehno. Ensiksi äiskä oli kamalassa flunssassa, jonka takia mm. kerhot jäivät väliin ja ulkoilutkin vähemmälle kuin yleensä. Nyt sitten puolestaan Arttu on sairastunut. Pientä räkäisyyttä on ollut Artulla koko viikon, mutta eilen illalla Artulle tuli sitten lämpöä. Aamulla Arttu heräsi kuuden aikaan itkemään ja raukka hehkui aivan kuumana :-( Toivotaan nyt että kuume menisi pian ohi, säälittää niin katsoa tuota pikku potilasta joka yrittää kovasti puuhata vaikkei oikein jaksaisikaan. Arttu sai tänään lohdutukseksi MLL:n kirpparilta auton joka vilkuttelee valoja ja päästelee erilaisia ääniä. Sen kanssa poju tuntuu jaksavan leikkiä lattialla vaikka kuinka kauan.
Ensi viikolla täällä seudulla vietetään syyslomaa ja silloin kerhotkin ovat lomalla. Toivotaan että Arttu kuitenkin tervehtyy pian ja yritämme sitten kehitellä viikolle jotain muuta ohjelmaa, vaikka uimareissun..

Pulpetti

Iskä sai Artulle hankitun pulpetin kunnostettua. Iskä ja pappa kokosivat sen viikonloppuna ja nyt on sitten Artulla oma paripulpetti käytössä. Kuten kuvasta näkyy, on pulpetti ollut melko mieluinen. Arttu ei vielä itse osaa mennä istumaan pulpettiin, joten ukkeli pyytää monesti päivässä että hänet nostetaan siihen. Siinä Arttu sitten istuskelee tyytyväisenä, lukee kirjoja ja heiluttelee jalkojaan. Vähän isompana pulpetin ääressä on sitten mukava piirrellä ja askarrella. Artulle ei ole vielä ollenkaan näytetty, että pulpetin kannet avautuvat. Eipähän jää turhaan sormet väliin kun tietäähän sen että kansia pitäisi sitten paukutella..

Mummu ja Pappa kylässä

Arttu pääsi puuhommiin, kun mummu ja pappa tulivat viikonlopuksi kylään ja toivat samalla takkapuita.
Arttu oli viikonlopun ajan taas oikein kiltti ja reipas poika, kun mummu ja pappa olivat kylässä. Varsin pian vieraitten lähdön jälkeen Arttu näyttää kuitenkin löytävän takaisin ilkeyksiin.. Lauantaina ulkoilimme porukalla. Iltapäivällä Arttu oli mummun kanssa kahdestaan kotosalla, kun äiskä ja pappa kävivät katsomassa iskän jääkiekkopeliä. Hyvä olikin ettei Arttu lähtenyt mukaan, kyllä hallissa taitaa olla liian meluisaa Artulle. Arttu oli ollut mummun kanssa kiltisti, eikä ollut moksiskaan vaikka äiskä ja iskä häippäsivät. Illalla Arttu pääsi sitten vielä miesten kanssa saunaan. Sunnuntaina kävimme ravintolassa syömässä ja Arttukin sai oman annoksensa. Pienten alkuhankaluuksien jälkeen lohi ja muusi maistuivatkin tosi hyvin. Syömisen lomassa Arttu tosin ehti hyvin flirttailla tuttuun tyyliinsä tarjoilijoitten ja naapuripöydän asiakkaiden kanssa.

Virallinen sammuttaja

Arttu on meidän perheen virallinen sammuttaja. Ukon suurinta huvia kun on kaiken sammuttelu tai päälle laitto, tai sitten se että laitetaan eka päälle ja sitten sammutetaan... Suosikkeja ovat valot (ihan kaikkiin valokatkaisimiin ei vielä yletä ja niihin joihin ylettää, ylettää yleensä vain sammuttamaan), tietokoneen näyttö, tv, tiski- ja pyykkikone, jne. Arttu esim. tulee aina äiskän kanssa vessaan ja sammuttaa valot noin miljoonasti. Jos taas katsomme telkkaria ja lähdemme sitten johonkin muihin hommiin, Arttu kimpoaa heti pystyyn ja osoittaa tv:tä ja sanoo innoissaan "sammu", eli meillä on oma pieni virran säästäjä kun mitkään laitteet eivät jää turhaan päälle.
Kuvassa Arttu on sammunut itse :-) Äiskä räppäsi kuvan kun pikkuinen tuli viereen nukkumaan Jyväskylän reissulla.

Jyväskylässä

Ihan kuin Arttua olisi vähän jänskättänyt kuunnella Jussin kuulokkeilla... Vaikka niistä ei tainnut edes kuulua mitään ;-D
Olimme Artun kanssa äiti-lapsi retkellä Jyväskylässä, Jaanan ja Jussin luona. Äiskän jännittämät matkat menivät tosi hyvin, mennessä Arttu nukkui koko matkan ja takaisin tullessakin poju viihtyi hyvin vaikka heräili jo ennen Jalasjärveä.
Jyväskylässä ulkoilimme ja Arttu oli aivan onnessaan kun oli uusia ja erilaisia leikkipuistoja. Kävimme myös shoppailemassa ja Arttu jaksoi tuttuun tapaan lirkutella ja naureskella kassan tädeille ja tarjoilijalle. Jännittävintä oli, kun Arttu pääsi marketilla kolikoilla toimivaan autoon. Pelkkä autossa istuminen sai Artun suun muikeaan hymyyn ja sitten vasta jänskä ilme tulikin kun auto laitettiin liikkeelle ja se alkoi keikkumaan. No, alun pienen hirvityksen jälkeen Arttu olisi viihtynyt auton kyydissä varmasti pidempäänkin!
Jaanan ja Jussin kotosalla Artulla riitti puuhaa Iida-kissan perässä kulkiessa. Iida tosin vähän vältteli Arttua.. Ihmekkös tuo, kun Arttu heti ekana iltana oikein tähtäsi ja astui kissan hännän päälle.
Arttu sai Jaanalta myös ekan kerran Paula-vanukasta. Ja voi että Artun "kieli tykkäsi" vanukkaasta! Yöt menivät myös hyvin, Arttu nukahti mukisematta matkasänkyynsä. Tosin aamun ensi kiekaisut saatiin kuulla sitten jo kuuden aikaan..
Iskä tuumasi, että kotona on ollut ihmeellisen hiljaista ja rauhallista kun minimies ei ole ollut maisemissa. Eilen illalla elämää sitä vastoin taas riitti, kun Arttu veti kotosalle päästyään semmoiset iltavillitykset että ei mitään rajaa ;-D

Perinteinen suomalainen mies

Piti oikein ottaa kuva, kun huomasimme eräänä iltana että Artusta on kehittynyt oikein perinteinen suomalainen mies. Jussipaita päällä, kalsarit jalassa ja kaukosäädin kädessä! Arttu on kyllä jotenkin yli söpö ilmestys kun hänellä on pitkät kalsarit jalassa.. Tosin isän mielestä Arttu on edelleen söpöimmillään sukkahousuissa ;-D

Ylennys

Arttu on saanut ylennyksen. Potalta pytylle ;-) Potan tyhjentelyyn kyllästyneinä ostimme kokeeksi pyttyyn tuon "supistajan" ja Arttuhan oppi käyttämään sitä heti. Poika kuuntelee onnessaan kun "sattumia" tipahtelee pönttöön ;-D Sekin hyvä puoli tuossa on, että ukko ei pääsekkään enää livistämään tapahtumapaikalta, potalta kun oli niin kiva pompata aina pystyyn ja häippäistä muihin hommiin.

Järkyttävä päivä Kauhajoella

23.9.2008 oli suuren surun ja murheen päivä Kauhajoella. Saimme aamupäivällä ennen yhtätoista soiton naapurilta, joka kehotti menemään sisälle ja laittamaan ovet lukkoon, koska keskustassa liikkuu ammuskelija. Lopulta selvisi, että kyseessä oli mielipuolinen hyökkäys AMK:n koulurakennukseen, missä ampuja surmasi lopulta 10 henkilöä ja itsensä.
Onneksi Arttu on vielä niin pieni, ettei hänelle tarvinnut tilannetta selittää. Tuntuu siltä, ettei sanoja tapahtuneen selittämiseksi ole. Illalla kävimme pyöräilemässä keskustassa ja katsomassa tapahtumapaikkoja, lähinnä siksi että itse pikku hiljaa alkoi tajuta tapahtuneen. Onnellinen olen siitä, ettei meillä ko. päivänä ollut kerhoa, kerhopaikkamme kun on aivan tuon koulun vieressä. Mitenkähän ihmeessä sitä saisi suojeltua Arttua vastaavilta kauheuksilta tulevaisuudessa, jotenkin kun tuntuu että mitä tahansa voi tapahtua missä tahansa.. Toivotaan että sitten kun Arttu on isompi, itsekkin jo koulussa, tämä tapahtuma on vain kamala muisto josta hänelle voidaan kertoa ja ettei vastaavaa tapahdu enää koskaan.

Lastensängyssä

Kuvassa Arttu "univarustuksensa" kanssa.
Äiskä laittoi Artun kokeeksi päikkäreille lastensänkyyn. Ja ihme ja kumma, pienten huutelujen jälkeen ukko rauhoittui sinne nukkumaan ja nukahtikin päikkäreilleen. Etukäteen en olisi kyllä uskonut, että Arttu malttaa alkaa lastensänkyyn pötköttelmään, kun sieltä on niin helppo päästä pois. Arttu kuitenkin heräsi kun iskä tuli syömään ja siinä vaiheessa hän sitten tallusteli pois sängystä ja makuuhuoneesta. Äiskä veikin pojan sitten jatkamaan unia pinnasänkyyn. Mutta näyttäisi siis siltä, että Arttua voisi hyvinkin alkaa totuttelemaan lastensänkyyn, kunhan se ensin saadaan maalatuksi. Täytyy tuo pinnasänky saada sitten kevättalveen mennessä vapautettua uudelle tulokkaalle.

Lukuhommia

Lainasimme kirjastosta Artulle kuvakirjoja, vaikka äiskä ei ollut ollenkaan vakuuttunut siitä, jaksavatko ne tätä ikiliikkujaa kiinnostaa. Omien kirjojen kanssa kun ainakin on käynyt niin, että Arttu jaksaa lukea noin yhden sivun, kun sitten on taas mentävä muihin "hommiin". Mutta kävikin ilmi, että kirjat joissa on yksi asia per sivu, esim. eläimen valokuva tai piirretty kuva autosta, ovat tosi mieluisia! Pari tuollaista kirjaa lainasimme kirjastosta ja niitä Arttu jaksaa lueskella pitkät tovit ihan yksikseen tai sitten poika tuo niitä vanhemmille ja haluaa syliin niitä lukemaan. Kun Arttu lukee kirjaa itse, käännellään sivuja melkoisen kiivaaseen tahtiin ja pontevasti ;-D Kovasti Arttu yrittää kertoa mitä missäkin kuvassa on ja poju on selvästi aivan innoissaan kun tunnistaa kirjasta vaikka hepan. Ja uusia sanojakin on samalla tullut opituksi. Esim. pupu on uusi sana jonka Arttu on oppinut kirjasta ja osaa yhdistää sen ihan oikeaan eläimeen. Täytyy käydä joku päivä taas kirjastossa hakemassa uusia vastaanvanlaisia kirjoja, niin tulee Artullekkin vähän vaihtelua.