Tonttuja liikkeellä

Joulu lähestyy jo kovaa vauhtia. Niinpä äiskä ja iskä ovat kertoneet Artulle Joulupukista, tontuista, joulukuusesta, jne. Vaikuttaisi siltä, ettei Artulla ole muistikuvia viime joulusta. Joulupukkia kävimme kaupassa tervehtimässä ja reippaasti Arttu haki karkkia ja sanoi päivää. Kuitenkin kun hänen kanssaan on puhuttu siitä, että aattona pukki tulee käymään meillä kotona, on poju mennyt hyvin mietteliääksi. Tuumasipa Arttu jo, ettei pukin tarvitse tulla meille ollenkaan sisälle :-) Välillä Arttu on käyttäytynyt HETKEN mallikkaasti, kun hänelle on kerrottu että tontut kurkkivat ikkunoista ja laittavat ruksin vihkoon ettei Artulle tarvitse tuoda lahjoja jos hän on tuhma. Meillä ei suinkaan ole aina yhtä rauhallista ja auvoisaa kuin kuvassa ;-D Arttu on ollut hieman huolissaan myös Ilonan lahjojen saannista. Kun Ilona on mennyt kiellettyyn paikkaan, esim. sähköjohdoille, on Arttu kovin huolissaan sanonut äiskälle ja iskälle: "Ei tontut laita Ilonalle ruksia!" Ensi viikolla elämme jännittäviä aikoja, sillä Artulle on odotettavissa postia Korvatunturilta. Jaana-kummi on antanut pukille vihjeen, että Artulle voisi lähettää kirjeen :-)

Potan testailua

Ilonakin pääsi jo ottamaan tuntumaa pottaan. Neitokainen istuskeli potalla varsin reippaasti, kuten kuvasta näkyy. Hän olisi viihtynyt siinä varmasti pidemmänkin tovin. Niin hyvää tuuria meillä ei sentään ollut, että "saalista" olisi saatu. Mutta vähitellen totutellaan potalla istuskeluun, niin se on sitten tuttua ja turvallista puuhaa siinäkin vaiheessa kun hommaa aletaan tosissaan harjottelemaan.

Voimakas uhmis

Artun uhmaikä on pahimmillaan (toivottavasti!!). Välillä Artulla on hankalia päiviä ja välillä taas erittäin hankalia ;-) Harvassa ovat päivät, jolloin asiat sujuisivat jotenkuten sovussa. Arttu jaksaa koetella meitä vanhuksia kyllä aamusta iltaan ja kaikissa tilanteissa. Mitään puhetta ei tietenkään uskota ja kaikki yksinkertaisetkin asiat saadaa "vastarannankiiskeilyllä" erittäin hankaliksi. Jäähy on edelleen käytössä, mutta monesti sekin tuntuu aivan tehottomalta. Mutta tämä uhma taitaa nyt vaan kuulua asiaan ja siitä on jotenkin selvittävä, ei auttane muu kuin olla vain mahdollisimman johdonmukainen. Ja välillä Arttu onneksi osaa käyttäytyä kuin enkeli ja myös kevyesti harhauttamalla hänet saa monesti toimimaan halutulla tavalla. Ja onhan se ihan ymmärrettävää, että pikkusiskon ilmestyminen jne. on myös Artulle rankkaa! Mitä enemmän huomiota ja virikkeitä poika saa, sitä paremmin päivätkin sujuvat. Eli eiköhän tämä uhmakin tästä vielä helpota, ennen teini-ikää ainakin...

Istuskellaan

Nyt Ilona sitten istuu ihan virallisesti ilman tukea. Ja osaapa tyttö jo pyöräyttää itsekkin itsensä istualleen. Ilona saattaa istuskella jo pitkät tovit lattialla ja katsella ympärilleen tai sitten hän tykkää istuessa leikkiä leluillaan.

Sähköasentaja

Ilonasta on kehittynyt varsinainen "sähköasentaja". Neito on koko ajan menossa räpläämään kaikkia mahdollisia johtoja. Kun tilanteeseen lisätään kaksi naskalin terävää hammasta ja ihan PIENI määrä kuolaa, saadaan hommasta vielä jännittävämpää ;-D Kuvassa Ilona on matkalla nykkimään kirjoituspöydän alta modeemin lattialle noin sadannen kerran, huomaa myös hienoinen häivähdys kuolaa leualla!!

Nukkumatti hukassa

Ilonalla on viime aikoina ollut kovasti ongelmia nukkumisen kanssa. Siis yöllä. Päikkärit kyllä maistuisivat liiankin hyvin. Iltaisin nukahtaminen omaan sänkyyn tuottaa tuskaa, yöllä heräillään vähän väliä huutamaan vähintään tuttia, usein myös tissiä. Aamulla sitten kyllä taas nukuttaa makoisasti vaikka miten pitkään.. Niinpä äiskä ja iskä sopivat seuraavista "säännöistä", joista pyritään pitämään kiinni ja toivotaan että Ilona-neitikin mukautuu näihin rutiineihin viimeistään rippikouluun mennessä ;-) Eli illalla Ilona nukahtaa aina omaan sänkyyn... Tai sitten itkee ja nukahtaa :-D Eli ennen unta äiskä antaa Ilonalle tissiä makkarissa ja samalla laulellaan tuutulaulut, sitten tyttö omaan sänkyyn nukahtamaan. Tämä tapahtuu noin 20:30. Joskus harvoin Ilona nukahtaa heti, mutta yleensä alkaa nirinä ja narina ja sängyssä pyöriminen. Välillä tyttö käydään rauhoittelemassa ja hänelle annetaan tutti, mutta muuten ei jäädä "seurustelemaan". Yöllä tapahtuviin huutoihin vastataan siten, että annetaan tutti ja ehkä hörpyt vesipullosta. Jos tilanne ei muuten rauhoitu, niin sitten tissiä, max kaksi kertaa yössä. Päivällä sitten otetaan joko kahdet lyhyemmät, tai yhdet pitemmät päikkärit. Päikkäreitä ei myöskään oteta enää liian myöhään, eli viiden-kuuden aikoihin on viimeistään herättävä. Ja unien ei anneta venyä liian pitkiksi, vaikeimpina kausina kun Ilona saattoi vedellä aamupäivällä esim. viiden tunnin unoset, niin kyllähän sitten onkin taas yöllä virtaa remuamiseen.
Näillä opeilla olemme nyt sitkeästi edenneet jo ainakin pari viikkoa ja yöt ovat pikkuhiljaa jo alkaneet paranemaan, eli "turhien" herätysten määrä on vähentynyt. Edelleen illalla nukahtaminen välillä takkuaa, muttei nyt sentään niin pahasti kuin jossain vaiheessa. Pahimmassa vaiheessa jouduimme siirtämään Artun sängyn iskän ja äiskän huoneeseen, että hän sai Ilonan meuhkaamiselta nukkua. Ilonan sänkyä ei viitsi lähteä siirtelemään mihinkään, koska voi olla että pienetkin muutokset sekoittavat neitokaisen unikuviot taas täysin. Mutta siis, vähitellen kohti parempaa ollaan menossa, eiköhän tuo likkakin opi vielä joskus nukkumaan ja nukahtamaan ilman venkoiluja.

Rokotus

Isänpäivän aattona käytimme molemmat lapsukaiset sikainfluenssa rokotuksessa. Pitkällisen pohdinnan jälkeen äiskä ja iskä tulivat siihen tulokseen, että rokote otetaan Ilonalle ja Artulle. Artulle yritettiin asiaa kovasti selittää etukäteen, sanoimme että lääkärissä laitetaan lääkettä jalkaan ettei tule sairaaksi ja että se vähän nipistää. Olimme varautuneet pitkään jonottamiseen, mutta homma oli hoidettu neuvolassa niin hyvin, että piikkiä ei juuri tarvinnut odotella, vaikka väkeä olikin paljon paikalla. Ilonan reidessä oli ilmeisesti sen verran "pehmusteita", että piikki ei tuntunut missään, tyttö ei nimittäin päästänyt ääntäkään saadessaan rokotteen. Arttu vähän itkeä tirautti, mutta piikki unohtui pian kun keksimme muuta tekemistä.
Jännityksellä odotimme, minkälaisia sivuvaikutuksia rokotteesta tulee. Pääsimme kuitenkin erittäin vähällä. Illalla Arttu vähän valitteli ja itkeskeli pipiä ja jalka olikin pistoskohdasta hieman turvoksissa ja kuuma. Sitä hoidettiin sitten pakkasesta otetulla sekavihannespussilla ja kun vielä keksimme mukavaa tekemistä, unohtui pipi heti. Yön Arttu nukkui ihan normaalisti, eikä seuraavana päivänä ollut enää mitään oireita. Ilona porskutteli rokotuspäivän aivan normaalisti, mutta yöllä hän nukkui vähän levottomasti ja hieman kitisi. Mutta seuraavana päivänä likkakin oli taas oma itsensä. Lämpöä ei rokotteesta noussut kummallekkaan. Nyt sitten vain toivotaan että rokotteesta on hyötyä ja että tauti ei ehdi yllättää ennen kuin parin viikon varoaika on kulunut, jonka jälkeen vastustuskyky pitäisi olla olemassa.

Iskänpäivä

Isänpäivää vietettiin perinteisin juhlallisuuksin. Ennen isänpäivää urakoimme Lenin johdolla hienot hirvi-kortit isille ja papoille. Arttu saikin ahkeroida siis 4 korttia. Korttiin painettiin Artun jalkapohja, joka oli siis hirven pää ja käsistä painettiin sarvet. Korteista tuli kyllä tosi hienoja! Arttu ei vielä aivan osannut pitää salaisuutta. Iskä oli saunassa nimittäin kysäissyt pikku mieheltä, että ollaanko me askarreltu isänpäiväkortteja. Arttu oli auliisti myöntänyt asian ja kertonut että siihen ollaan painettu jalan kuvia. Iskä oli ihmetellyt asiaa, että tosiaanko jalan kuvia, niin Arttu oli vielä tarkentanut, että käden kuvia on myös painettu ;-)
Kakku tehtiin iskälle jo lauantaina illalla ja sitä myös maisteltiin jo silloin. Aamulla lauloimme iskälle ja Arttu sai ojentaa kortin ja lahjan. Äiskä väsäsi iskälle aamupalaleivät hänen toivomillaan "täytteillä". Ja kuten kuvasta näkyy, osallistui myös Ilona varsin iloisesti juhlallisuuksiin ;-D

Taitelija

Arttu tykkää kovasti taiteilla. Vesivärit ovat oikein mukavat, mutta myös tusseilla, vahakynillä ja puuväreillä värittely ja piirtely ovat mieluista puuhaa. Muovailu on myös suosikkileikki, Arttu tykkää kovasti painella muovailuvahaan jälkiä esim. legoilla ja piparimuoteilla.

Järkyttävä tapahtuma ja kuvastot

Eräänä iltana, kun iskä ja Arttu olivat ulkona, peruutti joku auto pihamme lähellä ojaan. Se oli Arttua kovasti järkyttänyt tapahtuma. Arttu oli säikähtänyt tilannetta niin, että oli itkenyt ja halunnut olla iskän sylissä koko sen ajan, kun naapurin Karia odoteltiin vetämään Mörkö-maasturilla auto pois ojasta. Vielä kun äiskä palasi kaupasta, olivat Artun silmät aivan kyynelissä ja kun poika tohkeissaan alkoi selittää tapahtunutta, tuli taas itku. Eikä siinä oikein auttanut, vaikka Artulle kuinka yritettiin selittää ettei tilanteessa käynyt lopulta kuinkaan, ei autolle eikä ihmisille. Muutenkin Arttu on viime aikoina osoittanut pelkäävänsä joitakin asioita. Muskarissa hän pelkäsi kovasti heppakäsinukkea, sekä erään muskarilaisen isää. Eikä pieni tietenkään vielä osaa selittää, että mikä on niin kovin pelottavaa..
Posti on tuonut kotiimme jo melkoisen monta lelukuvastoa. Arttu katselee kuvastoja mielellään. Vanhemmilla ei ole ollut mitään sitä vastaan, kun toinen on vain katsellut kuvia, eikä ole ollenkaan älynnyt vaatia ko. tuotteita itselleen. Kerran Arttu pyysi äiskää lukemaan kuvastoa hänelle. Äiskä selitti, ettei niissä ole mitään luettavaa, vaan että kuvia voi vaan katsella. Hetken asiaa mietittyään Arttu pyysi: "Katsele tätä minulle." :-D Muutaman päivän kuvastoja katseltuaan Arttu yhtäkkiä tuumasi: "Minulle pitäisi kaupasta ostaa tämmöinen Muumi-kirja kotiin." Eli se siitä, nyt poju sitten jo osaa vaatia noita tuotteita itselleenkin... PS: Voi muuten olla, että tontut kuulivat Artun toiveen. Tosin Arttu saattaa saada Huuto.net:stä käytettynä ostettuja Muumi-kirjoja ;-)

Reviiri laajenee

Kuvassa Ilona suorittamassa jokapäiväisiä punnerruksiaan :-) Huomaa vartalon suora ja tiukka asento, sekä reisistä löytyvät "voimanpatit"!
Nyt kun Ilona hoksasi miten ryömiminen onnistuu, on vauhti lähtenyt lisääntymään päivittäin. Myös ryömittävät matkat ovat kasvaneet, aluksi pyörittiin ympyrää lähes paikallaan, nyt ryömitään jo huoneesta toiseen. Ja löysipä iskä tytön jo kerran pyrkimässä portaisiinkin!
Lattialla Ilona myös voimistelee mitä mielenkiintoisemmissa asennoissa. Istumaan tyttö yrittää hakeutua, sillä seurauksella että pää saatta keikahtaessa "hieman" kolahtaa lattiaan =( Myös spakaati ja kaikki muut mahdolliset jalkojen asennot ovat tuttuja. Ja konttausasennossa likka edelleen hytkyttelee säännöllisesti, mutta vielä ei tuossa asennossa ole päästy liikkeelle.