Nukkumatti hukassa

Ilonalla on viime aikoina ollut kovasti ongelmia nukkumisen kanssa. Siis yöllä. Päikkärit kyllä maistuisivat liiankin hyvin. Iltaisin nukahtaminen omaan sänkyyn tuottaa tuskaa, yöllä heräillään vähän väliä huutamaan vähintään tuttia, usein myös tissiä. Aamulla sitten kyllä taas nukuttaa makoisasti vaikka miten pitkään.. Niinpä äiskä ja iskä sopivat seuraavista "säännöistä", joista pyritään pitämään kiinni ja toivotaan että Ilona-neitikin mukautuu näihin rutiineihin viimeistään rippikouluun mennessä ;-) Eli illalla Ilona nukahtaa aina omaan sänkyyn... Tai sitten itkee ja nukahtaa :-D Eli ennen unta äiskä antaa Ilonalle tissiä makkarissa ja samalla laulellaan tuutulaulut, sitten tyttö omaan sänkyyn nukahtamaan. Tämä tapahtuu noin 20:30. Joskus harvoin Ilona nukahtaa heti, mutta yleensä alkaa nirinä ja narina ja sängyssä pyöriminen. Välillä tyttö käydään rauhoittelemassa ja hänelle annetaan tutti, mutta muuten ei jäädä "seurustelemaan". Yöllä tapahtuviin huutoihin vastataan siten, että annetaan tutti ja ehkä hörpyt vesipullosta. Jos tilanne ei muuten rauhoitu, niin sitten tissiä, max kaksi kertaa yössä. Päivällä sitten otetaan joko kahdet lyhyemmät, tai yhdet pitemmät päikkärit. Päikkäreitä ei myöskään oteta enää liian myöhään, eli viiden-kuuden aikoihin on viimeistään herättävä. Ja unien ei anneta venyä liian pitkiksi, vaikeimpina kausina kun Ilona saattoi vedellä aamupäivällä esim. viiden tunnin unoset, niin kyllähän sitten onkin taas yöllä virtaa remuamiseen.
Näillä opeilla olemme nyt sitkeästi edenneet jo ainakin pari viikkoa ja yöt ovat pikkuhiljaa jo alkaneet paranemaan, eli "turhien" herätysten määrä on vähentynyt. Edelleen illalla nukahtaminen välillä takkuaa, muttei nyt sentään niin pahasti kuin jossain vaiheessa. Pahimmassa vaiheessa jouduimme siirtämään Artun sängyn iskän ja äiskän huoneeseen, että hän sai Ilonan meuhkaamiselta nukkua. Ilonan sänkyä ei viitsi lähteä siirtelemään mihinkään, koska voi olla että pienetkin muutokset sekoittavat neitokaisen unikuviot taas täysin. Mutta siis, vähitellen kohti parempaa ollaan menossa, eiköhän tuo likkakin opi vielä joskus nukkumaan ja nukahtamaan ilman venkoiluja.